Meillä ei syödä lainkaan karkkia, 4v oli kaverinsa syntymäpäivillä annettu sammanlainen namupussi kuin muillekin
Ja nyt poika kärttää koko ajan karkkia. Siinä namupussissa oli kaksi suklaskarkkia, neljä nallekarkkia ja iso toffeekarkki. Miten teen selväksi että karkkia ei tässä talossa syödä?
Kommentit (29)
Kun olin lapsi (90-luvulla) meillä sai joka päivä karkkia tms. makeaa. Mutta avainsana oli kohtuus. esim. 4 karkkia karkkipussista/kiisseliä tai vanukasta pieni kippo/rivi suklaata/itseleivottu pulla "päiväkahvilla.
En ollut koskaan ylipainoinen lapsi, eikä reikiäkään ole juuri ollut elämäni aikana.
Ei se sokeri nyt NIIIIIN hirveä mörkö ole :D
Jos jotain negatiivista haluaa tästä etsiä, niin edelleen syön joka päivä makeaa mutta en koskaan kunnolla :D Ei vaan pysty esim. syömään pussia karkkia, vaikka mieli tekisi.
Mutta tällä on vaan positiivinen vaikutus painoon. :)
Ap:lle onnea matkaan ko. lapsen teini-ikään, jos yksi karkkipussi 4 vuotiaana aiheuttaa tuollaisen ongelman...
Lapseni kaverilla on karkkikielto ja muutenkin syömisessä on kieltoja ja sääntöjä.
Mieheni käyttää palasokeria kahvissa ja usein sokerikippo on pöydällä, oma lapsi ei siitä välitä. En muista aina laittaa pois.
Kun tämä kaveri tulee niin ensimmäiseksi menee keittiöön katsomaan ja kahmii sokeria. Laitan kyllä kipon sitten kaappiin. Annan syödä ne kädessä olevat sokerit.
Keksit, pullat, ihan kaikki katoaa hetkessä jos on tarjolla. Tottakai saa ottaa, en sitä tarkoita, mutta tämä oikein ahnehtii ja ottaa monta kerralla, samalla kyllä vilkuilee minua.
En syytä lasta vaan vanhempia, kun joku oikein kielletään niin sitä vasta sitten oikein himoitsee.
Oma lapsi ei edes joitain keksejä ota yhtään ja voi paketti olla huoletta saatavilla.
Meillä karkkia voi syödä, ei jatkuvasti, mutta en sitä haukkana vahdikaan.
Lapsella on ihan hyvät hampaat ja normipaino.
Tuo on totta, että lapsi saattaa jopa varastaa kaupasta karkkeja ja herkkuja jos kotona ei koskaan niitä saa.
Joulupukin kumaan linjaan soitti joku ala-asteikäinen poika ja kertoi, että hänellä oli suklaajoulukalenteri. Hän ei kuitenkaan saanut syödä sitä makeista kerran päivässä, vaan vanhempien kotkotuksen mukaan joutui aina laittamaan karkin sivuun ja syödä sitten karkkipäivänä ne viikon karkit. Ajattelin, että wtf!
Poika kuulosti ihan oikeasti tosi masentuneelta ja ilottomalta kaikessa tekemisissään ja olemisissaan vrt. seuraavaan soittajaan. Silloin ajattelin, että hitsi vie, että vanhemmat joskus eivät vaan tajua, että päähänpistoissaan ja kontrollifriikkeydessään menevät ihan överiksi.
Todennäköisesti se poika joskus vielä ottaa kaksinkertaisesti ankean lapsuutensa takasin.
Sukulaisterkkari kertoi koululaisesta, joka toivoi äidin kuolemaa. -Miksi? kysyi terkkari. -No sitten mä saan syödä karkkia, kun sitä ei ole kieltämässä. Terkka kertoi tästä äidille, ja niin tuo lapsi sai olla kuin muutkin, sai syödä karkkia.
Vierailija kirjoitti:
Tarkkan osasi taapero kertoa mitä pussissa oli.
Niin. Ja varsinkin huomioiden ettei ennen ole karkkia saanut ollenkaan...
Minulta kiellettiin kaikki karkit varhaislapsuudessa enkä vieläkään niistä pidä. Syön suklaata ja leivoksia kyllä kohtuudella, mutta karkit ei maistu.
Taas, etkö oppinut viime synttäreistä:D