Minä juoppo vai vaimo passiivinen...ero edessä?

En ole "lyönnyt faktoja pöytään"

Olen kyllä nyt tämän päivän tarkastellut ja laskenut verkkopankeissa tulevaisuuttamme rahallisesti.

Pääsemme talovelasta kokonaan eroon kun vain tyhjenämme säästö- tai vararahastomme ( tämä oli iloinen yllätys itselle, ei hätää ainakaan taloudellisti)

Varmaan olisi viisainta hankkia läheltä omatoimisesti vuokra-asunto toiseksi asumukseksi väliaikaisesti.

Täytyy nyt keskustella, jos toinen alkaisi asumaan kokeeksi ihan itsekseen siellä. Nyt  taas puoliso töissä, eli alkuviikoon menee keskustelu.

Mielestäni vaimolle riittäisi kyllä hyvin,hyvin pieni tila...vuode,tablet, wc ja tv, muuta tilaa tuskin tarvitsee arkeensa. Minä ja lapset kyllä tarvitsemme tilaa touhuta enemmän, eli ehdotan hänelle ihan omaa rauhaa ja paikkaa. Häätää kodista en halua, olen kyllä valmis menemään itselleen toistaiseksi,tosin lapset säälittää ja niitä tulee varmaan hirvittävä ikävä puolin ja toisin ;(

ap

Se on keppanaa ketterästi. Kun ei suosiolla seksiä niin meneehän ilta näinkin. Toisaalta kaljasta voi nauttia pidempään kuin seksistä. Pitää ajatella positiivisesti vaikkei saanut sitä mitä halusi. Olen kyllä aivan liian kiltti. Annan tuosta salkusta toisenkin ottaa muutaman. Montaa hänen ei kestä kun sillä on kuitenkin huomenna duunia.

Hah minä käännän kylkeä aamulla jos jaksan? Sitten päivällä saa jokin pornosivu viihdyttää mulkkua. :D

Käsi ei onneksi koskaan kieltäydy.

Suosittelen että lopetat kaiken alkoholinkäytön. Monestakin syystä. Itsellesi selviää, paljonko sitä tarvitset, vai onko ihan helppo juttu. Jos vaimo alkaa väittää erossa että olet alkoholisti, voit sanoa ettet ota viinan tippaa. Ja vielä kolmas, kun vaimo näkee, että olet raivo raitis, hän ei voi enää mennä sen alkoholinkäytön taa puolustusasemiin.

Tähän kyllä vaadittaisiin että olisit esim vuoden ihan ilman, koska kuka juoppo vaan pystyy olemaan kuukauden tai puoli vuotta. Se ei todista vielä mitään sinulle tai hänelle.

Tosin sitten teidän pitäisi mennä pariterapiaan keskustelemaan asiat halki.

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteitä tarvitaan arvon AV-väki.

Puolisoni tekee vuorotyötä ja on useimmiten myös viikonlopun työssään.

Koko perheen pitää sitten elää mukana tavallaan tässä hänen työrytmissä. Ei suostu hankkimaan arkityötä.

Perjantaisin sitä itse lähtee vielä hyvällä mielellä töistä viikonloppua viettämään ,mutta kotona sitten odottaakin tämä rva apaatikko, joka ei edes muun perheen vuoksi voi edes yrittää kääntää fiilistään iloiseksi vaan ihan samalla apaattisella meiningillä menee kuin esim. maanantaisin. Parhaani teen, että lapsilla (9v&11v) olisi vkl jotakin arjesta poikkeavaa toimintaa niin, että lapsuudesta jäisi muutakin muistoa kodin tunnelmasta kuin se ainainen apaattisuus ja vanhempien töissä olo tai töihin valmistautuminen.

Sama ihminen ei ole liki 15 vuoteen halunnut lähteä ulos kahdestaan kanssani esim. ravintolaan, leffaan,syömään, matkalle tms. Ei suostu siihen, että alakoulu-ikäiset lapsemme menisivät yökylään tuttaville edes yhdeksi yöksi, jotta näin voisimme joskus viettää hetkisen aikaa kahdestaan. Siskonsa on tätä lasten yökyläilyä monesti ehdottanut meille, mutta vaimon kanta on ehdoton EI.

Hänelle tuntuu olevan ainoaa mielekästä tekemistä seurata tv:tä,leffoja tai lukea kirjoja itsekseen. Tuo onkin ainoa asia mitä voimme tehdä mielestään yhdessä, katsoa televisiota tai leffoja. Masentunut ei mielestään ole, ei vaan halua tehdä mitään muuta. Tätä on tälläisenä nyt jatkunut jo kolmisen vuotta. Vaimoni mielestä vain ja ainoastaan minussa on vikaa ja minä olen masentunut, alkoholiriippuvainen, liian sosiaalinen tai mitä milloinkin.

Olen itse kyllä niin masentunut tälläisestä parisuhteesta, että olen yrittänyt sitten itseäni piristää alkoholilla ja esim.puhumalla puhelimessa ystävieni kanssa. Tämäpä onkin ainoa "sosiaalinen" vapaa-ajan toimintani. Baariin tai muualle kun en voi lähteä ihmisiä tapaamaan, kun tietty pitää päivystää vkl kotona, jotta vaimo saa näin tehdä rauhassa töitä. Tämä alko/puhelin-toiminta on etäännyttänyt sitten meitä lisää...johtunee siitä, että hänen isänsä on ollut nuorempana jonkin sortin alkkis ja vaimoni on täten erittäin kielteinen alkoholia kohtaan. Hänen mukaansa minulla on alkoholiongelma, itse tiedän ettei ole, normaalin kumppanin kanssa ei tarvitsisi itseänsä viihdyttää juomilla tai niitä nautittaisiin sitten ainakin yhdessä.

Olisikohan viisasta vaan nyt luovuttaa, erota ja etsiä uutta elämäniloista kumppania? Vaimoni luulee, että missään nimessä halua erota hänestä ja siksi voi nakella niskojaan, pitää mykkäkoulua tai eristäytyä leffoihinsa lisää.

Todellisuudessa pelkään, että tapaan jonkun uuden positiivisen ihmisen, vaikka uutta en nyt etsi, ihastun ja siten haluankin erota pika,pikaa heti. Tuon jälkeen varmasti myöhäistä sitten muuttaa enää kenenkään tapojaan. Todella alttiina tuollaiseen uuteen kumppaniin väkisinkin olen, suhteessa kun ei ole nyt mitään normaalia suhteeseen kuuluvaa esim. seksielämää tms.

Minusta tulisi näin sitten uuden tavattuani se perheemme rikkoja joka lähti toisen matkaan. Appivanhempien eli lastemme isovanhempien silmissä olisin myös varmasti todella paha ihminen. Itselläni ei tulisi taloudellisia tai muutakaan vaikeuksia ero tilanteessa, vaimoni taas joutuisi elämään aika niukasti jotta pärjäisi omillaan, en tietenkään tuota hänelle toivoisi mutta noin se olisi. Lapsiemme huoltajuus mietityttää, itse pystyisin varmasti antamaan lapsillemme enemmän mutta vaimoni tuskin suostuisi siihen, että lapset asuisivat luonani.

Ideoita, lopun alkuako tämä on, erotako vain heti miten, puhuminen ei taida enää auttaa?

EROA HETI!