Lue keskustelun säännöt.
Auto käy, lapsi autossa, ovet lukossa, äiti auton ulkopuolella...
17.03.2006 |
Aivan hirvittävä tilanne kävi tänä aamuna, kun oltiin lähdössä kauppaan. Meillä on niin ahdas autotalli, ettei lasta saa turvaistuimeen tallissa. Otan 1-vuotiaan ensin viereeni etupenkille ja ajan auton ulos tallista. Sitten siirrän lapsen takapenkille istuimeen.
Tänään vastasin idioottina puhelimeen kesken tämän operaation, joten toimeni hidastuivat ja rutiini katkesi niin, että yhtäkkiä tajusin seisovani auton ulkopuolella niin, että auto kävi ja lapsi naureskeli lukitussa autossa. Oli painanut nappia, josta ovet lukittuu. Muutaman kerran jäi sydän lyömättä, kun niin pelästyin.
Onni onnettomuudessa oli se, että kotiavaimet olivat onneksi taskussani, eivätkä laukussa auton sisällä ja sain haettua nopeasti vara-avaimet sisältä.
Ei pitäisi yhtään luottaa siihen, että aina ennenkin tämä on toiminut. Tähän asti lapsi on istunut jännittyneenä paikoillaan liikkumatta mihinkään. Uudessa autossamme en edes tiennyt, että tuollainen nappi on juuri siinä vaihdekepin vieressä eli oikein siinä lapsen käden ulottuvilla. Pahinta kuitenkin oli se puhelimeen vastaaminen, mikä sai ajatukseni ihan muualle. Muuten niin varovaisena olen vieläkin ihan järkyttynyt, että näin pääsi käymään.
Kommentit (9)
Voin hyvin kuvitella vastaavan tilanteen sattuvan itselle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut lähipiirissäni, että kaikkein varovaisimmille äideille käy kaikista eniten vahinkoja. En tiedä mistä se johtuu, emmekö me vähemmän varovaiset sitten edes huomaa lastemme vahinkoja, mutta tuntuu, ettei kenellekään muulle käy kertomasi tapaisia juttuja kuin niille, jotka ovat tosi varovaisia. Esim. meidän naapurimme poika on vähän väliä päivystyksessä paikkailtavana, vaikka äiti on tosi " hysteerinen" lastensa suhteen, valvoo niitä silmä kovana pihalla, lapset eivät saa tehdä oikein mitään, on vimpan päälle vehkeet ja varusteet lapsia varten. Ja miten se lapsi aina onnistuukin tippumaan jostain, lähes hirttäytymään johonkin, lähes tukehtumaan, milloin mitäkin, se on ihan uskomatonta.
Mä en koskaan jätä lasta autoon (silloin kun avaimet ovat virtalukossa) edes hetkeksi. Ja jos täytyisi jostain syystä jättää, niin avaisin auton sivuikkunan ennen poistumista. Ehkä siinä vinkkiä sinullekin.
Lapsi 2-vuotias, EIKÄ MULLA OLLUT VARA-AVAIMIA!!! Yritin olla rahuallisen näköinen ettei lapsi hätäänny vaikka melkein itkin. Minut pelasti huono takaovi, joka joskus jäi raolleen. Nyt oli onneksi se kerta... huhhhuh!
että oltiin mökillä, autossa lapset (2) ja koirat (2), ovet lukossa, ikkunat kiinni, avaimet etupenkillä, lapset kiinni turvaistuimissaan.... ei muuten naurattanut, tais vielä olla kännykätkin autossa " valmiina" kun piti lähteä kotiin. Ei auttanut muu kuin rikkoa ikkuna että päästiin autoon sisään ja ajaa kotiin rikkinäisellä ikkunalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen n. 4-5 ikäisenä ollut huoltsikan pihalla käyntiin jätetyssä autossa veljeni kanssa, kun isä lähti hakemaan jotain sisältä huoltoasemarakennuksesta. Eipä kuitenkaan ollut muistanut laittaa käsijarrua päälle, joten auto lähti valumaan alamäkeen kohti suurehkoa tietä. Onneksi oli sen verran loiva alamäki, että isä ehti pinkoa auton kiinni, ennen kuin pahempaa pääsi tapahtumaan.
Isäni, joka on elämässään ehtinyt tehdä muitakin typeryyksiä ajatuksissaan, onkin minulle opettanut, että asioihin voi varautua myös ns. mielikuvaharjoittelulla. Esimerkiksi miettimällä, miten toimisi, jos jokin tuollainen yllättävä tapaus sattuu.
Vierailija:
Mä en koskaan jätä lasta autoon (silloin kun avaimet ovat virtalukossa) edes hetkeksi. Ja jos täytyisi jostain syystä jättää, niin avaisin auton sivuikkunan ennen poistumista. Ehkä siinä vinkkiä sinullekin.
Tuota ap ei varmaan ole koskaan ajatellut... Varmaan löytyy vielä viisaampia...
t. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhempien lapset eivät opi itse huolehtimaan itsestään tai varomaan vaaroja kuten suurpiirteisempien vanhempien lapset. Lapsella on kuitenkin tarve kokeilla ja kiipeillä, ja aina löytyy vartioinnista joku rako jolloin pääsevät kokeilemaan. Eli mielestäni lapsen on hyvä päästä kiipeilemään ja kokeilemaan sekä tippumaankin (turvallisesti) että löytää omat turvalliset rajansa eikä tarvitse kokeilla temppuja hengenlähdön kaupalla. Toki taas on niitä persoonallisuus eroja että toiset vain on villimpiä ja hurjapäisempiäkin.
tuota täällä :).