Minua on kohdeltu huonosti ilman omaa syytäni. Turha luulla, että minäkään kohtelisin muita hyvin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja joo, lapset hätääntyi, että äiti älä lähde, mutta mies olisi voinut senkin mun kiukun pelastaa uskomalla minua!!!!!

ap

Juuri tässä kuvastuu se äärimmäinen itsekkyys, joka sinua vaivaa. Sinä et koe olevasi vastuussa mistään, edes siitä mitä sinä itse teet ja sanot. Sinun pitää saada määrätä ja jos miehesi ei usko, niin sinulla on oikeus uhata lapsiasi hylkäämisellä. Miehen vika, mitäs ei totellut sinua! Sinussa ei tietenkään ole mitään vikaa.

Oikeasti hyvä ihminen nyt, katso peiliin ja myönnä virheesi! Lakkaa syyttelemästä miestäsi ja myönnä, että se miten sinä sen tilanteen hoidit, oli aivan hirvittävän väärin tehty ja sinä olet yksin vastuussa siitä mitä teit!

Kumpi sinusta on pahempi virhe, antaa lasten tuoda sisään kaksi kiveä, vai uhata lapsia hylkäämisellä?

En mä ollutkaan siitä vastuussa, koska mua on kohdeltu siten, ettei mulla ole oikeuksia omassa kodissani. Miehen on siis pidettävä huolta siitä, ettei minun ylitseni kävellä.

Jos se on väärin niin itse on mies suhteen kanssani hyväksynyt. Hänen kuuluu tukea minua, ettei lapset kärsi. Kasvaa, eikä olla niin egoisti, että jos näkee tilanteen aiheuttavan mussa vihaa, niin pitää kiinni jääräpäisesti siitä, mikä hänelle sopii. Mä en anna periksi siinä, että oli oikein se kiviasia mua kohtaan, ei ollut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap yritätkö väittää että myös lääkärit ovat tehneet elämästäsi helvettiä? Joissakin vastauksissa annoit epäsuorasti näin ymmärtää.

En väitä. Ei mulla ole ollut mitään erityisempiä lääkärisuhteita, tai ne joita on niin ihan positiivisia kokemuksia. Siis heistä työssään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se kivien pesu olisi estänyt niitä putoamasta jonkun varpaalle sitten? Tai tekemästä naarmua jonnekin? Sinäkö tulisit tänne vahtimaan, että joku pesäleikki omissa huoneissa onnistuu?

Niin, ne kivet ehtivät teillä olla siellä kylppärissä koko päivän. Koituiko tästä suurtakin vahinkoa kodillenne? Tuliko parketteihin paljon naarmuja niistä kivistä sen päivän aikana? Putosivatko ne jonkun varpaille sen päivän aikana?

Jos sen yhden päivän aikana mitään pahaa ei tapahtunut, niin mitä pahaa olisi voinut tapahtua yhden yön aikana, vaikka ne kivet olisivat saaneet olla sisällä sen yhden yön vielä? Sitten olisitte aamulla vieneet ne takaisin ulos ja lapsiakaan ei olisi tarvinnut pelotella hylkäämisellä. Mitä kauheaa olisi voinut tapahtua siitä, että sinä olisit tehnyt yhden yön mittaisen kompromissin?

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoin minusta sellaiset lelut ovat parempia, joilla saa tehdä melkein mitä huvittaa, ei sellaisia, joista tietää jo kättelyssä, että ongelmiahan tuosta tulee.

Varmasti sellaiset lelut ovatkin parempia, mutta nyt kuitenkin pointti on se, että sun lapsesi olivat todella innoissaan niistä kivistä. Kerroit siinä ketjussa, että poikasi oli sinullekin tullut silmät innosta hehkuen selittämään kuinka kivaa oli saada tuoda kivikissa sisään. Tosiaanko lasten aito ilo pitää pilata vain siksi, että sinä et tykkää kun talossa on kaksi kiveä kylppärissä yhden yön? Sinä kuitenkin itse kerroit lapsesi ehdottaneen silloin illalla, että he veisivät kivet aamulla ulos, mutta sinä et siihen suostunut. Miksi et? Eikö lastesi ilo olisi ollut sen arvoista? Eikö lasten takia olisi voinut sanoa, että olkoot kivet yön sisällä ja viekää aamulla ne sitten ulos? Miksi sinusta oli parempi uhata lähteä pois kotoa yöksi, kuin tehdä yksi pieni kompromissi omien lastesi hyväksi?

Niin? Olisiko sitä lasten vinkunaa siis pitänyt vain siirtää? että tapellaan siitä sitten huomenna, kun ilkeä äiti käskee kissaleikin sisätiloissa loppumaan?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kovin hääviä lapsuutta kokenut eikä ole miehenikään. Meidän yhteinen periaate on tarjota lapsillemme parempaa kuin mitä itse saimme. Olemme siinä aika hyvin onnistuneetkin. Ja tuo "hyväntekeminen",pyyteetön  huolehtiminen ja rakastaminen on tullut takaisin rakkautena. Paha on helppo laittaa kiertämään mutta itselle on huomattavasti parempi jos kykenisi tekemään hyvää joka kyllä tulee joskus takaisin.

Senkin paska.

ap

Ystävällinen viesti ja siihenkin tällainen vastaus.

Vaikka olikin niin se oli minua syyllistävä.

ap

Eikö sinua saa syyllistää edes aiheesta? Milläs oikeudella sinä sitten muita syyllistät?

Mitä sä luulet, että se auttaa? Mun syyllistäminen?

ap

Miksi sen pitäisi sinua auttaa? Syyllistäthän sinäkin koko ajan muita, joten joudut silloin hyväksymään senkin, jos sinua syyllistetään. Ja tuo ihminen ei edes syyllistänyt sinua puoleksikaan niin epäystävällisesti kuin mitä sinä koko ajan muita syyllistät. Millä oikeudella sinä haukut paskaksi ihmistä, joka kohtelee sinua kauniimmin kuin sinä muita kohtelet? Eikö se tee sinusta itsestäsi vielä paskemman?

Syyllistäminen haavoittaa minua. Ei ole pakko auttaa, mutta ei tarvitse kiusata tai häiritä ketään syyllistämiselläkään.

ap

Niin, sinä haukuit paskaksi ihmisen, joka kirjoitti sinulle ystävällisen viestin. Montako kertaa ajattelit, että häntä saattaisi haavoittaa se, että sinä haukut häntä ennen kuin haukuit hänet paskaksi? Vai koetko että sinulla on joku erityinen oikeus haavoittaa muita? Millä oikeudella sinä haukut ihmistä, joka ei sinua ole haukkunut sanallakaan?

Minusta siinä leivottiin ilkeää, "tehdäänpäs sellaista mikä mietä huvittaa ja katsotaan kun äiti riemastuu. Sitten syytetään sitä meidän ilon pilaamisesta. Saadaan se taas tuntemaan itsensä aivan paskaksi".

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kovin hääviä lapsuutta kokenut eikä ole miehenikään. Meidän yhteinen periaate on tarjota lapsillemme parempaa kuin mitä itse saimme. Olemme siinä aika hyvin onnistuneetkin. Ja tuo "hyväntekeminen",pyyteetön  huolehtiminen ja rakastaminen on tullut takaisin rakkautena. Paha on helppo laittaa kiertämään mutta itselle on huomattavasti parempi jos kykenisi tekemään hyvää joka kyllä tulee joskus takaisin.

Senkin paska.

ap

Ystävällinen viesti ja siihenkin tällainen vastaus.

Vaikka olikin niin se oli minua syyllistävä.

ap

Eikö sinua saa syyllistää edes aiheesta? Milläs oikeudella sinä sitten muita syyllistät?

Mitä sä luulet, että se auttaa? Mun syyllistäminen?

ap

Miksi sen pitäisi sinua auttaa? Syyllistäthän sinäkin koko ajan muita, joten joudut silloin hyväksymään senkin, jos sinua syyllistetään. Ja tuo ihminen ei edes syyllistänyt sinua puoleksikaan niin epäystävällisesti kuin mitä sinä koko ajan muita syyllistät. Millä oikeudella sinä haukut paskaksi ihmistä, joka kohtelee sinua kauniimmin kuin sinä muita kohtelet? Eikö se tee sinusta itsestäsi vielä paskemman?

Syyllistäminen haavoittaa minua. Ei ole pakko auttaa, mutta ei tarvitse kiusata tai häiritä ketään syyllistämiselläkään.

ap

Niin, sinä haukuit paskaksi ihmisen, joka kirjoitti sinulle ystävällisen viestin. Montako kertaa ajattelit, että häntä saattaisi haavoittaa se, että sinä haukut häntä ennen kuin haukuit hänet paskaksi? Vai koetko että sinulla on joku erityinen oikeus haavoittaa muita? Millä oikeudella sinä haukut ihmistä, joka ei sinua ole haukkunut sanallakaan?

Se oli ystävällinen vain asiayhteydestä irrotettuna. Mutta minä koin sen syyllistävänä ja viestin kirjoittajan on syytä ottaa siitä oppia jos ei halua loukata minua. Mutta luultavasti hän ei välitä.

ap

Oksennan kohta

Vierailija kirjoitti:

Minusta siinä leivottiin ilkeää, "tehdäänpäs sellaista mikä mietä huvittaa ja katsotaan kun äiti riemastuu. Sitten syytetään sitä meidän ilon pilaamisesta. Saadaan se taas tuntemaan itsensä aivan paskaksi".

ap

Siis luulet että lapsesi suunnittelivat koko jutun, ottivat kivikissat sisään vain loukataksesi sinua? Olet kyllä saatanan sairas ihminen.

Sen ystävällisen viestin kirjoittajan seuraava siirto olisi ollut syyttää minua siitä, että minua on kohdeltu väärin. Että pitää vain hymyillä, vaikka miten olisi sattunut. NIIN hänkin on tehnyt.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se kivien pesu olisi estänyt niitä putoamasta jonkun varpaalle sitten? Tai tekemästä naarmua jonnekin? Sinäkö tulisit tänne vahtimaan, että joku pesäleikki omissa huoneissa onnistuu?

Niin, ne kivet ehtivät teillä olla siellä kylppärissä koko päivän. Koituiko tästä suurtakin vahinkoa kodillenne? Tuliko parketteihin paljon naarmuja niistä kivistä sen päivän aikana? Putosivatko ne jonkun varpaille sen päivän aikana?

Jos sen yhden päivän aikana mitään pahaa ei tapahtunut, niin mitä pahaa olisi voinut tapahtua yhden yön aikana, vaikka ne kivet olisivat saaneet olla sisällä sen yhden yön vielä? Sitten olisitte aamulla vieneet ne takaisin ulos ja lapsiakaan ei olisi tarvinnut pelotella hylkäämisellä. Mitä kauheaa olisi voinut tapahtua siitä, että sinä olisit tehnyt yhden yön mittaisen kompromissin?

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoin minusta sellaiset lelut ovat parempia, joilla saa tehdä melkein mitä huvittaa, ei sellaisia, joista tietää jo kättelyssä, että ongelmiahan tuosta tulee.

Varmasti sellaiset lelut ovatkin parempia, mutta nyt kuitenkin pointti on se, että sun lapsesi olivat todella innoissaan niistä kivistä. Kerroit siinä ketjussa, että poikasi oli sinullekin tullut silmät innosta hehkuen selittämään kuinka kivaa oli saada tuoda kivikissa sisään. Tosiaanko lasten aito ilo pitää pilata vain siksi, että sinä et tykkää kun talossa on kaksi kiveä kylppärissä yhden yön? Sinä kuitenkin itse kerroit lapsesi ehdottaneen silloin illalla, että he veisivät kivet aamulla ulos, mutta sinä et siihen suostunut. Miksi et? Eikö lastesi ilo olisi ollut sen arvoista? Eikö lasten takia olisi voinut sanoa, että olkoot kivet yön sisällä ja viekää aamulla ne sitten ulos? Miksi sinusta oli parempi uhata lähteä pois kotoa yöksi, kuin tehdä yksi pieni kompromissi omien lastesi hyväksi?

Niin? Olisiko sitä lasten vinkunaa siis pitänyt vain siirtää? että tapellaan siitä sitten huomenna, kun ilkeä äiti käskee kissaleikin sisätiloissa loppumaan?

ap

Miksi sitä vinkunaa olisi edes tullut, kun lapsesi itse ehdotti, että he veisivät kivet ulos aamulla?

Ja no juu, TOTTAKAI on parempi vaikka joutua riitelemään lasten kanssa kivistä seuraavana päivänä kuin uhata lähteä pois heidän luotaan yöksi! Tämän nyt tajuaa jokainen normaaliälyinen ihminen. Miten kukaan äiti voi edes miettiä että on parempi uhkailla omia lapsiaan hylkäämisellä kuin kuunnella vähän lasten vinkunaa?? Herrajestas sentään, lasten vinkunaahan nyt saa kuulla harva se päivä ties mistä asioista. Meillä vinkuivat viimeksi tänä iltana kun piti tehdä läksyt. Eipä käynyt jostain syystä pienessä mielessäkään uhata häippästä hotelliin yöksi . Se niiden vinkunoiden kestäminen kun kuuluu vanhemmuuteen. Sinun velvollisuutesi äitinä on kestää kuulla lastesi vinkumista ja jaksaa myös riidellä heidän kanssaan. Oikeutta uhata hylkäämisellä sinulla sen sijaan ei missään olosuhteissa ole. Lapset ovat lapsia, sinä aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta siinä leivottiin ilkeää, "tehdäänpäs sellaista mikä mietä huvittaa ja katsotaan kun äiti riemastuu. Sitten syytetään sitä meidän ilon pilaamisesta. Saadaan se taas tuntemaan itsensä aivan paskaksi".

ap

Siis luulet että lapsesi suunnittelivat koko jutun, ottivat kivikissat sisään vain loukataksesi sinua? Olet kyllä saatanan sairas ihminen.

No en, mutta siinä vaiheessa, kun sanoin, että minä en halua niitä tänne (eikä minulta ollut kysytty) niin sellainen tilannehan se oli. Heidän olisi pitänyt saada tehdä mitä heitä huvittaa, viis minusta. Vaikka minä olen vanhempi, eivät lapset.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se kivien pesu olisi estänyt niitä putoamasta jonkun varpaalle sitten? Tai tekemästä naarmua jonnekin? Sinäkö tulisit tänne vahtimaan, että joku pesäleikki omissa huoneissa onnistuu?

Niin, ne kivet ehtivät teillä olla siellä kylppärissä koko päivän. Koituiko tästä suurtakin vahinkoa kodillenne? Tuliko parketteihin paljon naarmuja niistä kivistä sen päivän aikana? Putosivatko ne jonkun varpaille sen päivän aikana?

Jos sen yhden päivän aikana mitään pahaa ei tapahtunut, niin mitä pahaa olisi voinut tapahtua yhden yön aikana, vaikka ne kivet olisivat saaneet olla sisällä sen yhden yön vielä? Sitten olisitte aamulla vieneet ne takaisin ulos ja lapsiakaan ei olisi tarvinnut pelotella hylkäämisellä. Mitä kauheaa olisi voinut tapahtua siitä, että sinä olisit tehnyt yhden yön mittaisen kompromissin?

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoin minusta sellaiset lelut ovat parempia, joilla saa tehdä melkein mitä huvittaa, ei sellaisia, joista tietää jo kättelyssä, että ongelmiahan tuosta tulee.

Varmasti sellaiset lelut ovatkin parempia, mutta nyt kuitenkin pointti on se, että sun lapsesi olivat todella innoissaan niistä kivistä. Kerroit siinä ketjussa, että poikasi oli sinullekin tullut silmät innosta hehkuen selittämään kuinka kivaa oli saada tuoda kivikissa sisään. Tosiaanko lasten aito ilo pitää pilata vain siksi, että sinä et tykkää kun talossa on kaksi kiveä kylppärissä yhden yön? Sinä kuitenkin itse kerroit lapsesi ehdottaneen silloin illalla, että he veisivät kivet aamulla ulos, mutta sinä et siihen suostunut. Miksi et? Eikö lastesi ilo olisi ollut sen arvoista? Eikö lasten takia olisi voinut sanoa, että olkoot kivet yön sisällä ja viekää aamulla ne sitten ulos? Miksi sinusta oli parempi uhata lähteä pois kotoa yöksi, kuin tehdä yksi pieni kompromissi omien lastesi hyväksi?

Niin? Olisiko sitä lasten vinkunaa siis pitänyt vain siirtää? että tapellaan siitä sitten huomenna, kun ilkeä äiti käskee kissaleikin sisätiloissa loppumaan?

ap

Miksi sitä vinkunaa olisi edes tullut, kun lapsesi itse ehdotti, että he veisivät kivet ulos aamulla?

Ja no juu, TOTTAKAI on parempi vaikka joutua riitelemään lasten kanssa kivistä seuraavana päivänä kuin uhata lähteä pois heidän luotaan yöksi! Tämän nyt tajuaa jokainen normaaliälyinen ihminen. Miten kukaan äiti voi edes miettiä että on parempi uhkailla omia lapsiaan hylkäämisellä kuin kuunnella vähän lasten vinkunaa?? Herrajestas sentään, lasten vinkunaahan nyt saa kuulla harva se päivä ties mistä asioista. Meillä vinkuivat viimeksi tänä iltana kun piti tehdä läksyt. Eipä käynyt jostain syystä pienessä mielessäkään uhata häippästä hotelliin yöksi . Se niiden vinkunoiden kestäminen kun kuuluu vanhemmuuteen. Sinun velvollisuutesi äitinä on kestää kuulla lastesi vinkumista ja jaksaa myös riidellä heidän kanssaan. Oikeutta uhata hylkäämisellä sinulla sen sijaan ei missään olosuhteissa ole. Lapset ovat lapsia, sinä aikuinen.

En kestä lasten arvostelua. Se on liikaa, kun yritän parhaani ja sitten on muka minun inhottavuuttani(??) jos kiellän jotain. Mieluummin häivyn, kun kuuntelen syytöksiä asiassa, joka ei ole minun vikani. Miehen vika, että lupasi jotain, mistä olisi pitänyt keskustella minun kanssani. Ottaa minunkin mielipiteeni huomioon. Sinä et ole kuunnellut minun äitini syyllistävän itseäsi kaikesta paskasta, sinä et tiedä, miltä se tuntui. Mä en ota sitä paskaa enää keneltäkään. En lapsiltakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se kivien pesu olisi estänyt niitä putoamasta jonkun varpaalle sitten? Tai tekemästä naarmua jonnekin? Sinäkö tulisit tänne vahtimaan, että joku pesäleikki omissa huoneissa onnistuu?

Niin, ne kivet ehtivät teillä olla siellä kylppärissä koko päivän. Koituiko tästä suurtakin vahinkoa kodillenne? Tuliko parketteihin paljon naarmuja niistä kivistä sen päivän aikana? Putosivatko ne jonkun varpaille sen päivän aikana?

Jos sen yhden päivän aikana mitään pahaa ei tapahtunut, niin mitä pahaa olisi voinut tapahtua yhden yön aikana, vaikka ne kivet olisivat saaneet olla sisällä sen yhden yön vielä? Sitten olisitte aamulla vieneet ne takaisin ulos ja lapsiakaan ei olisi tarvinnut pelotella hylkäämisellä. Mitä kauheaa olisi voinut tapahtua siitä, että sinä olisit tehnyt yhden yön mittaisen kompromissin?

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoin minusta sellaiset lelut ovat parempia, joilla saa tehdä melkein mitä huvittaa, ei sellaisia, joista tietää jo kättelyssä, että ongelmiahan tuosta tulee.

Varmasti sellaiset lelut ovatkin parempia, mutta nyt kuitenkin pointti on se, että sun lapsesi olivat todella innoissaan niistä kivistä. Kerroit siinä ketjussa, että poikasi oli sinullekin tullut silmät innosta hehkuen selittämään kuinka kivaa oli saada tuoda kivikissa sisään. Tosiaanko lasten aito ilo pitää pilata vain siksi, että sinä et tykkää kun talossa on kaksi kiveä kylppärissä yhden yön? Sinä kuitenkin itse kerroit lapsesi ehdottaneen silloin illalla, että he veisivät kivet aamulla ulos, mutta sinä et siihen suostunut. Miksi et? Eikö lastesi ilo olisi ollut sen arvoista? Eikö lasten takia olisi voinut sanoa, että olkoot kivet yön sisällä ja viekää aamulla ne sitten ulos? Miksi sinusta oli parempi uhata lähteä pois kotoa yöksi, kuin tehdä yksi pieni kompromissi omien lastesi hyväksi?

Niin? Olisiko sitä lasten vinkunaa siis pitänyt vain siirtää? että tapellaan siitä sitten huomenna, kun ilkeä äiti käskee kissaleikin sisätiloissa loppumaan?

ap

Miksi sitä vinkunaa olisi edes tullut, kun lapsesi itse ehdotti, että he veisivät kivet ulos aamulla?

Ja no juu, TOTTAKAI on parempi vaikka joutua riitelemään lasten kanssa kivistä seuraavana päivänä kuin uhata lähteä pois heidän luotaan yöksi! Tämän nyt tajuaa jokainen normaaliälyinen ihminen. Miten kukaan äiti voi edes miettiä että on parempi uhkailla omia lapsiaan hylkäämisellä kuin kuunnella vähän lasten vinkunaa?? Herrajestas sentään, lasten vinkunaahan nyt saa kuulla harva se päivä ties mistä asioista. Meillä vinkuivat viimeksi tänä iltana kun piti tehdä läksyt. Eipä käynyt jostain syystä pienessä mielessäkään uhata häippästä hotelliin yöksi . Se niiden vinkunoiden kestäminen kun kuuluu vanhemmuuteen. Sinun velvollisuutesi äitinä on kestää kuulla lastesi vinkumista ja jaksaa myös riidellä heidän kanssaan. Oikeutta uhata hylkäämisellä sinulla sen sijaan ei missään olosuhteissa ole. Lapset ovat lapsia, sinä aikuinen.

Mitenkäs minun äidilläni sitten oli oikeus kohdella minua miten hän itse halusi? Voi että kun ei nyt oikein pidä paikkaasi tuo sinun pupelluksesi. Pikkupuppelien kotona lapsia varmaan kestetäänkin, meillä ei kestetä, ellei ne käyttäydy. Mitään vinkunoita ei kuunnella, se on huonoa käytöstä. Toistan vain äitini oppeja, koska en osaa muutenkaan olla raivostumatta äitinä.

Jos mä kestin sen, niin mun lapsetkin kestää sen.

Mies saa kuunnella vinkunat, sille on oltu reiluja pienenä. Se ei siitä loukkaannu tai mitään.

Jos vinkunoiden kuunteleminen kuuluu vanhemmuuteen, niin miksei mun äiti sitten hyväksynyt niitä mulle? Mitä? Miksi siitä tuli rangaistus? Vähän niin kuin hylkääminen? Millähän vitun opeilla mä nyt sitten toimisin toisin?

Minulla oli yksi ystävä, joka kohteli minua huonosti tai jonka kanssa oli paha olla. Silti mä vain olin hänen kanssaan, koska äidin mielestä kaikki johtui minusta ja oli minun syytäni. Että ei se toinen mitenkään kohdellut minua pahasti, vaikka se oli sellaista sen toisen tahdon mukaan tanssimista. Äidin mielestä sillä oli varmaan hyvin yksinäistä, ja mun ei pitänyt välittää. Siis miten äiti voi sanoa omalle lapselleen, että ei siitä pidä välittää, jos jonkun toiminta herättää vaikkapa vihaa? Pitää hävetä itseään, koska eihän se toinen nyt sitä tarkoita, että mulle nousisi viha. Niin, mutta entä kun nousi, tarkoitti se toinen tai ei?

"Älä välitä"???? Mitä ihmettä, miten jollekin äidille voi lapsensa tunnelmat ja tunteet olla niin yhdentekeviä, vain se, että sillä huonostikohtelijalla on ystävä, merkitsee.

Ja omalle lapselleen antaa tukkapöllyä, jos tämä äidiatä kohtelee muita huonosti. Ettei varmana enää lapsella olisi omia mielipiteitä.

En nyt tietenkään sano, että muita pitäisi saada kohdella huonosti, mutta miksi minua kyllä oli okei kohdella niin, että tuntui pahalta? Miksi ainoa mitä äiti siihen sanoi oli "älä välitä"? Eli jos mut raiskattaisiin, niin ei vain pidä välittää, sillä se on helpointa ratkaista, eikä nosteta esille mitään ikäviä dilemmoja siitä, että halusiko kuka mitä?

"Älä välitä" on siis maailmankaikkeuden hirvein lause äidiltä, kun lapselle tapahtuu pahaa.

"Älä välitä", se ei ole siis edes sellainen lohdutus, vaan se on sellainen hylkääminen. Oikeammin äidin ois kuulunut sanoa "mä en välitä", koska se ois ollut rehellistä, jolloin en ois jäänyt kuvittelemaan että hän pystyykään välittämään, vaan olisin hakenut sen, että minusta ja minun tunteistani joku välittää, jostakin muualta, ja vielä sitä kautta kyennyt uskomaan siihen.