Onko täällä ketään joka onnistunut muuttamaan elämänsä suunnan?
Tarkoitan siis terveellisempään suuntaan ja muutenkin onnistunut muuttamaan tapojaan paremmaksi? Kertokaa kokemuksianne, mistä saitte motivaatiota jne.
Kommentit (4)
Tulin raskaaksi ja koko elämäni muuttui.. Siitä alkoi hyvä elämä. Raskaus pelasti minut.
En ole ikinä ollut mitenkään urheilullinen ja enemmänkin tuommoinen pullamössötyyppi, vaikkei paljoa ylipainoa ollutkaan. Toisen raskauden aikana painoa tuli lisää 25 kg ja kroppa alkoi oirehtia pahasti, verenpaine nousi hurjasti, lieviä rytmihäiriöitä jne. Ja silloin vain tajusin, että tästä suosta on noustava, jos aion lapsieni kanssa jaksaa touhuta. Toki rupsahtanut kroppanikin ällötti, mutta suurin herätys tuli noiden terveysongelmien jälkeen...
Nyt olen pystynyt pitämään liikunnan (juoksua ja jumppaa) sekä terveellisen ruokavalion elämässäni ja vointi on aivan loistava. Suurin motivaattori on se, kun aika ajoin repsahtaa, niin huomaa kuinka paha olo tulee -ja on taas helppo palata kunnollisiin elämäntapoihin!
jos olisin vielä sinkku tai jonkun " kaltaiseni" miehen kanssa
meillä huudettaisiin lapsille ja toisillemme
lasten kanssa ei juuri leikittäisi
joisin varmaan alkoholia enemmän
en osaisi kannustaa ja kehua lapsiani
en harrastaisi urheilua
olisin lihava
meillä olisi tosi sotkuista ja söisin paaljon epäterveellisemmin kuin nyt
tavattuani 10 vuotta sitten mieheni opin häneltä ja hänen perheeltään, että on olemassa muunkinlaisia tapoja kasvattaa lasta ja elää ihan tavallista perhe-elämää
meillä ei huudeta lapsille, vaikka rajat pidetäänkin
me emme juuri riitele miehenikään kanssa, vaan asiat pystymme useimmiten selvittämään puhumalla
harrasta liikuntaa ja pidän siitä
osaan ja tahdon leikkiä lasten kanssa ja viettää joulut sun muut juhlat " lasten ehdoilla" , lapsuuden kodissa joka juhlaan kuului viina (ei kuitenkaan sellaista räkäkännittelyä jouluisin, mutta kuitenkin)
Olen ikionnellinen siitä, että olen pystynyt katkaisemaan monet näistä synnyinkotini tavoista
Motivaattoriksi riittää se, että olen ollut joskus aiemmin (ennen lasta ja raskautta) todella hyvässä kunnossa, urheillut ja syönyt tosi terveellisesti. Raskausaikana sitten annoin itselleni luvan syödä mitä sattuu ja levätä ja sehän näkyi aika pian kropassakin, kiloja tuli yhteensä 18.
Koska mieheni on erittäin liikunnallinen ja hyvässä kunnossa, halusin itsekin takaisin samaan jamaan vaikka tuo herkkujensyönti-vaihde jäikin aika pahasti päälle raskaudesta.
Nyt ollaan kuitenkin voiton puolella. Kilot on karistettu soppadieetillä ja matalahiilarillisella ruokavaliolla ja kiinteytys on alkanut jumpalla ja reilulla hyötyliikunnalla.