Te keillä akateemiset vanhemmat, kysymys koulutuksesta

Aika mielenkiintoinen on mun suvun koulutushistoria. Eli suoraan alenevassa polvessa laskien tähän päivään mennessä vain yksi naispuolinen henkilö on koskaan valmistunut yliopistosta.

Suurimmalla osalla ei ole kuin kansakoulu/peruskoulu ja enintään pari vuotta amista, mukaanlukien isosisovanhemmat, syntyneet 1900-luvun alussa, ja nuorin sukupolvi, 1990-luvulla syntyneet.

Se, minkä ikävästi tämä keskustelu toi mieleeni varmasti jo kymmenennen kerran kuluvana on, että jos tulevaisuudessa jatko-opiskelupaikat määräytyvät entistä enemmän ylioppilaskirjoituksista saatavien arvosanojen pohjalta, niin millaista hampaiden kiristelyä saa aikaan? Pääsykokeilla tapahtunut tai korjaan tapahtuva valinta on kuitenkin ollut reilu siinä, että se on mahdollistanut sen, että jatko-opiskelupaikan on voinut saavuttaa, vaikkei vielä oppivelvollisuuden päättyessä eli keskimäärin 15-16 keäsisenä ole aivan varmaksi tiennyt mitä haluaa tulevaisuudessa varmasti opiskella. 

Saati, että kaikilla tuon ikäisillä olisi haluja tai aina edes valmiuksia lähteä opiskelemaan, johonkin n.n alan erikoislukioon tai ammattikouluun toiselle puolelle Suomea.

Toki osa ikäluokasta tekee niin jo nyt mutta se, että tällaisesta "siirtyminen" tulisi lähtökohatisesti koskemaan koko ikäluokkaa 15-16 vuotiaana on asia johon, ainakin itse suhtaudun hieman varauksellisesti, enkä vain taloudellisessa mielessä.     

Se, minkä ikävästi tämä keskustelu toi mieleeni varmasti jo kymmenennen kerran kuluvana vuonna on, että jos tulevaisuudessa jatko-opiskelupaikat määräytyvät entistä enemmän ylioppilaskirjoituksista saatavien arvosanojen pohjalta, niin millaista hampaiden kiristelyä saa aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen ja mietin, että koko lapsen elämän ajan olen antanut tietynlaista kuvaa työstäni ja tehtävästäni. Olisi outoa, jos vasta ysiluokan syksyllä havahtuisin, että hei, pitää valita lukio tai amis. Siihen asti sitä on jo 15 vuotta tehnyt selväksi, mikä itselle on tärkeää. Lapsi sitten oppii omalla tavallaan tekemään valinnan. Ei välttämättä akateemista uraa vaan jotain sellaista, mistä itse saa työnä samanlaista tyydytystä kuin minä omastani.

Niin. Se voisi olla harmillista havaita 9:n syksyllä siinäkin mielessä, että ei niihin kouluihin, sen paremmin suostuimpiin lukioihin kuin suosituimmille aloille ammattikoulun puolella mennä vain ovesta sisään ja ryhdytä hommiin.

Sen sijaan täytyy ensin olla suoritettuna oppivelvollisuus yleensä vähintäänkin kohtuu hyvin, josta näyttönä päättötodistuksessa oleva todistuksen keskiarvo antaa tai antanee jotain viitteitä. 

Jotenkin on ikävää kun monesti puhutaan vain lukioihin hakemisesta ja vastaavasti ammattikouluista johon jos ei nyt ei vain jouduta, niin paikkoina, joihin "vain" mennään; ikäänkuin ei olisi (ollut) mitään muuta paikkaa missä viettää päivänsä...

Karkea yleistykseni ja puhdas ennakkoluuloni on, että niissä perheissä joissa vanhemmat, tai edes toinen heistä on joskus hieman enemmän opiskellut, niin ollaan mahdollisesti kiinnostuneempia siitä, että mitä nuori opiskelee ja miten hänen koulunsa etenee, jotta tulevaisuudessa on mm. paremmat mahdollisuudet valita, mitä kohti pyrkiä ja edetä. Kun taas vähemmän koulutetuissa luotetaan enempi, että aika näyttää ja /tai, että  nuori löytää sen paikkansa kyllä itsekin ja kysyy sitten jollei tiedä.

 Mutta kuten sanottu nämä olivat tylsiä yleistyksiä.     

Itse amiksen käynyt,molemmat vanhemmat akateemisia. Kannustivat siihen mikä itseä kiinnostaa, mutta on kyllä puheistaan aistittavissa että toivoisivat siitä amiksesta jatkettavan AMK.hon.

Akateemisesti koulutetut vanhemmat, itsekin päädyin lukioon, mutta ihan hyvillä mielin veli lähti amikseen.

Vanhempani ovat akateemisia, mutta minä olin koulussa aina seiskan-kasin oppilas. Isä on aina sanonut, että teen niin kuin itse haluan. Äiti olisi väkisin halunnut minusta akateemisen, mihin ahkeruuteni ja älyni ei koskaan olisi riittänyt. Menin lukioon enempiä miettimättä, koska kaveritkin menivät. Jälkeen päin ajateltuna olisin parempi insinööri, jos olisin ensin käynyt ammattikoulun.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että useimmissa akateemisissa perheissä on ajatus, että lapsi voi hyvin kouluttautua nyt vaikka laitoshuoltajaksi, kyllä se sitten aikuistuessaan johonkin oikeaan kouluun lopulta menee - ja ennen aikuistumista on turha ähistää.

Monessa akateemisessa perheessä ajatellaan myös, että lapsi voi ihan hyvin lukea laitoshuoltajaksi, mutta ensin olisi fiksua käydä lukio, vähän kypsyä, ja sitten on mahdollista tehdä mitä tahansa valintoja.

Yksi iso ero koulutustaustan suhteen tuntuu olevan kypsymisen vaatimisessa. Moni akateeminen vanhempi mielellään elättää yli 20 v lasta, kunhan tämä opiskelee. Moni työläistaustainen toivoo lapsen itsenäistyvän nuorempana, ja huolehtivan itsestään, jopa jo 18-vuotiaana.

Minulla on korkein mahdollinen koulutus kuten molemmilla vanhemmillammekin. Siskollani kesti kauan löytää oma alansa ja hän kouluttautui vasta ihan aikuisena, eikä kovin korkeasti. Minun käsittääkseni vanhempani eivät ole häntä painostelleet. 

Insinööri kirjoitti:

Vanhempani ovat akateemisia, mutta minä olin koulussa aina seiskan-kasin oppilas. Isä on aina sanonut, että teen niin kuin itse haluan. Äiti olisi väkisin halunnut minusta akateemisen, mihin ahkeruuteni ja älyni ei koskaan olisi riittänyt. Menin lukioon enempiä miettimättä, koska kaveritkin menivät. Jälkeen päin ajateltuna olisin parempi insinööri, jos olisin ensin käynyt ammattikoulun.

Tätä en kyllä ymmärrä, kuinka kovaa luulet yliopistossa olevan verrattuna AMKiin? 

Mun vanhemmat ovat molemmat juristeja.

Veljeni opiskeli ensin amiksessa elektroniikka-asentajaksi ja sitten teknillisessä instituutissa inssiksi.

Minä opiskelin ensin lähihoitajaksi, olin puolisen vuotta töissä (eikä vanhempani tuputtaneet ajatusta jatko-opinnoista) ja jatkoin terveydenhoitajaksi.

Toinen sisareni opiskeli amiksessa kokiksi.

Nuorin sisareni rämpi lukiota tolkuttoman kauan mutta opiskelee nyt oikeustieteellisessä.

Kyllä me on ihan itse saatu valita alamme ja koulutusasteemme. Kaikki meistä on aloittanut lukion (kolme vanhinta kaksoistutkintona) kannustettuna mutta kun toinen sisareni jätti kesken niin eipä nuo vanhemmat käsittääkseni vastaan sanoneet - järjestivät upeat valmistujaisjuhlat kun valmistui kokiksi.

Akateemiset vanhemmat, 9,6 keskiarvo peruskoulusta ja amikseen halusin. Suoritin kuitenkin painostuksesta kaksoistutkinnon ja hyvä niin! Nyt yliopistossa ja vaikeaa on matemaattisesti ihmisellä, joka luki minimi lyhyen sivussa, vaikka ennen kympin oppilas olikin. Olen 5 lapsesta ensimmäimen yliopistossa, kaikki muut AMK:ssa, yhdellä korkeampi AMK. :) omalle kohdalle koin painostusta, mutta nyt ihan tyytyväinen valintoihin.

Vanhemmat maistereita, minusta tulee amk-insinööri. Pidin aina itsestäänselvänä, että menen yliopistoon. Ja meninkin, mutta lopetin sen vuoden jälkeen ja pari vuotta myöhemmin aloitin amk:n.

En ole koskaan pitänyt amista todellisena vaihtoehtona, vaikka silloin 15-vuotiaana leikittelinkin ajatuksella että hakisin vaikka datanomiksi. Onneksi en. En kestäisi suorittavaa, samanlaista työtä vuodesta toiseen.

Olen ihan tyytyväinen valintaani. Alallani on töitä, työ on kivaa ja palkka on hyvä. Haen ehkä silti vielä tämän jälkeen diplomi-inssiksi, että saan sielunrauhan.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat maistereita, minusta tulee amk-insinööri. Pidin aina itsestäänselvänä, että menen yliopistoon. Ja meninkin, mutta lopetin sen vuoden jälkeen ja pari vuotta myöhemmin aloitin amk:n.

En ole koskaan pitänyt amista todellisena vaihtoehtona, vaikka silloin 15-vuotiaana leikittelinkin ajatuksella että hakisin vaikka datanomiksi. Onneksi en. En kestäisi suorittavaa, samanlaista työtä vuodesta toiseen.

Olen ihan tyytyväinen valintaani. Alallani on töitä, työ on kivaa ja palkka on hyvä. Haen ehkä silti vielä tämän jälkeen diplomi-inssiksi, että saan sielunrauhan.

Ei siitä mitään sielunrauhaa saa, minua polttelee koko ajan ajatus jatkaa tohtoriksi.

Isä insinööri ja äiti sairaanhoitaja, perheen molemmilla lapsilla DI tutkinto ja töitä. Kannustettiin opiskelemaan yliopistoon.

Isoisovanhemmat maanviljelijöitä (oma talo ja maat), käsityöläisiä, taiteilijoita ja erilaisia amiksia. Isovanhemmat olivat ammattikoulua vastaavasti koulutettuja. Vanhemmat maisteri ja lisensiaatti. Itse tohtori ja sisarukseni yo-amis.