Huolia suhteen toimivuudesta. Mitä tehdä??
Noniin eli yksi asia selväksi oon neljätoista vuotta vanha. Mulla on mun ensimmäinen "oikea" poikaystävä. Mä tykkään tästä tyypistä ihan hirveesti. Me ollaan tunnettu päiväkodista asti ja oltu samalla luokalla koko ala-asteen. Ollaan oltu ennen vaan kavereita mut nyt jotenkin tyyppi vaikutti kivemmalta ja hupsistakeikkaa olin sitten ihastunu siihen. Silläkin oli tunteita mua kohtaan ja alettiin "seurustelemaan" jos voi noin sanoo tässä iässä. Jotenkin kun alettiin seukkaan niin me ei puhuttukaan niin paljon enää. Sano koulussa välillä aina jotain mut suurin osa keskusteluista tapahtui whatsapissa tai snäpissä. No tänään yksi näistä mun poikaystävän kavereista kysy multa että onko mulla enään tunteita sitä kohtaan. Vastasin tietenkin joo mutta kun samaa kysytiin mun poikaystävältä (Kutsutaan sitä vaikka mansikaks) niin kun mansikalta kysyttiin samaa se vaan oli hiljaa ja käveli pois. Oon ottanu mansikkaan vähän etäisyyttä ja ei se oo viestiä laittanu tai soitellu mitään.
Myös yks mun toisista huolista on, kun mun paras-kaveri (sanotaan vaikka banaaniks) Banaani on ollu jotenkin tosi läheinen Mansikan kanssa ja esimerkiks mä ja Mansikka istutaan vastaapäätä toisiamme niin jostain syystä Mansikka menee aina Banaanin pöytään istuun ja jutteleen sille tai ne menee vaikka kirjastolle niin niillä on siellä aina hauskaa ja eilen Banaani itseasiassa nojasi Mansikkaan ja muuta tämmöstä. Voin nyt tähän väliin sanoa että Mansikka ei oo mikään player tai mitään. Se on hyvä tyyppi kun sen tuntee. Jos sillä ei ookkaan tunteita mua kohtaan tai jos se eroo musta. Mun sydän särkyis ihan kokonaan, koska tää on eka tyyppi jolle mulla on näin vahvoja tunteita. Oon ennen vaan tykännyt muista pojista eikä sen enempää. Aina kun nään sen juttelevan Banaanille mun sydämmeen sattuu. Ihan vaan ajatus siitä että kaksi tosi rakasta ihmistä mun elämässä vaan lähtis ja menis yhteen saa mut melkein itkemään. Esitän koulussa aina iloista ja esitän että se ei haittaa vaikka se juttelis parhaalle kaverille enemmän kun mulle vaikka sisällä mä itken. Toivottavasti mun huolet ei oo mitenkään lapsellisia (PS En oo kertonu mun "sydänsuruista" mun äidille tai kellekään muulle. Äiti ei vaan ymmärrä kuinka kovasti mä hänestä tykkään.) Sori kun tästä tuli näin pitkä. Mun vaan piti kertoa mun tunteista jollekin. Voisitteko te auttaa mua. Se merkitsis paljon :)