Lue keskustelun säännöt.
Mikä on asumismuotosi, ja miten haluaisit asua jos voisit valita aivan vapaasti?
10.02.2017 |
Omassa elämässä akuutti kysymys juuri nyt. Olisi aika vaihtaa kotia ja ostaa se oma asunto, mutta asumismuoto on ratkaisematta. Ääripäät kiehtovat, eli helppo kaupunkiasunto vs. omakotitalo ja oma piha.
Kertokaa, miten elätte. Etenkin täyspäiväisesti työssä käyvien perheellisten ratkaisut kiinnostaa. Asunnon tyyppi, huonemäärä, työmatkan pituus? Mikä kodissanne nyppii, mikä toimii? Ehtiikö omakotitalosta nauttia kun käy töissä? Meneekö hermot kerrostaloelämään pienten lasten ja ulkoilun hankaluuden kanssa?
Kommentit (24)
Kiinnostaa myöskin tuo melupuoli... nyt vielä lapsen puolesta hiljaista, mutta kun oppii liikkumaan ja puhumaan niin metelikin lisääntyy. Tuntuisi leppoisammalta jos ei olisi naapureita kuulemassa.
Oma piha ja grilli tuntuisi kesällä ihanalta, mutta voittavatko ne sitten kaupunkiasunnon helppouden talvella...
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrostalo. Asun nytkin, mutta haluaisin asua keskikokoisessa kaupungissa hulppeassa kerrostalossa, kattohuoneisto. Neliöitä tuhlattu ja leveät avarat tilat ja oviaukot. Iso parveke ja pienempi päämakuuhuoneen yhteydessä.
Näistä pätee nyt kaikki muut paitsi se kattohuoneisto.
Täysin kunnostettu vanha jugendtalo Eirassa.
Yksiössä nyt. Toisaalta haluaisin asua mahdollisimman korvessa, ei meluhaittoja...Pimeys ei haittaa eikä pelota. Mutta pitäisi hommata auto.
Unelma olis joku LA-mansionin tyylinen talo, paljon valkoista, poreallas, korkeat katot...
Vuokralla vanhassa rivitalossa. Unelmana Ullanlinnasta tai Kaartinkaupungista tai Eirasta remontoitu kolmio vanhasta jugend-talosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asuisin jossain tornitalon penthousessa. Kun kalasatama valmistuu, niin muuttaisin heti siihen. Vain milli puuttuu...
Omakotitalo meren rannalla. 260 neliötä. Työmatka parisenkymmentä kilometrlä.
En vaihtaisi mihinkään. Ja tottahan toki ehtii nauttimaan. Joka ilta töiden jälkeen ja viikonloppuisin. Aivan mahtavaa kattaa tarjoilut terassille tai rantaan ja nauttia illasta tai viikonlopun kiireettömästä ajasta. Saunoa talvella ja ihailla tähtitaivasta, kesällä herätä linnunlauluun, käydä rannassa hetkeksi istumassa ennen töihinlähtöä, jos ei ole vielä lomat alkaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kerrostalo. Tässä elämäntilanteessa valitsisin kerrostalon, sillä ei ole aikaa, halua tai energiaa ylläpitää pihaa tms. Toki omakotitalo, jos olisi Helsingissä ja joku muu hoitaisi ylläpitojutut.
Minulle myös iso kerrostaloasunto keskustasta...kattohuoneisto terassilla tai yläkerroksen asunto isolla parvekkeella...pitää olla lasitettu, mahtua ruokapöytä ja aurinkotuolitx2, kukkia ja yrttejä. Asunnon pitää olla uusi ja haluan itse päättää huoneiston matskut.
Nytkin asumme keskustassa pienkerrostalossa mutta "vain" sata neliötä ja pieni terassi. On tehty remonttia mutta ei tästä uutta saa. Toimiva pohja on kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt saunllinen ja parvekkeellinen pieni kaksio keskustassa, noin 45 neliötä. Työmatka vaihtelee 2-30 km välillä, teen hoitoalalla keikkaa. Unelma olisi oma iso talo omassa rauhassa. Unelma olisi mahdollista, jos joku muu hoitaisi ison talon siivouksen, pihatyöt jne. ja saisin vakipaikan. Työpäivän jälkeen ei juuri mitään jaksa ja keikkatyö vie energiaa vielä enemmän. Eikä kiinnosta kolailla ennen aamuvuoroa.
10 jatkaa vielä että meillä on kiva yhteinen sisäpiha mutta talkkari hoitaa lumet ja nurmikot. Kukkia ja muuta saa laittaa jos haluaa. Meilläkin on terassin edessä vadelma- ja mustaherukkapensaat. Kesäkukkia ruukuissa.
Grillikin löytyy. Terassille mahtuu pöytä ja tuolit ja usein syödään kesällä siinä.
Torille kestää kävellä 5 min. Teinin kouluun yläkoulu+lukio 8 min ja meren rantaan 15 min. Työt kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt Vantaalla 3h+k+s rivari. Haluaisin asua Hki keskustassa kerrostalossa, jossa parveke tai sitten ihan maaseudulla pienessä omakotitalossa. Tämä rivarikin ihan ok, mutta ketuttaa naapurit. Ei ole omaa rauhaa ja keskustan kulttuuriin matkaa, ettei voi noin vain extemporee piipahtaa missään. Pitää aina erikseen lähteä. Maalle muuttaisin vaikka heti, jos olis mies. En osaa ns. miesten hommia, eli nurmen leikkuuta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrostaloasunto rauhallisessa lähiössä. 3h+k. Kylpyhuone, sauna, ei erillistä vessaa, pieni lasitettu parveke, vaatehuone. Maantasa-asunto. 68 neliötä. Uudehko talo, ei minkäänlaisia remonttitarpeita. Pinnat uusia, kaunis sisustus.
+ remonttivapaata, kaikki on valmista ja voi keskittyä vaan kodista ja perheestä nauttimiseen
+ ei pihatöitä, ei lumitöitä
+ huolto pelaa (vuokra-asunto)
+ asumiskustannukset kiinteät, ei yllätyksiä
+ asunnon koko melko ideaalinen, pohja on todella toimiva ja hukkaneliöitä ei ole. Helppo siivota ja ylläpitää kun ei ole turhia neliöitä hoidettavana
+ kaikki palvelut lähellä, julkinen liikenne loistava
- naapurit pitää meteliä jonkin verran
- me itse pidetään meteliä, itseäni se stressaa kun pitää aina miettiä mitä naapurit kuulee/ ajattelee
- ei omaa pihaa, ulos lähteminen tuntuu välillä raskaalta kun leikkipihalla/puistossa odotetaan sosiaalisuutta ja mieluummin puuhailis vaan oman perheen kanssa
Oma haaveasunto olisi vielä hieman syrjäisemmässä lähiössä. Pieni alle 100 neliön uusi omakotitalo. Yhdessä tasossa. 4-5 huonetta + k + wc + kh + khh + s. Pieni oma suojaisia takapiha jossa lapset voisi leikkiä ja koira ulkoilla. Haluaisin myös sen olevan omistusasunto, vaikka se tuokin erilaisen vastuun mukanaan.
Meillä siis 2 aik + 2 lasta ja koira.
Okt maaseudulla, meille paras. 3 kouluikäistä lasta, työmatkaa aikuisilla n. 25km suuntaansa. Toisella vapaat työajat eikä työajanseurantaa, toisella säännölliset työvuorot. Tykkäämme pihatöistä ja osaamme tehdä remppaa itse. Tykkäämme asua rauhassa, ei naapureita ihan nurkan takana. Asumiskuluihin/remontteihin voi vaikuttaa 100% itse.
Asuimme 5 vuotta kerrostalossa ja lapset olivat poismuuttohetkellä alle kouluikäisiä. Tuntui tosi mahtavalta ostaa oma talo, jossa oli oma piha. Olin aina inhonnut sitä, että piti erikseen lähteä lasten kanssa ulos ja nököttää jossain leikkipuistossa tyhjän panttina. Omalla pihalma lapset sai olla vapaammin ja itselle oli kaikenlaista puuhaa siinä lasten ulkoilun aikana. Nyt kun lapset on 11-16v., olemme juuri muutama kuukausi sitten muuttaneet omakotitalosta rivariin melko lähelle keskustan palveluja. Viimeisinä vuosina omakotitalossa tuntui, että emme jaksa enää panostaa esim. remontointiin, vaan kaikki vapaa-aika haluttiin harrastaa, matkustella jne. Nyt olemme erittäin tyytyväisiä ratkaisuun. Paljon harrastavilla lapsilla (teineillä) on lyhyt matka harrastuksiin (=pääsevät itse kulkemaan), vanhin pääsee helposti bussiin (lukio toisella paikkakunnalla) ja palvelut on lähellä. Omakotitalossa asuminen oli tosi mahtavaa, kun lapset oli pieniä, mutta nyt tilanne ja perheen tarpeet on muuttuneet ja me olemme muuttaneet sen mukana. Ei kai nykyään enää tarvitse ajatella niin, että kun kerran ostaa oman talon, on siinä asuttava kuolemaan asti...
Asun omakotitalossa maalla ja olen tyytyväinen muuten paitsi että työmatka voisi olla lyhyempi 40km mennen tullen.
Kerrostalossa asun ja haluan asua. Muuttaisin vielä enemmän keskustaan, mutta nykyinen on lähellä työpaikkaa. Menis myös hermo ajaa autoa kantakaupungin kapeilla kaduilla, ja auto on työn takia pakko pitää. Eli kerrostalo kaikissa tapauksissa turvallisena ja laiskan ihmisen valintana sopii mulle parhaiten, nyt keskustan tuntumassa, mutta jos en olisi työelämässä, niin ehdottomasti ydinkeskustassa.
Nyt Asun Vantaa yksin kaksio uusi luhtitalo. Sauna ja iso lasitettu parveke. Unelma joko pieni kaksio Helsingin kallio/kalasatama tai Sipoo pieni omakotitalo, max 60 m2.
En rakasta pihatöitä, mutta lyhyt matka Helsingin leffoihin ym houkuttelisi. Toisaalta täysi oma rauha maalla.
Kerrostalo 4h, melkein uusi, n. 90 neliötä. Metsälähiössä, paljon luontoa, rauhallinen perhealue. Työmatka julkisilla 30 min, suunnilleen siedettävä kun on kiva alue josta ei viikonloppuisin välttämättä tee mieli poistua. Pihan puute ei haittaa kun halutessaan pääsee helposti ihan vieressä olevaan kaupungin puistoon, eikä olla mitään puutarhureita. Naapurit on hiljaisia (eikä niitä jokapuolella olekaan) mutta joskus mietin, lähteeköhän meistä liikaa ääntä, tämä pienenä miinuksena. Ja se, ettei ole omaa grillipaikkaa. Mutta all in all ihanteellinen meidän nelihenkiselle perheelle, ei tarvitse tehdä huoltotöitä eikä osata mitään. Jos halutaan viettää aikaa ulkona, voidaan lähteä retkelle sen sijaan että pitäisi ajaa nurtsia tms.