Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koulukin voi kiusata! Kiusaajana opettajat
10.02.2017 |
Koulukiusaamisen jatkumisen eräs ehto on ongelmasta vaikeneminen. Eräs ongelma on vaikeneminen koulukiusaamisen eri puolista. Koulukiusaaminen ei ole vain sitä, että oppilaat kiusaavat toisiaan.
Koulukiusaamisen eräs muoto on se, kun opettaja kiusaa. Tietysti myös oppilas voi terrorisoida opettajakuntaa. Mutta opettaja on avainasemassa kiusaamisilmiössä, sillä opettaja on valtaroolissa, kun taas keskenkasvuinen oppilas on yleensä pelkkä vallankäytön kohde. Myös oppilaiden keskinäisen kiusaamisen tekee mahdolliseksi se, että opettajat katsovat asioita läpi sormien.
Minua toiset oppilaat eivät koskaan kiusanneet. Tämä saattoi johtua siitä, että olin aina päätä pitempi muita. Sen sijaan muistan edelleen, kuinka jouduin peruskoulun yläasteella erään itseään kunnioittavan historianlehtorin mielivallan kohteeksi.
Asiat jatkuivat yläasteluokkien ajan. Ollessani yhdeksännellä kirjoitin jokaisesta kokeesta kympin. Opettajan oli pakko antaa tämä arvosana kokeista, sillä asiasta oli mustaa valkoisella. Silti todistuksessa komeili historian ja yhteiskuntaopin kohdalla aina yhdeksikkö. Opettaja siis käytti valtaansa ja pyöristi arvosanan joka kerta alaspäin – arvostelusääntöjen salliman maksimimäärän verran.
Ei auttanut, vaikka voitin vuonna 1982 myös valtakunnallisen taloustietokilpailun – en siis vain sitä oppiaineen sisällä järjestettyä koulukohtaista osakilpailua – vaan valtakunnallisen. Ja kokeista kirjoitin kympit. Odotin kiinnostuneena, mitä päästötodistuksessa lukisi.
Ysi tuli.
Se ei ollut huono sekään, mutta tässä tilanteessa arvostelu oli kuin hylkäys. Tiedän syyn: en ole koskaan mielistellyt opettajia. En ole osannut enkä halunnut vastata alistuvasti. Minun ei annettu puhua tunnilla.
Olisin halunnut selittää kysymyksiin pitkät ja laajakantoiset vastaukset. Sen sijaan tämä opettajatar odotti pelkkää typistettyä reagointia omiin pikkumaisiin kysymyksiinsä, jotka olivat kuin alakoululaisille esitettyjä. Se oli aivan yhtä turhauttavaa kuin ammoinen tekstiilityön opetus, jossa minut(kin) pakotettiin kutomaan patalappuja.
Myös kieltenopetuksen menetelmät perustuvat spaniel-like-education-tyyppiseen ehdollistamiseen: trilliharjoitteluun, sanojen tankkaukseen, rankaisemiseen ja palkitsemiseen. Siksi kielten opiskelu on mielestäni eräs epä-älyllisyyden muoto.
Jouduin koulukiusatuksi useiden kieltenopettajien taholta. Kun olin yläasteella, eräskin vieraan kielen lehtori sanoi, että ”Jukka, jos tahti on tämä, lukioon ei ole mitään asiaa!” Kun olin lukiossa, opinto-ohjaajana toimiva ruotsinopettaja kehotti laittamaan hakupaperit kauppaopistoon, jonne saattaisin hänen mielestään yltää, mutta yliopistoon ei kannattaisi edes pyrkiä.
Yliopistojen tutkinnonsuoritusoikeuksia minulle kertyi pääsykoeprosesseissa kaikkiaan neljä. Opiskelin juridiikkaa, teologiaa ja filosofiaa kahdessa eri yliopistossa. Tein gradun teoreettisessa filosofiassa, ja sivuaineen tutkielmat kirjoitin käytännöllisessä filosofiassa ja sosiaalipsykologiassa.
Kun valmistuminen eximian papereilla oli ovella, ajattelin ilahduttaa silloista filosofianprofessoriani ja kysellä häneltä jatko-opiskelumahdollisuuksista. Niinpä tämä alkoi katsella kenkiensä kärkiä juuri siihen akateemiseen tapaan, jolla on tarkoitus kertoa pettymyksestä ali-ihmisen ylimielisyyteen. Vaihdoin yliopistoa ja vein väitöskirjani toisen professorin suostumuksella tiedekuntaan kolmekymppisenä. Ja hyvin kävi.
1/2
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kirjoitat tänne? Vai oletko postannut tämän vuodatuksen kaikille mahdollisille keskustelupalstoille?
Uhriudut kyllä tosi tehokkaasti. Ei tuohon ole mitään kommentoitavaa. Merkillistä toisaan on, että joka paikassa sinua on kiusattu. Ehkä sosiaalinen tilannetajusi ei ole erityisen kehittynyt ja siitä syystä sinun kanssasi on hankala toimia. Kuulostat valitettavasti katkeroituneelta ilman naista jääneeltä mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Uhriudut kyllä tosi tehokkaasti. Ei tuohon ole mitään kommentoitavaa. Merkillistä toisaan on, että joka paikassa sinua on kiusattu. Ehkä sosiaalinen tilannetajusi ei ole erityisen kehittynyt ja siitä syystä sinun kanssasi on hankala toimia. Kuulostat valitettavasti katkeroituneelta ilman naista jääneeltä mieheltä.
Kivat perustelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni melko samankaltaisia kokemuksia 1980-90-luvun koulumaailmasta. Varsinkin tuo numeroiden alaspäin pyöristäminen on tuttua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin yläasteella 90-luvun alussa ja yksi opettaja antoi kokoajan huonompia numeroita mitä olisin ansainnut. Kyseinen opettaja ei tykännyt pari vuotta vanhemmasta isosiskostani ja ehkä kosti sitä minulle. Meillä oli ysillä joku oppiaine, mikäs se olikaan, perhekasvatus. Sain kokeesta kympin ja luokalla oli mun lisäksi yksi toinen oppilas, joka osallistui keskusteluun tunnilla, muut istuivat hiljaa. Minä sain arvosanaksi kasin, toinen aktiivinen oppilas ysin (kokeesta 8) Muut sai numeroksi koetulos miinus yksi numero, koska eivät olleet aktiivisa tunnilla. Tällä toisella oppilaalla aktivisuus nosti arvosanaa, mulla se laski sitä. Kaikki luokkakaverit oli ihan ihmeissään ja joku kysyikin opettejalta miten voi olla mahdollista, että sain vain kasin. Opettaja kiherteli vaikeana ja selitti, että kasi on oikein hyvä numero. Kyllä vitutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloustietokilpailu on ihan oppiaineista erillinen asia. Vai pitääkö mielestäsi jääkiekon nuorten maailmanmestarille antaa liikunnasta 10 jääkiekon perusteella?
Kaikki oppilaat tietävät ettei arvosana ole yhtäkuin kirjalliset kokeet. Ylimielinen suhtautuminen muihin oppilaisiin, työskentelyyn, , tekemättä jättäminen (kotiesseet), ryhmätyöskentely, jatkuva näyttö vaikuttaa arvosanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot, että olet kirjoittanut kokeista kymppejä, mutta jättänyt läksyjä tekemättä. Miksiköhän numerosi oli huonompi kuin aineesi? Muukin aktiivisuus koulussa vaikuttaa numeroon vaikka läksyt kuinka olisivat mielestäsi turhia.
Tottahan se on, että opettajat kiusaavat. Eivät ehkä enää niin näkyvästi kuin ennen, mutta aivan selvästi joillain opettajilla se, millaisessa asemassa vanhemmat ovat vaikuttaa siihen, miten lasta kohdellaan. Eihän se tietenkään näin saisi olla, mutta kyllä vaan on.
Ammattitaitoinen opettaja tiedostaa tämän eikä anna sen työssään näkyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan ihmistyypin. Asia on niin, että sinua rangaistiin yhteisöön sopeutumattomuudesta. Ja ilmeisesti rangaistaan vieläkin, koska et kerran saa haluamaasi arvostusta. Itse ihmettelen aina näissä tilanteissa, että mikä estää jättämästä koulua väliin? Kotonakin voi opiskella, Suomessa ei ole koulupakkoa! Kaverit ehkä syynä? Ymmärtämättömyys omista oikeuksista? Itsestä poikkeavat, siis normeihin sopeutuvat vanhemmat?
Sanoisin, että ilmeisesti sinulla on älyä muttei viisautta. Viisaus voi olla sopeutuvaa viisautta - sitä yleensä arvostetaan - mutta se voi olla myös sitä, että luo ihan itse oman polkunsa ja todellisuutensa. Hankkii itselleen elämän, jossa itse viihtyy. Silloin täytyy ottaa sekin huomioon, että muut eivät välttämättä arvosta. Muiden arvostukseen ei kannata muutenkaan mitään toiveita ripustaa tässä elämässä... on nimittäin täysin mahdotonta, että kaikki tulisivat täysin tasa-arvoisiksi ja täysin hyväksytyiksi ja arvostetuiksi. Se nyt on vaan ihan ihmisluonnon vastainen utopia. Hyvä se on puskista huudella että opettajat kiusaa ja antaa kiusata, kun ei itsekään selvästi pysty ketään muita arvostamaan. Viimeisin lause ilman arvolatausta, en siis oletakaan että kukaan pystyisi.
t. yläkoulun opettaja
Minulla pyöristettiin yläasteella melkein jokainen arvosana yhtä alemmas 10:stä, vaikka kokeiden keskiarvo oli 10. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, koska keskiarvo oli silti jokaisen lukion rajan yli. Valmistuin tkk:lta myöhemmin.
Kyllä se aikuiselämässäkin menee niin, että vaikka työpanos on hyvä, niin se ei automaattisesti tee sinusta parasta työntekijää. Työpaikkailmapiirin pilaa samantien muille raivoava ja vittuileva työntekijä, vaikka hän olisi maailman paras uraohjus. Ei yksi pieni osa-alue isossa kokonaisuudessa riitä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ihmistyypin. Asia on niin, että sinua rangaistiin yhteisöön sopeutumattomuudesta. Ja ilmeisesti rangaistaan vieläkin, koska et kerran saa haluamaasi arvostusta. Itse ihmettelen aina näissä tilanteissa, että mikä estää jättämästä koulua väliin? Kotonakin voi opiskella, Suomessa ei ole koulupakkoa! Kaverit ehkä syynä? Ymmärtämättömyys omista oikeuksista? Itsestä poikkeavat, siis normeihin sopeutuvat vanhemmat?
Sanoisin, että ilmeisesti sinulla on älyä muttei viisautta. Viisaus voi olla sopeutuvaa viisautta - sitä yleensä arvostetaan - mutta se voi olla myös sitä, että luo ihan itse oman polkunsa ja todellisuutensa. Hankkii itselleen elämän, jossa itse viihtyy. Silloin täytyy ottaa sekin huomioon, että muut eivät välttämättä arvosta. Muiden arvostukseen ei kannata muutenkaan mitään toiveita ripustaa tässä elämässä... on nimittäin täysin mahdotonta, että kaikki tulisivat täysin tasa-arvoisiksi ja täysin hyväksytyiksi ja arvostetuiksi. Se nyt on vaan ihan ihmisluonnon vastainen utopia. Hyvä se on puskista huudella että opettajat kiusaa ja antaa kiusata, kun ei itsekään selvästi pysty ketään muita arvostamaan. Viimeisin lause ilman arvolatausta, en siis oletakaan että kukaan pystyisi.
t. yläkoulun opettaja
Sinä olet tyyppiesimerkki tasapäistävästä ja epäonnistuneesta suomalaisesta koululaitoksesta. Ei sitä turhaan kutsuta laitokseksi, itse kyllä suosittelisin hullujenhuonetta.
When you forget what you learned in school, education begins.
Albert Einstein
Good luck
Alue: Aihe vapaa
En tarkoita, että jatkuvasta kiusanteosta, vittuilusta, jarrutuksesta ja hidastelusta olisi ollut suurta haittaa. Olen tullut läpi kaikesta. Minun ei vain koskaan tarvinnut käydä koulua. Osasin lukea pari vuotta ennen kuin minut raahattiin pulpetteja kuluttamaan. Murkkuikäisenä en koskaan tehnyt läksyjä, sillä maailmassa oli paljon mielenkiintoisempiakin asioita, ja enemmän opin lukemalla puolet paikalliskirjaston kirjoista. Lukioon mennessäni tiesin kaiken tarpeellisen. Yliopistossa opetin muita.
En ole oppinut mitään koulujärjestelmän vuoksi vaan siitä huolimatta. Yleensäkin katson, että jos ihminen ei itse mitään osaa viimeistään 20-vuotiaana, ei hänestä koskaan mitään tule, ja kaikki koulutus ja kouluttamisen päälle kouluttaminen on turhaa.
Merkille pantavaa on, että lähes kaikki kiusaajani koululaitoksessa ovat olleet naisia. Yliopistoissa he ovat olleet naisten kaltaisia miehiä. Naisten korkokenkä polkee miesten ja poikien kulkusia oppilaitoksissa.
Koulu on kuria. Siksi pojat ja miehet ilmaisevat oman älyllisyytensä rikkomalla sääntöjä. Tätä opetusjärjestelmä ei ymmärrä. ”Poikien aiheuttamiksi järjestyshäiriöiksi” sanotun käyttäytymisen takana on luullakseni paljon luovuutta, jota tyttökouluissa ei vain osata kanavoida poikia kiinnostavaan tekemiseen vaan joka tukahdutetaan. Tyttöjen ja naisten harjoittamasta nöyristelystä palkitaan, ja pahimmillaan se tulkitaan ”tyttöjen nopeammaksi kehitykseksi” feministien tekemissä tasa-arvotutkimuksissa.
Tietenkin myös minussa itsessäni on ollut paljon vikaa. En ole osannut enkä halunnut kyyristellä. Vaihtoehtojen puuttuessa olin mieluummin kokonaan hiljaa. Niiden oppiaineiden tunneilta, joilla sain vaahdota, todistukseen tuli kirkkaita kymppejä. Olen myös aikuisena maksanut mieluummin itsenäisyydestäni kuin alistunut mihinkään tiedepoliittiseen valheellisuuteen.
Koulukiusaaminen jatkuu. Kiintoisaa on, että minulle ei ole koskaan myönnetty yliopistolaitoksesta sellaista tointa tai virkaa, josta olisi maksettu edes alimman palkkaluokan mukaista kuukausipalkkaa. Sen sijaan vakituisia virkoja on riittänyt ninninelleille, millamalloille ja muille mimosoille. Naispuolinen filosofianprofessori hylkäytti dosentuurianomukseni vuonna 2005 paskahousuilla ruotsinkielisillä kollegoillaan. Helsingin yliopiston Philosophica-kirjasto ei ole tähän päivään mennessä hankkinut kokoelmiinsa yhtään väitöskirjani jälkeen julkaisemaani teosta (11 kappaletta, joista kaksi on ilmestynyt ajantasaistettuina viisivuotisjuhlapainoksina). Koko tarinan voitte lukea omaelämäkerrallisesta teoksestani Suomalaisen nykyfilosofian historia – Mustelmani taisteluista tieteen ja filosofian kentillä (2009), jonka pohjalta eräs henkilö lausui, että parasta olisi, jos se Hankamäki vaiettaisiin hengiltä.
Uskokaa tai älkää, olen koko ajan pyrkinyt ihmisten ja yhteiskunnan hyvään. He itse eivät vain aina sitä tajua. Voi olla, että koko historiankäsitykseni on erilainen. Mutta niin oli Tocquevillen (liberaali), Proudhonin (anarkisti) ja Marxinkin (kommunisti).
2/2