Nimiriita miehen kanssa..
Mun sukunimi on harvinainen, miehen todella yleinen. Hän on perheensä ainoa lapsi, minun perheessäni ei ole nimenjatkajia ellei naispuoliset jatka lapsilleen nimeään. Kumpikaan ei halua vaihtaa nimeään eikä se muuten olisi ongelma, mutta kun kumpikin haluaa yhteisille lapsille oman nimensä. Apua.... en näe vaihtoehtona yhdistelmänimeä tai muuta sukunimeä :(
Kumman perustelut on pätevämmät vai pitääkö odottaa vaan, että toinen taipuu..?
Kommentit (29)
Kompromissinä keksikää uusi yhteinen sukunimi. Siinä molemmat häviää, mut eipä oo ainakaan epäreilua..
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni on olemassa laki nimenomaan tällaisia tilanteita varten: jos ei päästä yksimielisyyteen, lapselle tulee äidin nimi.
Noinhan tuo menee. Ja tämä taas kerran osoittaa kuinka yhteiskunta näkee lapset naisen omaisuutena, miehen osa on antaa pelkästään rahallista tukea mukamas yhteiselle lapselle.
Harvinaisuusargumentti ei oikein uppoa. Mieshän voisi halutessaan vaihtaa itselleen täysin uniikin sukunimen vaikka huomenna, antaisitteko silloin yhteisymmärryksessä lapselle miehen sukunimen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni on olemassa laki nimenomaan tällaisia tilanteita varten: jos ei päästä yksimielisyyteen, lapselle tulee äidin nimi.
Noinhan tuo menee. Ja tämä taas kerran osoittaa kuinka yhteiskunta näkee lapset naisen omaisuutena, miehen osa on antaa pelkästään rahallista tukea mukamas yhteiselle lapselle.
No mutta, onhan myös ainakin yksi kulttuuri, jossa lapset (ja naiset) ovat miehen omaisuutta. Sinne siis?
Vierailija kirjoitti:
Osalle lapsista sinun nimesi, osalle miehen?
Ja jollekin sen talkkarin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut että asia olisi miehelle niin tärkeä, koska tosiaan nimensä on yleinen, mutta taitaa olla periaatejuttu :( haluaisin kuitenkin päästä asiassa sopuun, tavallaan ihan turha riidanaihe, mutta itselleni oma nimeni on tärkeä koska meitä on vain muutama kymmenen enkä todella halua olla se "Virtanen" !
Ap
Nainen ja lapset ottavat miehen nimen, piste.
Suomessa lapset ovat aina äidin nimellä ellei nimenomaan muuta sovita. Nainen piti nimensä 1920-luvulle asti ja alkoi taas pitää avioliittolain uudistuksen jälkeen 1980-luvun lopulla. Kaipaatko sinä Neuvostoliittoakin takaisin?
Miten olisi kokonaan uusi yhteinen nimi? Tuttavaperhe (Korhonen ja Nieminen) otti avioon mennessään miehen isoäidin äidin tyttönimen, joka on tyyliä Riuttalinna. Kaikki on tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni on olemassa laki nimenomaan tällaisia tilanteita varten: jos ei päästä yksimielisyyteen, lapselle tulee äidin nimi.
Noinhan tuo menee. Ja tämä taas kerran osoittaa kuinka yhteiskunta näkee lapset naisen omaisuutena, miehen osa on antaa pelkästään rahallista tukea mukamas yhteiselle lapselle.
No voi hyvää päivää. Tuo laki on ihan siitä yksinkertaisesta syystä että se lapsi tulee fyysisesti sieltä naisen vaginasta ja lapsi on varmasti sen naisen joka sen synnyttää :D Periaatteessahan isästä ei voi koskaan olla varma ilman dna-testiä niin sen takia "riitatilanteita" varten lapsi pistetään sen varman vanhemman nimelle.
Kosimisen, kihlasormuksen, oven avaamisen yms. asioiden kanssa naiset tuntuvat kovasti pitävän perinteistä. Miksei miehen nimi-perinne kelpaa?