Milloin pitäisi alkaa huolestua, jos epäilee dysfasiaa?
Hei!
Poikani on 2v 3kk ja hänellä on puheen viivästymää. Hän sanoo ikäisekseen vielä todella vähän, mamma ja pappa ovat ainoita sanoja, jotka tulevat täydellisesti. Muut sanat ovat joko epäselviä tai jotain sinne päin. Nämä muut " sanat" ovat yhdellä kädellä laskettavissa... Muut eivät niistä saisi ainakaan heti selvää, jos eivät tietäisi, mitä yrittää sanoa. Sitten joku päivä voi sanoa hienosti esim.bussi, mutta sitten ei enää muistakaan seuraavana päivänä, jolloin se taas on epäselvä. Sitten useimmiten sanoo vain sanasta loppupäätteen, esim. ankka=ka , potta= ta jne. Eli aika vauvakielen tasolla ollaan :(
2-vuotisneuvolassa laitettiin takarajaksi kesäkuu, jolloin mennään tarkistutttamaan tilanne, jos lauseita ei silloin vielä tule. Tuskinpa tulee, kun sanatkin ovat vielä hukassa :/ Itse olenkin viime aikoina ehkä liiaksikin alkanut epäillä hänellä dysfasiaa. Luin myös täältä, että karkean ruoan syömisen vaikeus voisi olla yksi " oire" . Meillä ruoka on aina tuottanut ongelmia, että alas ei mene kuin ainoastaan hienonnettu tai melko pieniksi paloiteltu ruoka. Riisi ei mene ollenkaan, pastaruoatkin vaín survottuna. Kiusaukset ovat kauhistus ja hedelmistä ei syö muuta kuin banaania ja klementiinejä. Tomaatit täytyy kuoria ja salaatit eivät mene ellei ole oikein sileää raastetta. Omenaa tai porkkanaa kokonaisena ei huoli ollenkaan. Järsii kyllä molempia, mutta ei nielaise vaan sylkee sitten ulos. Joten aika rajallista on syöminen ja meinaa välillä uskonpuute äidillekin iskeä, etten osaisi laittaa ruokaa (ainakin miehelle kelpaa)... Pojalle puhutaan kahta kieltä, joka myös varmasti on vaikuttanut asiaan, että puheen tuottaminen kestää. Hän on ollut viime syksystä ruotsinkielisessä päiväkodissa, joka on sujunut hienosti. Poika tykkää kovasti mennä sinne ja on sosiaalinen tutussa seurassa, mutta kun on vieraita, niin kovasti ujostuttaa, myös niitä joita näkee, mutta harvemmin; esim. mummi jota näkee noin kerran kuussa. Mitä luulette, odotanko vielä kesäkuuhun asti neuvolan tädin mielipidettä vai pitäisikö jo ottaa yhteyttä? Eikö dysfasian kanssa ole todella tärkeää, että hoito aloitetaan mahd. pian? Vielä pari kuukautta sitten en ollut vielä kovin huolissani tilanteesta, mutta nyt viime viikkoina minua on kovastikin alkanut mietityttämään. Asiaan on myös toki vaikuttanut sekin, että olen lukenut dysfasiasta ja kaikki tuntuu niin tutulta. Toivottavasti edes joku jaksoi lukea sepustukseni ja laittaa mielipiteitä....
Kommentit (8)
Voitte mielestäni odottaa vielä vaikka kesäkuuhun ihan rauhassa. Välillä lapsilla joiden puhe aluksi takkuaa, tapahtuu 2½ - 3 vuoden välillä huima harppaus.
Voisit kuitenkin aloittaa yksinkertaisten viittomien opettamisen, ns nalleviittomat on kehitetty pienille lapsille ja yksinkertaistettu oikeista viittomista. Viittomista ei ole ainakaan haittaa, mutta helpottaa tossa vaiheessa kommunikointi lapsen kanssa. Meillä oli aikoinaan hurjia raivareita kun poika ei osannut kertoa asioitaan ja ne helpottivat kun oppi viittomia. Aikoinaan jäivät sitten pois kun oikeaa puhetta alkoi 4-5 v tulla. Viittomista on oppaita kirjastoissa ja kysy tk:n puhetarapeutilta. Myös itse tehdyt kuvakortit tutuista arkipäivän asioista helpottavat kommunikointia.
Suun motororiikkaa voit treenata esim erilaisilla puhallus ja imu harjoituksilla. Joskus lapsen suun tunto on yliherkkä ja silloin erilaiset kovat / karkeat ruuat tuntuvat pahoilta. Siedätys on pitkän linjan hoito. Joillakin auttaa kun ennen ruokailua tai hampaanpesua hieroo sormella posken sisäpintoja ja ikeniä. Tällöin pinnat saavat jo valmiiksi tuntoärsykettä, eivätkä reakoi sitten koviin asioihin enään syödessä niin herkästi.
meillä poika täyttää 2v. seurannassa ollaan ja puhetrepeutin seurannassa myös. ollaan myös jonossa yksityiselle puheterapeutille.
poika on isoveljen terapeutti ja jono on pitkä. paikka vapautuu puolen- vajaan vuoden päästä. ollaan jonossa kysymysmerkillä.
puheterapiaan on n. 2.6v. alaikäraja.
neuvolan kautta apua saa yleensä 2.6v. iässä.
itse vein poikani terveyskeskukseen. sieltä lähete keskuslasten neuvolaan ja sieltä lähete kaupungin puheterapeutille.
kaupungin puheterapeutti tekee pojasta seurantaa.
meillä ollaan aikaisessa, koska isoveljellä on vaikea puhehäiriö.
pojalla tällä hetkellä puheenkehityksen viivästymä ja ongelmia vuorovaikutuksessa.
...... aivan kuin olisin kirjoittanut omasta taaperostani, kun kirjoitit miten hankalaa teillä on syöminen, meillä aivan samanlaista, joten tiedän tasan tarkkaan miten hankalaa se joskus voi olla ja tuntuu välillä ihan mahdottomalta uskonpuute tosiaan meinaa tulla.
Me muuten menemme käymään taikka oikeastaan syömään puheterapeutille toukokuussa, niin hän katsoo miten syöminen oikein sujuu ja jos vaikka saisi siihen myös kikkoja. Jos haluat Rosalinda, voisin laittaa sinulle yksityisesti viestiä ja mahdollisia kikkoja syömisen suhteen, joten laita vaikka yhteystietosi niin yritetään saada tuot taaperot syömään karkeampaa ruokaa ;)
eli meillä pojalla takana historia :poika puhui ekan lauseen 3v, ymmärsi alusta saakka puhetta, kuolaus runsasta
puheterapian seurannassa 2v alkaen ja heti alusta saakka oltiin sitä mieltä ettei kyseessä ole dysfasiaa vaan dyspraksia
Dyspraksia tarkoittaa puhe-elinten kyvyttömyyttä tuottaa haluttuja suunalueen liikesarjoja.Kun taas dysfasia on laaja-alainen kielellinen hahmottamishäiriö, joka häiritsee puhutun kielen ymmärtämistä, toisinaan myös puheen tuottamista.
Ja lisäksi on vielä monia muita kielellisiä häiriöitä. Hyvä että olette seurannassa. meillä varsinainen puheterapia alkoi pojan ollessa 4v ja nyt poika 7v puhuu miltei täydellisesti.
Dyspraksia on virallisesti motorisen toiminnan ohjausten vaikeus eli se on yleisimmin ymmärretty, että lapsella tai aikuisella (puhutaan apraksiasta) on vaikeus suorittaa koordinoituja liikkeitä. Useimmiten dyspraksia ilmenee karkea- tai hienomotoriikan vaikeuksena (kirjoittaminen, käsityöt, sormien asettaminen tiettyyn asentoon, pyöräily, luistelu, jumppa). Oma pieni osa-alueensa on suun motoriikan vaikeus, jolloin puheen tuotto ja esim syöminen on vaikeaa. Aikaisemmin tämmöisestä vaikeudessa puhuttiin ekspressiivisenä dysfasiana. Mielestäni lapsella jolla todetaan suun motoriikan heikkouden vuoksi dyspraksia, pitäisi ehdottomasti tehdä toimintaterapeutin tutkimus mahdollisten laajempien dyspraksioiden löytämiseksi ja kuntoutuksen aloittamiseksi.
meillä pojalla tehtiin puheterapian aloitteesta myös toimintaterapian testit.poika oli vaihtelevasti eri osa-alueilla jäljessä ikätovereitaan. sai sitten toimintaterapiaa ja päästiinkin hyviin tuloksiin.
pojan ongelmat näkyivät mm. ei osannut pitää kynää ns. kynäotteessa, ei pystynyt hyppimään yhdellä jalalla, saksilla leikkaaminen äärimmäisen vaikeaa, pyörällä ajo opettelu oli tosi tuskaista. nyt kaikki nämä ongelmat takana ja poika reipas esikoululainen.
tehän olette jo seurannassa, ole rauhassa. Hyvä kun olette ajoissa liikkeellä ja tilannetta seurataan.