Saatteko syntymäpäivälahjaa tai onnitteluita vanhemmiltanne?
Minulla on perjantaina synttärit ja vanhemmat juuri lähti pois. Ei puhuneet mitään tulevatko käymään ja ei ollut mitään onnitteluita. Onko tämä yleistäkin että vanhemmat ei enää onnittele tai osta edes pientä lahjaa. Tietävät kuitenkin rahavaikeuksistamme. En ole siis ainut lapsi vaan minulla on sisarus.
Kommentit (17)
Kyllä onnittelevat ja tulevat käymään JOS kutsun. En yleensä juhli itseäni, joskus saatan leipoa kakun jos innostun ja saatan kutsua vanhempani meille (niinkuin muulloinkin).
Yleensä jonkun pienen lahjan saan. Siis tyyliin kukkakimpun tai tuliaisleivän tai kynttilän :)
Emme lahjo toisiamme yltiöpäisesti :)
Isäni on kuollut ja äitini alkaa olla sen verran muistihäiriöinen, etten tiedä miten käy. Viime vuonna hän soitti syntymäpäivänäni ja toivotti hyvää nimipäivää.
Äiti laittaa onnittelutekstarin herättyään. Soittaa myöhemmin, kun olettaa mun heränneen. Välillä piipahtaa kahvilla tai käydään jossain.
Anoppi tulee kahville nakutettuna kello 17.00, olin ehtinyt kotiin tai en. Tuo usein ruuan tullessaan. :)
Ovat ainakin tähän mennessä soittaneet ja onnitelleet. Synttärilahjoja harvemmin, mutta he auttavat mua muutoin (olen köyhä) niin siinä on lahjaa ihan riittävästi.
Vähintään onnittelusoitto tulee aina, usein käyvät myös kahvilla. Syntymäpäiväni on toukokuun lopulla, saan yleensä vanhemmilta jonkin amppelikukan terassille tai jonkun muun kesäkukan ulos. Myös omat tätini (5kpl) laittavat joka vuosi synttärikortit, tykkään. :) Mieheni ihmettelee noita kortteja, hänen mielestään aikuisia ei tarvitsisi muistaa. Itse olen 43v.
Kyllä meillä vanhempani muistavat minua lahjalla, samoin läheinen kummitätini:)
Myös minä muistan aikuisia lapsiani. Ja jos tiedän, että heillä on rahavaikeuksia (toinen onkin tiukoilla, opiskelija), niin sitten sen mukaan;)
Saan lahjoja ja kyllä muistavat tottakai! Omat kumminikin muistaa aina mun nimpparit ja synttärit!
En saa kumpaakaan. Edes äitini ei yleensä muista syntymäpäivääni, ja lahjoja ei syntymäpäivän viettoon yleensä kuulunut lapsenakaan. Meitä on viisi lasta, ja uskoakseni kohtelu on tasapuolista.
Äiti laittaa postikortin. Aikaisemmin hän laittoi kortin ja 10 euron setelin. Nyt, kun postin kulussa on niin paljon epäselvyyksiä ja posteja katoaa, hän ei ole laittanut rahaa vuosikausiin. Kortista pitää muistaa kiittää heti kun se on tullut. Jos niin ei tee, äiti pahoittaa mielensä, kun ei olla kiitollisia.
Saan onnittelut synttäripäivänä ja lahjan kun menen käymään, ellen tietenkin itse kutsu käymään. Yleensä en muuten juhli synttäreitä kun menen vanhemmillani käymään (yleensä ei synttäripäivänä) ja olen leiponut jotain ja äitini ostanut jotain hyvää. Menen siis joka viikko käymään vanhemmillani joka tapauksessa, joten en ole nähnyt tarpeelliseksi kutsua heitä kylään.
Saan yleensä äidin tekemän kortin ja jonkun lahjan. Itse muistan vanhempieni synttäreitä kortilla, kymppisynttäreinä myös lahjalla. Asuessani vielä samalla paikkakunnalla, usein leivoin täytekakun :). Jahka omat lapset vöhän kasvavat askarteluikään, saamme toivottavasti yhdessä askarreltua jotain pientä lahjaksi. Saan vanhemmiltani vielä nimpparikortin ja joululahjojakin :D.
Äitini rakastaa lahjoja, antaa ja saada. Ei ole tainnut esikoisen syntymän jälkeen kertaakaan tulla kylään ilman jotain tuliaisia lapsille. "Onneksi" eivät vieraile joka viikko, tai hukkuisimme tavaraan.
Kyllä minun vanhemmat tulee aina synttärikahveille ja pienen lahjankin tuovat.
Anoppi ja appiukko käy myös ja lahjan saan heiltäkin. Juuri täytin 35v.
Jos eivät käy (asutaan lähekkäin), niin laittavat tekstarionnittelut. Usein kyllä teen kakkua ja kutsun heidät kahville. Silloin saatan saada jonkun pienen lahjan tai kukkia.
Meillä käydään kaikkien syntymäpäivänä syömässä, niin vanhempien, aöpivanhempien, mieheni, minun ja lasten syntymäpäivinä.
Mitään kakkukestejä ei olla vuosikymmeneen harrastettu.
Hyvä ravintolaillallinen tai brunssi on paras synttärilahja. Just varasin brunssin Töölöntantaan äidin syntymäpäivänä.
Tulipa näppäilyvirheitä! Töölönrannassa on kiva sunnuntaibrunssi.
Saan usein ja paljon muitakin lahjoja, en aina tiedä kumpi heistä on ne minulle järkännyt, molemmat ovat jo kuolleet mutta he toimivat minun hyvinä haltioina eli enkeleinä nyt, silloin kun menee todella huonosti niin jompi kumpi nostaa minut ennen kuin MÄ PUTOAN. Kiitokset äiskälle ja iskälle sinne missä olettekin, istutte suurilla portailla, jollain asemalla.
up