Tunnetko sinä ihmisiä joista pidät ja ihmisiä joista et pidä?

Eiköhän se ole ihan inhimillistä. Ystävinä on tietysti niitä ihmisiä joista pitää, työkavereitaan ei voi valita joten asialliset välit useimpiin riittää mutta ystäviäkin työpaikalta olen saanut. Suvusta löytyy ihmisiä, joista en pidä eikä pelkkä sukulaisuus velvoita pitämäänkään.

Tietysti. Outo kysymys. Vai pidätkö sinä kaikista? Tai et kenestäkään?

Ei kukaan voi tykätä kaikista. Inhota voi kaikkia, mutta se on useimmiten ihan henkilökohtainen ongelma sitten.

Toki. Varmaan kaikki tuntevat. Jos joku kertoo pitävänsä kaikista, on hän varmaan yksinkertainen tai juksaa.

Eihän tuollainen voi olla mitenkään mahdollista, eihän? Kaikkihan tykkää kaikista<3

Voi ziisus mikä kysymys.

Onko sulla ap. jotain ruokia mistä tykkäät ja sitten jotain mistä et? Onko?

Aina löytyy joku josta pidät edes vähän. Ja joku josta et pidä. Ihmiset ovat niin erilaisia, että luonnollisesti kaikista ei voi pitää. Välit kannattaa kuitenkin olla, edes jotenkin. Mutta poikkeustapauksissa ei tarvitse, mutta työpaikalla esim. asiallinen kanssakäyminen on hyödyksi eikä tarvitse mennä sen pidemmälle

Enpä voi sanoa, että tuntisin kovin hyvin niitä ihmisiä, joista en pidä. Ei ole oikein motivaatiota tutustua. Mutta jos kysyt, jakaantuvat ihmiset sellaisiin, joista pidän ja joista en, vastaus on myönteinen.

On tietenkin niitä, joista pitää eniten, omat lapset, muut läheiset. Enemmän joskus mietityttää, että miksi joistakin ihmisistä pitää heti paikalla, vaikka ei sanaakaan olis vaihdettu. Samoin tuntee outoa vastenmielisyyttä johonkuhun, vaikka ei tunne ihmistä ollenkaan. Olisko kyse kehonkielestä tai jostain mystisemmästä. Sanotaan, että ensivaikutelma ei petä koskaan. Tiedä sitten siitä. 

En pidä kenestäkään.

Sanoisin mieluummin, että on ihmisiä joista pidän enemmän ja vastaavasti ihmisiä joista pidän vähemmän. - Vielä ei -kenties onneksi- ole ketään täydellistä osunut kohdalle, mutta jokunen sellainen, jonka puolesta voisin antaa vaikka henkeni. En oikein osaa pitään ketään ihmistä selllaisena, josta en "pitäisi" lainkaan..Tähän toki auttaa, jos he ovat tuhansien kilometrien päässä luotani. Tarkoitan, että tuntuu kovin kaukaiselta sanoa tähän joku hyvin etäinen "ihmishirviö." - Ja saattaa jopa olla, että saattaisin jostain heistäkin pitääkin, vaikka samanaikaisesti tuomitsisin ja kavahtaisin heitä heidän hirmutöidensä ja tekojensa vuoksi, niin paljon että tunteeni ja järkeni vähintään menisivät sekaisin.    

Vierailija kirjoitti:

Tietysti. Outo kysymys. Vai pidätkö sinä kaikista? Tai et kenestäkään?

Tavallaan pidän kaikista.

ap.

Vierailija kirjoitti:

On tietenkin niitä, joista pitää eniten, omat lapset, muut läheiset. Enemmän joskus mietityttää, että miksi joistakin ihmisistä pitää heti paikalla, vaikka ei sanaakaan olis vaihdettu. Samoin tuntee outoa vastenmielisyyttä johonkuhun, vaikka ei tunne ihmistä ollenkaan. Olisko kyse kehonkielestä tai jostain mystisemmästä. Sanotaan, että ensivaikutelma ei petä koskaan. Tiedä sitten siitä. 

Miksi pidät kaikista lapsistasi? Pidätkö heistä kaikista yhtä paljon? Mitä jos jonkun heistä luonne muuttuu kehityksen myötä, lakkaatko pitämästä hänestä?

ap.

On ihmisiä joista pidän, ja ihmisiä joista en pidä, mutta ei taida olla noissa mainitsemisssasi esimerkkiryhmissä (perhe, suku, työ ym.) sellaista ihmistä, josta en pitäisi. En siis erityisesti pidä heistä kaikista, vaan suhtaudun neutraalisti.

Ne joista en niin pidä, ovat joko muuten vain lähipiiriin "tunkeutuneita" (olematta sukua) tai ihmisiä, joita näen silloin tällöin epäsäännöllisesti, myös muutama julkisuuden henkilö on sellainen, joista en erityisemmin heistä julkisuuden kautta saadun kuvan perusteella pidä.

On ihmisiä, joista pidän, mutta niitä, joista en pidä, en tunne kovin hyvin, joten en osaa sanoa, olenko oikeasti pitämättä heistä vai onko se vain sitä, ettei yhteistä "kieltä" löydy. Joskus myös vaistoan, ettei joku pidä minusta ja se nostaa niskakarvat pystyyn. Joskus myös olen surullinen, jos joku, josta vaikutelmalta pidän, ei tunnu pitävän minusta.

up