Mistä tietää suhteessa, että se on rakkautta eikä (läheis)riippuvuutta?

hauskaa, jäi toisen keskustelun nicki tuohon..

Sen kun tosiaan tietäisi. Itse on tullut siedettyä suhteissa jälkeenpäin ajateltuna liian paljon, mutta jostakin syystä tilannetta ei kunnolla tajua itse suhteessa.

No, itse mietin ainakin, että halusinko viimeisimmässä suhteessani liikaa uskoa suhteen potentiaaliin, vaikka siinä oli selvästi huonotkin puolet. Selittelinkö liikaa asioita hyviksi.

Omalla kohdallani olen huomannut hyväksi tavaksi rakastumisesta huolimatta yrittää tarkastella tilannetta objektiivisesti. Mietin aina millaisen neuvon antaisin jos ystävä kertoisi vastaavasta tilanteesta.

Eikö se oikeastaan ole niin, että hyvässä suhteessa ongelmat saa ratkaistua, eivätkä ne jää pysyvästi päälle? Jos jatkuvasti törmätään samaan asiaan, eikä ole halua tai kykyä ratkaista ongelmaa lopullisesti, ei kannattane jäädä väkisin suhteeseen. Esimerkiksi alkoholistien hyysääjillä ja väkivallan nujertamilla on mielestäni ongelma yhtä lailla kuin puolisoillaankin, ei se ole enää rakkautta vaan ovat jumittuneet suhteeseen eivätkä osaa enää muuta.