Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Se tunne asunnon ostossa

Vierailija
09.02.2017 |

Pitääkö tulla fiilis että tää on The Kämppä? Vau-olo? Vai voiko olla järkevämpi ja vähempi reaktiokin merkki oikeasta valinnasta?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
09.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Päätös on  usein  tunnepäästös, jota perustelemme järjellä. Käy usempi  kerta asunnossa, silloin pääset paremmin perille, onko asunto tuleva kotisi vai ei.

Vierailija
2/7 |
09.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun astuin sisään tähän asuntoon, tiesin siinä silmänräpäyksessä, että tämä on meidän! Kaikki oli tiptop ja niin meidän oloista, supersiistiä, koko taloyhtiö, puutarha jne viimeisen päälle hoidettu, hulppea näköala ja riittävästi tilaa.

Tosin tämä oli aivan liian kallis ja ihan oikeasti aloin itkeä, koska tiesin, että ei meillä ole varaa. Mutta välittäjä sanoi, että tee rohkea tarjous, ei sitä koskaan tiedä. Ja tarjous meni läpi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
10.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla kyllä on ainakin tullut just se tunne.

Vierailija
4/7 |
10.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oon ostanut asuntoja yli kymmenen kertaa, mutta mitään vau-tunnetta ei ole koskaan tullut. Enempi sellainen "ahaa, tästä vois saada" - tunne.

Vierailija
5/7 |
10.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Oon ostanut asuntoja yli kymmenen kertaa, mutta mitään vau-tunnetta ei ole koskaan tullut. Enempi sellainen "ahaa, tästä vois saada" - tunne.

Oot vissiin miljonääri, kun on varaa ostella asuntoJA.

Vierailija
6/7 |
10.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haluan tunteen kodista. Ei tunnetta, ei kauppoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
10.02.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

No me käytiin katsomassa asuntoa kahdesti.

Ensimmäisellä kerralla oli sijainti kohdillaan, asunnon koko kohdillaan neliöistä päätelleen, hintahaarukka kohdillaan ja taloyhtiökin hyvin hoidettu.

Ei silti osattu päättää ensimmäisen katsomisen jälkeen, oliko se meidän tuleva koti. Ja tämä siitä syystä, että koko kämppä oli ihan ammuttu täyteen tavaraa, tauluja, lipastoja, roinaa, koriste-esineitä jne. Jopa eteisen portaiden alusta oli miinoitettu laatikoilla, joita oli kasattu päällekkäin. Piti soittaa välittäjälle ja pyytää toinen kierros. Silloin otettiin mittanauha mukaan, koska kaiken tavaran keskellä huoneiden koon hahmottaminen oli tosi vaikeaa.

Mittanauhan kanssa heiluessa sitten tajuttiin, että huoneet olivat hyvän kokoisia. Tehtiin tarjous ja ostettiin asunto.

Kolmisen vuotta asuttiin ja makusteltiin kotia, kunnes laitettiin pinnat uusiksi.

Kaiken sen tavaran alta kuoriutui toimiva ja avaran valoisa koti meille. Eikä ole kaduttanut ostopäätös päivääkään.