Mitä tehdä onnettomassa liitossa?

Olemme liki nelikymppisiä, yhteiseloa takana melkein parikymmentä vuotta. Kaksi lasta, ja mieheni on heille paras mahdollinen isä. Hän on myös varsin mallikelpoinen aviomies, sivistynyt, hyvässä työssä, rauhallinen, ei juo, urheilee. Kumpikaan ei mistään hinnasta haluaisi särkeä ydinperhettä lapsiltamme. Avioerosta ei juuri ole keskusteltu. Riitelemme vähän, arki toimii yleensä hyvin. Kuitenkin petipuuhat ovat ihan painajaista. Kumpikaan ei ole kovin seksuaalinen. Minä en enää pysty katsomaan miestä silmiin seksin aikana, ällöttää niin kovasti. En tunne minkäänlaista halua. Olen käynyt puhumassa terapeutin kanssa mutta eihän tässä kukaan voi auttaa. Halua ei ole ja suuteleminenkin ällöttää. Jatkammeko silti elämää normaalisti? En usko mitenkään että löytäisin uutta minulle kelpaavaa kumppania enää, eikä minulla ole juurikaan seksihaaveita. Miestäkin varmaan tympäisee välillä, mutta en usko että hän on kovinkaan hyvin perillä ongelmistani.