Meillä ei syödä lainkaan karkkia, 4v oli kaverinsa syntymäpäivillä annettu sammanlainen namupussi kuin muillekin

Saat aikaan ainakin syömishäiriöisen lapsen. Kyllä herkkuja voi syödä, kohtuudella ja ei joka päivä.

Joko tämä on provo tai ap on yössä.

Surullista. Varmaan kiellä nyt jatkossa kaverisynttärit tai erikseen kiellä ettei Nikoliinalle saa juhlissa antaa muuta kuin porkkanoita ja hamppunäkkäriä..

Sanot että meillä ei ole karkkia, jos ei kerran ole. Kestä kärttäminen, vai meinasitko kieltää pojan menon synttäreille tai karkin tarjoamisen synttäreillä?

Namupussi.

Löysin uuden ällötyssanan.

Ei sentään nannapussi. Yök, nyt aiheutin itselleni pahoinvointia.

Meillä ei myöskään 4-vuotias syö karkkia. Ei olla koskaan karkkia annettu, mutta ollaan sovittu, että saa maistaa jos haluaa. Ei halua maistaa, vaan tunnollisesti tuo kaikki saamansa karkit meille vanhemmille. Suklaata maistoi viime kesänä uteliaisuudesta ja oli niin pahaa, että meinasi oksentaa. Kaverisynttäreillä ongelmana on se, että yleensä kaikki tarjottava on makeaa ja lapsi ei löydä pöydästä mitään, mistä tykkäisi. Olisi kivaa, jos vanhemmat ottaisivat myös huomioon nämä lapset, jotka ei karkeista pidä ja tarjottavan joukossa olisi vaikka voileipää tai jotain suolaista.

Vierailija kirjoitti:

Namupussi.

Löysin uuden ällötyssanan.

Ei sentään nannapussi. Yök, nyt aiheutin itselleni pahoinvointia.

Mässypussi olisi kans aika ällö.

Synttäreillä on lähes aina namuja. Vaikea pitää ettei lapsi saa karkkia. Kun hän alkaa kavereiden kanssa menee itekseen ulos, aina jollain on karkkia ja niitä jaetaan. Yritin itse pitää että lauantaisin karkkia, olen hävinnyt sen taistelun jo aikoja sitten😊 eli tsemppiä sulle jos tosiaan saat pidettyä 4v.n ettei syö karkkia

Miksei vaan voi antaa valita vaikka lauantaisin irtokarkkilaarista 4-5 karkkia? Lapselle iloinen tapahtuma, tuntee kuuluvansa joukkoon kun "muutkin saa" Ja sitten tehdään selväksi että karkkia saa vaan juhlissa tai karkkipäivänä.

Minä olin tuollainen lapsi. Mitään sokeria tai makeaa ei sallittu. Aloin salaa varastaa kavereilta karkkia, sitten 12-vuotiaana kioskilta, sitten marketista. Karkkeja, keksejä, jopa kakkuja. Kun pääsin kotiin, oksentelin.

Onko joku erityinen syy, miksi "karkkeja" pitäisi välttää, niin ettei niitä voisi ikinä olla mahdollisuutta syödä? Minusta ehdottomuus oli se kumpaan tahansa suuntaan on vähän tylsää. Ymmätäsin paremmin, että jos pieni lapsi, joka sairastaa vaikka keliakiaa olisi vahingossa syönyt jotain sopmatonta, vaikka lakuja ja kärttäisi nyt saada lisää, niin vanhemmat joutuisivat suitsia lapsen mielitekoa, vaikkei välitöntä  seurausta, joka näkyisi heti päälle päin olisikaan havaittavissa.  Mutta jos jostain tehdään "kielletty hdelmä" jota ei saa koskaan maistaa ja ainoa peruste on vain ei, kun vai ei saa... niin en ymmärrä.

Kohtuus on mielestäni usein parempi vaihtehto. Ei liene sattumaa miksi kieltolaki haluttii aikanaan kumota.  

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei myöskään 4-vuotias syö karkkia. Ei olla koskaan karkkia annettu, mutta ollaan sovittu, että saa maistaa jos haluaa. Ei halua maistaa, vaan tunnollisesti tuo kaikki saamansa karkit meille vanhemmille. Suklaata maistoi viime kesänä uteliaisuudesta ja oli niin pahaa, että meinasi oksentaa. Kaverisynttäreillä ongelmana on se, että yleensä kaikki tarjottava on makeaa ja lapsi ei löydä pöydästä mitään, mistä tykkäisi. Olisi kivaa, jos vanhemmat ottaisivat myös huomioon nämä lapset, jotka ei karkeista pidä ja tarjottavan joukossa olisi vaikka voileipää tai jotain suolaista.

Minä pyrin ottamaan tämän huomioon jo nyt vaikka ei olekaan vielä kaverisynttäreitä. Yritän aina keksiä jotain suolaista tarjottavaa. Eikä ole kyllä hyvä olla edes pelkkiä sipsejä suolaisena vaan jotain muutakin. Tällä kertaa teimme tortilloista yksinkertaisia minipizzoja ja jaoimme ne paloihin. Kyllä meni nopeasti kaikki jopa aikuisillekin. Minusta on turha täyttää lasten vatsaa pelkällä makealla, tulee vain kipeäksi. Kun pojalla alkaa olemaan kaverisynttäreitä, aion kysyä vanhemmilta kunkin toiveita ja mahdollisia ruokavalioita ja pyrin ottamaan ne huomioon tarjottavissa. Namupussin sijaan ajattelin katsoa jonkun pienen lelun tms. mukaan vietäväksi. Minusta olisi tosiaan hyvä kysyä muilta vanhemmilta toiveita. Toki toivon että he tekevät sitten samoin. Oman poikani kohdalla toivoisin että olisi esim rajat kuinka monta keksiä tms. saa ottaa ja ei mielellään isoja määriä makeaa. Mieluiten tietysti olisi tarjolla hedelmiä ja marjoja karkkien sijaan. Kyllä useimmat lapset niitäkin syövät jos ovat helposti tarjolla. Tietysti allergiat tulee ottaa huomioon. Itse tykkään kotona mieluummin tarjota hedelmiä ja marjoja mutta harmikseni mies on sitten toista maata.

Voisiko joku karkit, tai kenties "vain" karkkkien syömsien lapselta kokonaan (100%) kieltävä vanhempi kertoa heman, että miksi? - Ymmärrän mahdolliset terveydelliset syyt, mutta onko olemassa muitakin perusteltuja syitä?  Hysteerinen hammaspeikon pelko? - Vai mikä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Namupussi.

Löysin uuden ällötyssanan.

Ei sentään nannapussi. Yök, nyt aiheutin itselleni pahoinvointia.

Mässypussi olisi kans aika ällö.

No entäs Mällipussi? Jossain paikkakunnilla sanotaan karkkia mälliksi, jossain melliksikin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei myöskään 4-vuotias syö karkkia. Ei olla koskaan karkkia annettu, mutta ollaan sovittu, että saa maistaa jos haluaa. Ei halua maistaa, vaan tunnollisesti tuo kaikki saamansa karkit meille vanhemmille. Suklaata maistoi viime kesänä uteliaisuudesta ja oli niin pahaa, että meinasi oksentaa. Kaverisynttäreillä ongelmana on se, että yleensä kaikki tarjottava on makeaa ja lapsi ei löydä pöydästä mitään, mistä tykkäisi. Olisi kivaa, jos vanhemmat ottaisivat myös huomioon nämä lapset, jotka ei karkeista pidä ja tarjottavan joukossa olisi vaikka voileipää tai jotain suolaista.

Tuo ne tunnollisesti teille, kun pieni haluaa niin voimakkaasti teitä miellyttää.

Ei oma lapsenikaan tykkää yhtään suklaasta, lemppareita on kirpeät karkit. Mutta varmasti jokainen lapsi pitää jostain karkista. Ihminen pitää luontaisesti makeasta mausta. Äidinmaitokin on maultaan todella makeaa.

Ei niitä karkkeja lapselle tarvitse mitenkään tuputtaa, mutta mielestäni on ihan hyvä opettaa juuri se kohtuukäyttö tässäkin. Juhlissa voi syödä namia ja mielestäni myös kotona tietyissä tilanteissa.

Itse en lapsena saanut kotona koskaan karkkia. Sitten kavereiden synttäreillä söin aivan hirveät määrät muualla en niitä saanut.

Isompana myös varastin karkkia kaupasta tai sitten varasrin äidin takin taskusta kolikoita millä ostin karkkia.

Yläasteella aloin tehdä lastenvahti hommia ja sain omaa rahaa, kaikki meni karkkeihin ja herkkuihin. En osannut yhtään hillitä sitä himoa. En osaa vieläkään.

Omilla lapsillani ei ole koskaan ollut karkkipäiviä. Yleensä kerran viikossa saavat ostaa namia ja namit riittävät aina useammaksi päiväksi. Yleensä koko viikoksi. Ja ei siis määrältään mitään hirveitä määriä osteta, mutta eivät vaan syö suuria määriä kerralla. Heidän ei tarvitse "paniikissa" vetää huonoon oloon saakka, koska tietävät että namia on yleensä saatavilla.

Niin ja molemmat lapset ovat hoikkia ja urheilullisia koululaisia.

Merja, löysää sitä pipoa!

Vierailija kirjoitti:

Ja nyt poika kärttää koko ajan karkkia. Siinä namupussissa oli kaksi suklaskarkkia, neljä nallekarkkia ja iso toffeekarkki. Miten teen selväksi että karkkia ei tässä talossa syödä?

jos tämä ei ole provo niin nyt kannattaa ehdottomasti löysätä sitä pipoa aika reilusti. kuten moni muukin on fiksusri vastannut, kannattaa lapselle opettaa karkkien "kohtuukäyttö". Ihminen pitää luonnostaan makeasta, se on ihan tutkittu tosiasia jota edes sinä et voi muuksi muuttaa. Ihan turha kuvitella että tuollainen ehdottomuus johtaisi normaaliin suhtautumiseen karkkeihin. Jossain vaiheessa lapsesi alkaa sinulta salaa ostaa taimvarastaa karkkia, jos ei sitä sallita kotona. Syömishäiriöitä tulee pojillekin. Oma äitini oli myös ehdoton karkin vastustaja, ja söin karkkia kavereiden luona oksennukseen asti. Varhaisteininä aloin varastaa karkkia kaupasta. Edelleen aikuisena olen sellainen, että jos avaan karkkipussin, en pysty lopettamaan ennen kuin se on tyhjä.

Omat lapseni saavat karkkia silloin tällöin. Viikolla en karkkia heille osta, lauantaina ostan molemmille kauppareissulta jonkun karkkipussin. Jos viikolla omilla rahoillaan joskus karkkia ostavat, niin se on ihan ok. Hampaat pestään aamuin illoin, kummallakaan ei ole yhtään reikää hampaissa ja molemmat ovat hoikkia lapsia.

Karkkien demonisoimisesta ei seuraa mitään hyvää, usko pois.

Juu meillä karkit olivat lapsuudessani mällejä, karossia tai karskuja. Nuo kaksi viimeksi mainittua tulevat venäjästä, josta kaakkoissuomalaiseen puheenparteen tuli aikoinaan paljonkin lainoja, jotka nyt ovat jo kadonneet.

Mitä vittua?!

Tarkkan osasi taapero kertoa mitä pussissa oli.