Minua on kohdeltu huonosti ilman omaa syytäni. Turha luulla, että minäkään kohtelisin muita hyvin

Vierailija kirjoitti:

Sulle ei toimi mikään sen takia että sä olet harhainen ihminen. Olet sekaisin, kadottanut todellisuudentajusi ja kaipaisit kipeästi hoitoa. Kuvittelet äidistäsi vaikka mitä, olet täysin fiksoitunut tuohon äitivihaasi. Yritä päästä sen yli ja tajuta että voit vielä muuttaa itseäsi mukavammaksi ihmiseksi. SItä saa mitä tilaa, ja usein paskat tyypit saa paskaa kohtelua takaisin.

Miten niin kuvittelen? Et voi osoittaa minua harhaiseksi osoittamatta että mä kuvittelen äidistäni vaikka mitä. Eli mikä on kuvittelua?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulle ei toimi mikään sen takia että sä olet harhainen ihminen. Olet sekaisin, kadottanut todellisuudentajusi ja kaipaisit kipeästi hoitoa. Kuvittelet äidistäsi vaikka mitä, olet täysin fiksoitunut tuohon äitivihaasi. Yritä päästä sen yli ja tajuta että voit vielä muuttaa itseäsi mukavammaksi ihmiseksi. SItä saa mitä tilaa, ja usein paskat tyypit saa paskaa kohtelua takaisin.

Miten niin kuvittelen? Et voi osoittaa minua harhaiseksi osoittamatta että mä kuvittelen äidistäni vaikka mitä. Eli mikä on kuvittelua?

ap

Ja perustellen, miksi se on kuvittelua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos jo vihdoin päästäisit irti äidistäsi? Ja lopettaisit henkisen riippuvuutesi hänestä? 

No varmaan nyt irrotankin lisää. Perusteluna se, että hän ei välitä minusta siten kuin hyvä äiti välittäisi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos jo vihdoin päästäisit irti äidistäsi? Ja lopettaisit henkisen riippuvuutesi hänestä? 

No varmaan nyt irrotankin lisää. Perusteluna se, että hän ei välitä minusta siten kuin hyvä äiti välittäisi.

ap

Kuule ei sinun tarvitse perustella sitä että päästät irti äidistäsi. Aikuiseksi kasvamiseen nimittäin kuuluu se, että ei enää ole henkisesti kiinni omassa äidissään. Äidistä irroittaminen on kehitystehtävä, joka täytyy käydä läpi, jos haluaa elää onnellisen aikuisen elämää itse. Aikuisuuteen kuuluu se, ettei edes mieti omia vanhempiaan joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos jo vihdoin päästäisit irti äidistäsi? Ja lopettaisit henkisen riippuvuutesi hänestä? 

No varmaan nyt irrotankin lisää. Perusteluna se, että hän ei välitä minusta siten kuin hyvä äiti välittäisi.

ap

Kuule ei sinun tarvitse perustella sitä että päästät irti äidistäsi. Aikuiseksi kasvamiseen nimittäin kuuluu se, että ei enää ole henkisesti kiinni omassa äidissään. Äidistä irroittaminen on kehitystehtävä, joka täytyy käydä läpi, jos haluaa elää onnellisen aikuisen elämää itse. Aikuisuuteen kuuluu se, ettei edes mieti omia vanhempiaan joka päivä.

Täytyyhän se perustella. Ei minusta sellainen ole mitenkään tervettä ja normaalia, että hylätään toinen ilman syytä, edes oma vanhempi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos jo vihdoin päästäisit irti äidistäsi? Ja lopettaisit henkisen riippuvuutesi hänestä? 

No varmaan nyt irrotankin lisää. Perusteluna se, että hän ei välitä minusta siten kuin hyvä äiti välittäisi.

ap

Kuule ei sinun tarvitse perustella sitä että päästät irti äidistäsi. Aikuiseksi kasvamiseen nimittäin kuuluu se, että ei enää ole henkisesti kiinni omassa äidissään. Äidistä irroittaminen on kehitystehtävä, joka täytyy käydä läpi, jos haluaa elää onnellisen aikuisen elämää itse. Aikuisuuteen kuuluu se, ettei edes mieti omia vanhempiaan joka päivä.

Täytyyhän se perustella. Ei minusta sellainen ole mitenkään tervettä ja normaalia, että hylätään toinen ilman syytä, edes oma vanhempi.

ap

Miksi kummassa kutsut hylkäämiseksi sitä, että kasvaessaan aikuiseksi tulee irrottautua henkisesti omista vanhemmistaan?

Että jos äiti soittaa, niin ei edes vastata, koska ollaan niin "itsenäisiä". Minusta sellainen on lapsellista. Jos ei vastaa äidilleen, rehellinen ihminen lertoo syyn ja vastuullinen äiti kuuntelee sen. Ottaa opikseen, jos haluaa pitää suhteet lapseensa. Eikä syytä lasta siitä, ettei kaikki käy.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos jo vihdoin päästäisit irti äidistäsi? Ja lopettaisit henkisen riippuvuutesi hänestä? 

No varmaan nyt irrotankin lisää. Perusteluna se, että hän ei välitä minusta siten kuin hyvä äiti välittäisi.

ap

Kuule ei sinun tarvitse perustella sitä että päästät irti äidistäsi. Aikuiseksi kasvamiseen nimittäin kuuluu se, että ei enää ole henkisesti kiinni omassa äidissään. Äidistä irroittaminen on kehitystehtävä, joka täytyy käydä läpi, jos haluaa elää onnellisen aikuisen elämää itse. Aikuisuuteen kuuluu se, ettei edes mieti omia vanhempiaan joka päivä.

Täytyyhän se perustella. Ei minusta sellainen ole mitenkään tervettä ja normaalia, että hylätään toinen ilman syytä, edes oma vanhempi.

ap

Miksi kummassa kutsut hylkäämiseksi sitä, että kasvaessaan aikuiseksi tulee irrottautua henkisesti omista vanhemmistaan?

Koska tuosta ämmästä irtautuminen vaatii hylkäämisen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu paha vaan kiertämään niin on kivaa kaikilla.

Asiaa voisi ajatella niinkin että jos et itse ansainnut huonoa kohtelua niin miksi muut olisivat sen ansainneet?

No mikseivät auta minua sitten? Jos eivät autakaan, niin heistä ei ole mitään hyötyä maapallolla minun mielestäni. Eli voin olla heille yhtä epäkohtelias ja töykeä kuin hekin ovat minulle arvostellessaan minua. Jos siitä tulee heille paha mieli niin en piittaa. Vähänkö hekään minun pahasta mielestäni.

ap

Me emme ole sinulle velkaa apua. Maailma ei ole sinulle velkaa mitään. Sinä et ota neuvoja vastaan vaan intät ja jankkaat. Mitä kylvää, sitä niittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu paha vaan kiertämään niin on kivaa kaikilla.

Asiaa voisi ajatella niinkin että jos et itse ansainnut huonoa kohtelua niin miksi muut olisivat sen ansainneet?

No mikseivät auta minua sitten? Jos eivät autakaan, niin heistä ei ole mitään hyötyä maapallolla minun mielestäni. Eli voin olla heille yhtä epäkohtelias ja töykeä kuin hekin ovat minulle arvostellessaan minua. Jos siitä tulee heille paha mieli niin en piittaa. Vähänkö hekään minun pahasta mielestäni.

ap

Me emme ole sinulle velkaa apua. Maailma ei ole sinulle velkaa mitään. Sinä et ota neuvoja vastaan vaan intät ja jankkaat. Mitä kylvää, sitä niittää.

Ilmeisesti et siis pidä neuvojasi apuna?

Neuvoja en kyllä ole vaillakaan, tukea olisin. Minusta maailma on velkaa tukea minulle.

ap

Älä välitä ap nämä ovat täällä sen tasoista porukkaa etteivät näe sinussa ja aloituksessasi pointtia: että halauat vain että joku ymmärtää missä mennään. Nämä eivät osaa kuuntelemisen taitoa ja tukea antaa kenellekään koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Että jos äiti soittaa, niin ei edes vastata, koska ollaan niin "itsenäisiä". Minusta sellainen on lapsellista. Jos ei vastaa äidilleen, rehellinen ihminen lertoo syyn ja vastuullinen äiti kuuntelee sen. Ottaa opikseen, jos haluaa pitää suhteet lapseensa. Eikä syytä lasta siitä, ettei kaikki käy.

ap

Henkinen irrottautuminen omista vanhemmistaan osana aikuiseksi kasvamista tarkoittaa vähän eri asiaa kuin sitä että vastaako puhelimeen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos jo vihdoin päästäisit irti äidistäsi? Ja lopettaisit henkisen riippuvuutesi hänestä? 

No varmaan nyt irrotankin lisää. Perusteluna se, että hän ei välitä minusta siten kuin hyvä äiti välittäisi.

ap

Kuule ei sinun tarvitse perustella sitä että päästät irti äidistäsi. Aikuiseksi kasvamiseen nimittäin kuuluu se, että ei enää ole henkisesti kiinni omassa äidissään. Äidistä irroittaminen on kehitystehtävä, joka täytyy käydä läpi, jos haluaa elää onnellisen aikuisen elämää itse. Aikuisuuteen kuuluu se, ettei edes mieti omia vanhempiaan joka päivä.

Täytyyhän se perustella. Ei minusta sellainen ole mitenkään tervettä ja normaalia, että hylätään toinen ilman syytä, edes oma vanhempi.

ap

Miksi kummassa kutsut hylkäämiseksi sitä, että kasvaessaan aikuiseksi tulee irrottautua henkisesti omista vanhemmistaan?

Koska tuosta ämmästä irtautuminen vaatii hylkäämisen.

ap

Sinä ilmeisesti koet, että äitisi on hylännyt sinut (jo lapsena). Mikä estää sinua hylkäämästä äitiäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sä sillä koston kierteellä mitään voita. Asettumalla itse tilanteen yläpuolelle, kohtelemalla muita hyvin, myös niitä sua huonosti kohdelleita, osoitat todellista henkistä kypsyyttä.

Ei mulle ole kehittynyt sitä henkistä kypsyyttä, koska minua on kohdeltu huonosti. Et edes tiedä mistä puhut. Sinun "henkinen kypsyytesi" on vain pintaa joka murtuu pieneenkin vastoinkäymiseen, kun tulee tiukka paikka.

ap

Taidanpa tietää mistä puhun. Elän elämääni täysillä vaikka toinen, täysin tuntematon ihminen vammautti minut liikenteessä. Voin sanoa, että olen käynyt pintaa syvemmällä.

Se on kuule ihan korvien välissä, miten asioihin suhtautuu. Voisinhan minäkin tuolla turuilla ja toreilla ruikuttaa kohtaloani, johon en itse millään tavoin ole voinut vaikuttaa.

Toivon sydämestäni sinulle ajattelun avaruutta.

Olet ehkä käynyt omassa probleemassasi pintaa syvemmällä, mutta et siinä, millaista minulla on ollut, mistä et tiedä. Sinun tilanteessasi jos kaikki lääkäriä myöten syyllistäisivät sinua tilanteesta alkaisit kokea sitä mitä minä.

ap

Onko koskaan käynyt mielessä, että jos kaikki muut, siis ihan kaikki muut on sitä mieltä, että sinussa saattaisi olla vikaa, se voisi olla totta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että jos äiti soittaa, niin ei edes vastata, koska ollaan niin "itsenäisiä". Minusta sellainen on lapsellista. Jos ei vastaa äidilleen, rehellinen ihminen lertoo syyn ja vastuullinen äiti kuuntelee sen. Ottaa opikseen, jos haluaa pitää suhteet lapseensa. Eikä syytä lasta siitä, ettei kaikki käy.

ap

Henkinen irrottautuminen omista vanhemmistaan osana aikuiseksi kasvamista tarkoittaa vähän eri asiaa kuin sitä että vastaako puhelimeen vai ei.

En edes tiedä, mistä sitten puhut. Jäin miettimään, että olenkohan koskaan ollut edes niin kiinni, että tarttis jotenkin irrottautua. Tässä on kysymys minusta manipuloinnista irtautumisesta, se on vähän eri asia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et sä sillä koston kierteellä mitään voita. Asettumalla itse tilanteen yläpuolelle, kohtelemalla muita hyvin, myös niitä sua huonosti kohdelleita, osoitat todellista henkistä kypsyyttä.

Ei mulle ole kehittynyt sitä henkistä kypsyyttä, koska minua on kohdeltu huonosti. Et edes tiedä mistä puhut. Sinun "henkinen kypsyytesi" on vain pintaa joka murtuu pieneenkin vastoinkäymiseen, kun tulee tiukka paikka.

ap

Taidanpa tietää mistä puhun. Elän elämääni täysillä vaikka toinen, täysin tuntematon ihminen vammautti minut liikenteessä. Voin sanoa, että olen käynyt pintaa syvemmällä.

Se on kuule ihan korvien välissä, miten asioihin suhtautuu. Voisinhan minäkin tuolla turuilla ja toreilla ruikuttaa kohtaloani, johon en itse millään tavoin ole voinut vaikuttaa.

Toivon sydämestäni sinulle ajattelun avaruutta.

Olet ehkä käynyt omassa probleemassasi pintaa syvemmällä, mutta et siinä, millaista minulla on ollut, mistä et tiedä. Sinun tilanteessasi jos kaikki lääkäriä myöten syyllistäisivät sinua tilanteesta alkaisit kokea sitä mitä minä.

ap

Onko koskaan käynyt mielessä, että jos kaikki muut, siis ihan kaikki muut on sitä mieltä, että sinussa saattaisi olla vikaa, se voisi olla totta?

Ei onneksi kaikki ole.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos jo vihdoin päästäisit irti äidistäsi? Ja lopettaisit henkisen riippuvuutesi hänestä? 

No varmaan nyt irrotankin lisää. Perusteluna se, että hän ei välitä minusta siten kuin hyvä äiti välittäisi.

ap

Kuule ei sinun tarvitse perustella sitä että päästät irti äidistäsi. Aikuiseksi kasvamiseen nimittäin kuuluu se, että ei enää ole henkisesti kiinni omassa äidissään. Äidistä irroittaminen on kehitystehtävä, joka täytyy käydä läpi, jos haluaa elää onnellisen aikuisen elämää itse. Aikuisuuteen kuuluu se, ettei edes mieti omia vanhempiaan joka päivä.

Täytyyhän se perustella. Ei minusta sellainen ole mitenkään tervettä ja normaalia, että hylätään toinen ilman syytä, edes oma vanhempi.

ap

Miksi kummassa kutsut hylkäämiseksi sitä, että kasvaessaan aikuiseksi tulee irrottautua henkisesti omista vanhemmistaan?

Koska tuosta ämmästä irtautuminen vaatii hylkäämisen.

ap

Sinä ilmeisesti koet, että äitisi on hylännyt sinut (jo lapsena). Mikä estää sinua hylkäämästä äitiäsi?

Huomaaminen, että näinpä on päässyt käymään. Äitihän peitti sitä kaikin tavoin ja päätapa oli syyttää minua jos tuntuisi sille (että äiti ei välitäkään minusta.)

ap

Vierailija kirjoitti:

Älä välitä ap nämä ovat täällä sen tasoista porukkaa etteivät näe sinussa ja aloituksessasi pointtia: että halauat vain että joku ymmärtää missä mennään. Nämä eivät osaa kuuntelemisen taitoa ja tukea antaa kenellekään koskaan.

Kiitos

ap

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran minua voi kohdella huonosti niin miksi muut olisivat oikeutettuja sen parempaan kohteluun.

Älä ainaskaan jouluaikaan ole tuhma muille - tontut kuikkii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran minua voi kohdella huonosti niin miksi muut olisivat oikeutettuja sen parempaan kohteluun.

Älä ainaskaan jouluaikaan ole tuhma muille - tontut kuikkii.

Kun ostaa itse lahjansa pukinkonttiin, ei ole tuostakaan ongelmaa.

ap