Lue keskustelun säännöt.
Paniikkikohtaus yöllä!
07.02.2017 |
Olen nyt kahtena yönä herännyt alkavaan/käynissä olevaan paniikkikohtaukseen ja kaipaisin jotain vinkkiä sen hoitoon. Mitään virallista diagnosia en ole vaivasta saanut/hankkinut, mutta näin maalikkona olen osannut itseni diagnisoida. Aluksi herään tuntemuksiin sydämen kohdalla -> havahdun hereille ja käännyn -> sydän tuntemus loppuu ja pulssi nousee -> kylmänhiki -> ehkä uusi kohtaus tai hiljalleen rauhoittuminen. Vaiva on todella ahdistava! Ensimmäisellä kerralla en noussut ylös, luin jotain ja rauhoittelin itseäni (hengitys, laskeminen..), viime yönä nousin kohtauksen aikana ylös vessaan ja juomaan samalla yrittäen rauhoittua. Meni taas lopulta ohi kohtaus. Kuolemanpelko liittyy myös kohtaukseen. AHDISTAVAA!
Olen ennen saanut elämässäni kolme paniikkikohtausta (kaikki liittyneet muuttuneeseen elämäntilanteeseen), mutta en yöllä ennen näitä kahta! Alan nukkumaan väsyneenä klo 22 ja noin klo 2 kohtaus on alkanut -> valvon pari tuntia sen jälkeen ja aamuyöstä nukahdan uudelleen.
Päivällä olen energinen, harrastan liikuntaa, nään ystäviä ja syön monipuolisesti ym. Elämäntilanteeni on muuttunut tässä viimeisen vuoden aikana, se varmaankin tekee stressiä (tai tekeekin). Olen nainen 26 vuotta ja perus terve (vuosi sitten otettu labrat ym).
Jos menen yksityiselle psykologille, paljonko se mahtaa kustantaa? Vai kunnalliselle? Työterveys? En tietenkään saa mennä sanomaan "kärsin paniikkohtauksista" kun ei mitään diagnosia ole.. Äääh. Haluan vain yölliset kohtaukset pois!! Kahvin olen lopettanut (en ennenkään ole sitä juonut kuin pari kuppia viikossa).
Mistä vertaistukea?
Kommentit (13)
Itselläni diagnosoitu paniikkihäiriö. Olen saanut 2 kertaa kohtauksen yöllä. Ne ovat olleet jotenkin ihan hirvittävän ahdistavia koska oma koti pitäisi tuntua turvapaikalta. Silloin kun sain sen ensimmäisen kohtauksen, olin jo luuri kädessä soittamassa ambulanssia-olo on sellainen, että kuolee ihan just. Kerroin tästä yhdelle ystävälle ja hän lupasi, että seuraavalla kerralla voin soittaa hänelle. Terveyskeskuksen kautta saat lähettee psykiatriselle. Saat keskusteluapua ja arvioinnin mahdolliseen lääkitykseen. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurikin tuo kuolemanpelko on niin pelottavaa! Nopeasti sitä tajuaa, että kyseessä psyykkinen vaiva, mutta ahdistus jää. Täytyisi varmaankin ottaa yhteyttä johonkin..
Varaa aika työterveyslääkärille? Jos on kattava työterveys voit päästä lähetteellä psykologille, tai lääkärikin saattaa osata auttaa. Ja voit ihan hyvin sanoa, että luulet saavasi paniikkikohtauksia, on täysin ok epäillä itsellään jotain diagnoosia :)
Been there...
Tuosta voi päästä irti eri tavoilla. Oleellista on saada itsensä uskomaan, että hengenlähtö ei oikeasti ole lähellä. Paniikkikohtaushan ruokkii itseään siten, että kiihtyneen pulssin ja pulssin tulkitsee uhkaavaksi, mikä taas aikaansaa fyysisen paniikkireaktion, eli erittyy adrenaliinia yms mikä lisää enitisestään pulssia ja kiihdyttää hengitystä, koska elimistö periaatteessa valmistautuu näin pakoon vaarasta maksimiteholla. Ja tämän taas toisaalta päättelee jälleen hengenvaaraksi.
Yksinkertainen mutta helppo tapa on yrittää olla vastustamatta kohtausta, ja suorastaan sisällään pyytää sitä voimistumaan ja antaa tulla koko voimalla. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska mitään todellista vaaraa ei ole. Silloin alitajuisesti reaktio alkaa laantua ja kohtaus menee ohi. Aluksi tämä voi olla vaikeaa, mutta seuraavilla kerroilla helpompaa kun muistissa on että kohtauksen saikin laukaistua, joten todellinen fyysinen uhkatilanne eikä sairaskohtaus ollut kyseessä
Yksi helpottava tekniikka on hengittää hitaasti syvään ulos ja sisään, ja pidättää hengitystä ulos- ja sisäänvetojen välillä noin neljään laskien. Hengitys pitää olla hidas ja keuhkot ihan täyteen ja sitten tyhjäksi pohjia myöten. Tämä estää myös hyperventiloinnin.
Ja viimeinen tapa on ottaa lääkitystä, Betasalpaaja + bentso on tehokas. Niitä ei tarvitse käyttää montaa kertaa kun tajuaa, että koska homma meni parilla napilla ohi, ei kyseessä mikään paha sairaskohtaus tms ole, ja pelkkä tietoisuus asiasta laukaisee kohtauksen alkuunsa.
Lääkärille kannattaa mennä, eikä muuten lääkitystäkään saa jos sitä tarvitsee. Paniikkikohtaus itsessään on jo diagnoosi, ja siihen on saatavissa mainittu lääkitys.
Omien kokemusten pohjalta tähän ei tarvita psykologeja eikä pitkää terapiaa, vaan self-help - keinot ja käynti yleislääkärillä josta saa bentso+beetasalpaajasreseptin avuksi riittää.
Ennen kuin joku ehättää huutamaan että bentsot ovat erittäin koukuttavia ja crackistä seuraavia, niin tarkoituskaan ei ole niitä syödä jatkuvasti, vaan mietoa laatua yksi nappi hätätilanteessa. Muutaman kerran jälkeen niitä ei tarvitsekaan.
"Yksinkertainen mutta helppo tapa on yrittää olla vastustamatta kohtausta, ja suorastaan sisällään pyytää sitä voimistumaan ja antaa tulla koko voimalla. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska mitään todellista vaaraa ei ole. Silloin alitajuisesti reaktio alkaa laantua ja kohtaus menee ohi. Aluksi tämä voi olla vaikeaa, mutta seuraavilla kerroilla helpompaa kun muistissa on että kohtauksen saikin laukaistua, joten todellinen fyysinen uhkatilanne eikä sairaskohtaus ollut kyseessä"
Hhmm.. Itse aina yrittää vaan rauhoittaa itseä ja en uskalla antaa kohtauksen "viedä mukanaan", täytyy koittaa (jos osaa/uskaltaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin joku ehättää huutamaan että bentsot ovat erittäin koukuttavia ja crackistä seuraavia, niin tarkoituskaan ei ole niitä syödä jatkuvasti, vaan mietoa laatua yksi nappi hätätilanteessa. Muutaman kerran jälkeen niitä ei tarvitsekaan.
Jep, mulla on 15 mg Oxamin ja otan sitä tarvittaessa. Jo pelkkä ottaminen rauhoittaa heti (placebona) ja kun lääke alkaa oikeasti vaikuttaa, niin pahin on jo mennyt ohi. Toimii hyvin näin, koukuttumisvaara on sitten jos niitä ottaa useita joka päivä.
Mulla on ollut yöllisiä kohtauksia jo 10 vuotta. Muistan aina ekan kohtauksen. Olin viimesilläni raskaana. Heräsin yöllä ja mietin olenko saamassa sydänkohtauksen. Oli pelottavaa. Näitä kohtauksia tulee usein ja ainoastaan nukkuessa. Joskus aamuisin olen ihan väsynyt. Kohtaus on kuin iso säpsähdys, hyppään usein sängystä ylös. Joka kerta luulen kuolevani.
Lääkärissä olen käynyt vaikka missä testeissä. Epilepsia, uniapnea jne. tutkittu. Mitään diagnoosia en ole saanut. Lopuksi ehdotettu uniklinikkaa. Siellä en vielä ole käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutut tunnistanee, koska tykkään vinkata tätä kaikille, mutta ihan sama. Kokeile ensi kerralla rauhoittua tämän avulla :) helpottaa mukavasti ja auttaa nukahtamaan uudelleen.
Ja kyllä voit hyvin sanoa lääkärille, että on ollut paniikkikohtauksia. Tsemppiä ap!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut yöllisiä kohtauksia jo 10 vuotta. Muistan aina ekan kohtauksen. Olin viimesilläni raskaana. Heräsin yöllä ja mietin olenko saamassa sydänkohtauksen. Oli pelottavaa. Näitä kohtauksia tulee usein ja ainoastaan nukkuessa. Joskus aamuisin olen ihan väsynyt. Kohtaus on kuin iso säpsähdys, hyppään usein sängystä ylös. Joka kerta luulen kuolevani.
Lääkärissä olen käynyt vaikka missä testeissä. Epilepsia, uniapnea jne. tutkittu. Mitään diagnoosia en ole saanut. Lopuksi ehdotettu uniklinikkaa. Siellä en vielä ole käynyt.
Psykoterapia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Yksinkertainen mutta helppo tapa on yrittää olla vastustamatta kohtausta, ja suorastaan sisällään pyytää sitä voimistumaan ja antaa tulla koko voimalla. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska mitään todellista vaaraa ei ole. Silloin alitajuisesti reaktio alkaa laantua ja kohtaus menee ohi. Aluksi tämä voi olla vaikeaa, mutta seuraavilla kerroilla helpompaa kun muistissa on että kohtauksen saikin laukaistua, joten todellinen fyysinen uhkatilanne eikä sairaskohtaus ollut kyseessä"
Hhmm.. Itse aina yrittää vaan rauhoittaa itseä ja en uskalla antaa kohtauksen "viedä mukanaan", täytyy koittaa (jos osaa/uskaltaa).
Joo, se itsensä rauhoittelu ei meinaa yleensä oikein tepsiä, muuten kuin sillä ajatuksella että tiedostaa aiemmista kerroista, että kyseessä ei ole hengenlähtö, vaan vain normaali psyykkis-fyysinen reaktio.
Se että antaa kohtauksen viedä mukanaan on kuin koskeen hyppäisi, mutta kun huomaa että koski ei teekään sinulle mitään, kohtaus laantuu.
Mainitsemani hengitystekniikka on myös itselläni toimiva. Se on sikälikin hyvä, että estyy hyperventilaatio, mikä tulleessaan aiheuttaisi pahemman tilanteen, koska siihen liittyy monia muita fyysisiä ilmiöitä, jotka sitten ainakin saavat aikaan tunteen että kuolema se on tulossa. Hengitystekniikka myös vaikuttaa fyysisesti parasympaattisen hermoston kautta laukaisevasti.
Muutkin fyysiset keinot voisivat toimia. Esimerkiksi kohtaus todennäköisesti laukeasi jos lähtisi vaikka juoksemaan itsensä läkähdyksiin. Siihen ei tosin usein ole oikein mahdollisuutta eikä tahdonvoimaa siinä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Tutut tunnistanee, koska tykkään vinkata tätä kaikille, mutta ihan sama. Kokeile ensi kerralla rauhoittua tämän avulla :) helpottaa mukavasti ja auttaa nukahtamaan uudelleen.
Ja kyllä voit hyvin sanoa lääkärille, että on ollut paniikkikohtauksia. Tsemppiä ap!
Joo, tottakai voi ja pitää sanoa lääkärille että on ollut paniikkikohtauksia. Siihenhän apua haetaankin eikä lääkärin tarvitse yrittää pitempään arvuutella mikä on vaivana. Lääkäri kyllä tekee tarvittavat fyysisetkin tutkimukset muiden syiden poisssulkemiseksi. Paniikkikohtaukset ovat yleisiä eikä niihin tarvitse suhtauta lääkärillä sen kummemmin kuin selkäsärkyynkään.
Sinänsähän on suorastaan positiivinen asia, että kyseessä on "vain" paniikkikohtaukset, eikä joku vaikeasti hoidettava fyysinen vaiva tai sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Bentsot eivät koukuta kaikkia, kaikilla ei myöskään toleranssit nouse, jotkut ovat syöneet xanoria 10 vuotta säännöllisesti samoilla annoksilla ilman toleranssien nousua. Eli tästäkin asiasta liikkuu kyllä liioiteltuja uhkakuvia. Jonkun ihmisen kohdalla tosin on mahdollisuus siihen että henkilö rupeaa hallitsemattomasti popsimaan niitä.
Varmaan pyrkimys oman mielen hallintaan olisi tärkeää, esim. meditaatio/mindfulness 2x päivässä, aamuin ja illoin. Joku asiassa edistyneempi voisi puhua disidentifikaatiosta suhteessa omiin ajatuksiin eli tietoisuuden erottaminen omista ajatuksista.
Kuulostaa pelottavalta :///