Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun on ulkopuolinen työpaikalla?
12.02.2017 |
Aloitin uudessa työpaikassa reilu puoli vuotta sitten. Olin niin onnellinen, että sain vakipaikan - niitä ei joka oksalla nykyään ole. Palkka on pieni, mutta tuo kuitenkin turvaa.
Pikku hiljaa on monet pienet asiat alkaneet vaivata. Talossa on noin 30 työntekijää. Kaikilla on työpisteessään toimistotuoli, siis sellainen säädettävä, jossa on pyörät, paitsi minulla. Minulla on vain tavallinen neukkarituoli, sitä ei voi säätää, ei ole pyöriä. Ei siinä mitään, voisin pyytää pomolta kunnon työtuolia, jos hän olisi joskus paikalla tai poikkeaisi minun työpisteelläni. Kun mietin tätä, tajusin, ettei pomo tai kukaan muukaan ole kertaakaan puolen vuoden aikana kysynyt, mitä olen tykännyt olla talossa. Ei kukaan. Eikä minun työpisteelläni kukaan juuri muutenkaan poikkea, sillä olen niin vieläkin niin uusi, ettei kenelläkään ole minulta kysyttävää työasioissa, eikä toisaalta kukaan tule juttelemaan niitä näitäkään.
Ja mitä enemmän mietin, huomasin lisää kaikenlaisia pieniä outouksia ja puutteita.
Koen, ettei minulle kerrota asioita, jotka vaikuttavat työhöni, saati muita juttuja, joita yleensä työpaikoilla puhutaan. Olen yrittänyt olla aktiivisesti mukana kaikessa, mitä järjestetään ja kysellä itse, mutta nyt alkaa puhti loppua. En voi yksipuolisesti yrittää pysyä kärryillä, mitä talossa tapahtuu. Tärkeät työhöni vaikuttavat asiat tulevat esiin siinä kohtaa, kun ne ovat aivan käsillä, vaikka asiasta olisi tiedetty jo viikkoja ja minullekin olisi voinut niistä kertoa. En halua kertoa konkreettisia esimerkkejä, mutta monessa tapauksessa saa kyllä tuntea itsensä ihan paskaksi, kun ei ole etukäteen kristallipallosta jotain asiaa nähnyt. Ja sitten pyöritellään silmiä selän takana.
Tiedän, että minulla on ollut edeltäjä. Salaperäinen edeltäjä, josta kukaan ei puhu. Papereista näen, että sen niminen ihminen on samoja töitä ennen minua hoitanut. Hän on istunut samalla paikalla, tuolla kurjalla tuolilla. Miksi jo hänelle ei ole järjestetty kunnon tuolia? Kyse ei tietenkään ole vain toimistotuolista, vaan asenteesta. Muut työntekijät on olleet talossa niin kauan, etteivät ilmeisesti muista, millaista on tulla uutena taloon. Ei silloin ole vielä asemassa vaatia erikseen kaikkia työvälineitä. Mielestäni perusasiat pitäisi olla valmiiksi kunnossa, että ihminen kokisi olevansa tervetullut.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia, ja miten olette tilanteen ratkaisseet? Mieluiten lähtisin pois koko paikasta, kun yritykseni päästä osaksi porukkaa eivät ole tuottaneet tulosta. Vai onko pois lähteminen vain luuserin ratkaisu? Nykyinen tilanne sairastuttaa minut ennemmin tai myöhemmin.
Kommentit (6)
Olet varmaan minun entisessä työpaikassani. Lähdin sieltä juuri puoli vuotta sitten ja muukin kuvaus sopii. Jos näin on niin sinuna häipyisin heti kun pystyisin. Oli todella omituinen paikka muutenkin, en ole koskaan ollut niin kummallisessa työpaikassa.
Enkä ole katunut lähtöäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta nyt vähän liioittelet. Miksi odotat pomon käyntiä? Soita tai laita viestiä ja kysy työtuolia. Ja odotatko sinä muiden kontaktia vai menetkö itse juttelemaan heille?
Odotan pomon käyntiä koska hän käy muidenkin työpisteillä juttelemassa. Olisi helpompaa mainita tuolista jos hän itse on luokseni poikennut ja omin silmin tuolin näkee. Tuoli on outo, koska samalla paikalla on aiemmin työskennellyt jo edellinen työntekijä.
Kuten kerroin, olen yrittänyt aktiivisesti kysellä ja olla kaikessa mukana, eli olen ottanut kontaktia ja mennyt itse juttelemaan muille. Mutta tosiaan alkaa puhti loppua, koska se on pysynyt yksipuolisena yrittämisenä.
En voisi kuvitella, että työntekijän pitäisi pyytää esimerkiksi työpöytää tai tietokonetta itselleen. Miksi sitten tuolia?
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan minun entisessä työpaikassani. Lähdin sieltä juuri puoli vuotta sitten ja muukin kuvaus sopii. Jos näin on niin sinuna häipyisin heti kun pystyisin. Oli todella omituinen paikka muutenkin, en ole koskaan ollut niin kummallisessa työpaikassa.
Enkä ole katunut lähtöäni.
Sanoit juuri sen, miten olen asian kokenut. Jo alussa, vaikka olin onnellinen vakiduunista, sanoin siskolleni paikasta kertoessani, että on kyllä omituisin työpaikka missä olen koskaan ollut. Ja minä sentään olen kaikenlaista tehnyt ja nähnyt.
Lähtö on hautunut jo mielessä, ei vain ole vielä muuta työtä löytynyt johon voisi siirtyä. Siksi pyörittelen mielessäni, voisinko vielä tehdä jotakin itse toisin.
Paikat kiertoon, on yleistä nykyään.
Ymmärrän täsmälleen mitä tarkoitat! Jos tuo ei ole minun aiempi työpaikkani niin sitten se on joku samanlainen. Kaikki piti erikseen pyytää, tietokone, työtuolit ja -laatikostot, käyttäjätunnukset, työsopimus - aivan kaikki. Minä en esimerkiksi ollut yhdelläkään sähköpostilistalla enkä työntekijöiden omissa WhatsApp-ryhmissä. joissa käsiteltiin työasioita, ja tajusin sen vasta, kun joskus aloin ihmetellä mistä muut tietävät asioita, joita minä en. Koko ilmapiiri oli jotenkin omituinen muutenkin. Tajusin sen kyllä heti alussa, mutta en halunnut tehdä hätiköityjä päätöksiä, vaikka minullakin oli jo paljon kokemusta erilaisista paikoista ja tämä on ollut ainoa, joka on ollut noin kummallinen. Ensimmäisen kerran hain uutta työpaikkaa jo alle 4 kk kuluttua.
vastaaja nro 2
Minusta nyt vähän liioittelet. Miksi odotat pomon käyntiä? Soita tai laita viestiä ja kysy työtuolia. Ja odotatko sinä muiden kontaktia vai menetkö itse juttelemaan heille?