Te keillä akateemiset vanhemmat, kysymys koulutuksesta

On.

Akateemiset vanhemmat löytyy. Multa taas ei lukion lisäksi löydy mitään koulutusta.

Luulen, että useimmissa akateemisissa perheissä on ajatus, että lapsi voi hyvin kouluttautua nyt vaikka laitoshuoltajaksi, kyllä se sitten aikuistuessaan johonkin oikeaan kouluun lopulta menee - ja ennen aikuistumista on turha ähistää.

Ei puhettakaan, että olisi peruskoulun jälkeen voinut mennä amikseen. Siitäkin tuli konflikti, kun broidi meni lukion jälkeen amk eikä yliopistoon. Kuulemma eivät halua tukea rahallisesti amk-opiskelua, joten velipoika menee opintolainalla ja mä saan aika isoja summia vanhemmilta yliopisto-opiskelurahaa

Tottakai tuo on tyypillistä duunaripropagandaa ja hännän nostamista. Enää ei kaikki menesty akateemisella tutkinnolla ja duunareista on pulaa. Tosin kääntöpuoli tällaisella asenteella on nykyään vallalla oleva tiedon ja faktojen vähättely ja subjektiivisten kokemusten korostaminen.

Kas, kysymys minulle :) Minä kirjoitin aikanaan hyvin (LLEEEE) ja menin sen jälkeen ammattikouluun opiskelemaan laitoshuoltajaksi (!), ajat olivat sellaiset että töihin oli päästävä pikapuoliin. Perustin myös perheen nuorena. Se on (tai ainakin oli) hyvä ammatti ja maksoi asuntolainani pois.

Menin myöhemmin yliopistoon, valmistun kohta - edelleen alle nelikymppisenä - hyvällä menestyksellä ja tähtään jatko-opintoihin. Samat asiat voi tehdä eri järjestyksessä, ei kaikkien tarvitse survoutua samaan putkeen.

Vanhemmistani toinen on akateeminen, toinen ei. Heidän viisauttaan on ollut antaa minun tehdä omat ratkaisuni oman elämäni suhteen. Mitään en kadu, sillä ne ovat tuoneet minut tähän missä nyt olen.

Oma lapseni on nyt yhteishakuiässä, ei lukuihmisiä, ja voimakkaasti orientoitunut yhdelle käsityöläisalalle. Hän tekee omat valintansa ja tuen niitä, olivat ne mitä tahansa. Itselleen hän elää, ei minulle.

Minun vanhemapni tietävät, että myös ammattikoulun jälkeen voi hakeutua jatkamaan opintojaan korkeakouluun / -yliopistoon. - Ja kyllä on akateemisia vanhempia, joilla on lapset "vain" ammattikoulusta valmistuneita. Mutta onneksi myös toisinpäin. Olisi kovin ikävää, jos vanhempien koulutus sanelisi sen missä saisi opiskella, tai vastaavasti missä ei. - Sitä paitsi kaikkia aloja ei voi edes oikein mielekkäästi opiskella yliopistolla, jos kohta ei myöskään ammattikoulussa. Jos haaveena on vaikka ryhtyä palomieheksi, tai kondiittoriksi, tai vaikka juurikin laitoshuoltajaksi, niin aika vähän yliopistolla taitaa olla suoraan annettavaa. Vastaavsti jos on haaveena päästä päivystäväksi sukupuolentutkimuksen dosentiksi, tai ruotinkielenopettajaksi tai vaikka lääkäriksi, niin silloin varmasti yliopisto on se paikka, mihin kannattaa pyrkiä ja luultavasti lukio antaa paremmat valmiudet kuin satunnainen ammattikoun linja.

Vierailija kirjoitti:

On.

Akateemiset vanhemmat löytyy. Multa taas ei lukion lisäksi löydy mitään koulutusta.

Minkä ikäinen olet? Aiotko vielä jatkaa opiskeluja? Suhtautuvatko vanhempasi koulutukseesi niin että "ei väliä, kunhan olet onnellinen". Tätä ajattelutapaa nimittäis vanhemmille tyrkytetään oikeana?

Itse olen opiskellut kulttuurialaa, jolle ei edes ole työpaikkoja. Ihan turhaa, mutta oikein mukavaa oli opiskella. En kuitenkaan omille lapsilleni sanoisi että "joo, opiskelkaa jotain sarvikuonohierontaa jos se on se mikä tuntuu oikealta". En halua että lapseni joutuvat olemaan työttömänä tai elämään pienellä palkalla, kuten itse olen joutunut. Minusta tämän sydämen asia-hömpän opettaminen on aivan edesvastuutonta ja vaikea uskoa että tämä menee läpi niissä piireissä joissa vanhemmilla on korkea koulutustaso.

Ap

Tiedän kyllä että amispohjaltakin pääsee yliopistoon, mutta ilmeisesti se ei ihan helppoa ole kun mahdollisuutta niin harva käyttää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä että amispohjaltakin pääsee yliopistoon, mutta ilmeisesti se ei ihan helppoa ole kun mahdollisuutta niin harva käyttää.

Ap

Meillä Aallon tutalla ei tainnut olla ketään amispohjalta tai sitten kukaan ei kehdannut myöntää. Jännä tilastopoikkeama, jos "amiksestaki pääsee yliopistoon iha yhtä hyvin"

Vierailija kirjoitti:

Kas, kysymys minulle :) Minä kirjoitin aikanaan hyvin (LLEEEE) ja menin sen jälkeen ammattikouluun opiskelemaan laitoshuoltajaksi (!), ajat olivat sellaiset että töihin oli päästävä pikapuoliin. Perustin myös perheen nuorena. Se on (tai ainakin oli) hyvä ammatti ja maksoi asuntolainani pois.

Menin myöhemmin yliopistoon, valmistun kohta - edelleen alle nelikymppisenä - hyvällä menestyksellä ja tähtään jatko-opintoihin. Samat asiat voi tehdä eri järjestyksessä, ei kaikkien tarvitse survoutua samaan putkeen.

Vanhemmistani toinen on akateeminen, toinen ei. Heidän viisauttaan on ollut antaa minun tehdä omat ratkaisuni oman elämäni suhteen. Mitään en kadu, sillä ne ovat tuoneet minut tähän missä nyt olen.

Oma lapseni on nyt yhteishakuiässä, ei lukuihmisiä, ja voimakkaasti orientoitunut yhdelle käsityöläisalalle. Hän tekee omat valintansa ja tuen niitä, olivat ne mitä tahansa. Itselleen hän elää, ei minulle.

Tottakai lapset elää itselleen. Mutta kannustaminen johonkin alalle jolla ei ole töitä, se ei vaan ole kilttiä lasta kohtaan. Tulet hyvin todennäköisesti näkemään kun lapsesi on työttömänä ja miettii mikä hänessä on vikana, tuhlaa aikaa kortistossa ja päätyy sitten johonkin hätäratkaisuun. Työttömyys on ihan oikeasti olemassa oleva asia, eikä sitä kiinnosta mikä on kenenkin sydäntä lähellä oleva ala.

Ap

Meillä tuli riitaa kun mietin lukion vaihtamista amikseen ekana vuonna, isän kanssa.

Kummallakaan vanhemmalla ei ole koulutusta, isä päässyt sittemmim esimiestöihin kovalla työllä (kouluttautui ulkomailla isolla rahalla). Ei halua että joudun niin paljon ponnistelemaan ja varmaan minussa nähnyt potentiaalia muuhunkin kuin amiksesta hankittuun suorittavaan työhön.

Pikkusiskon antoi taas mennä amikseen valittamatta kun ei tuo koulumenestys ole ollut ikinä mitään kummoista ja ei ole esim matemaattisesti ollut ikinä lahjakas.

Oma puoliso on sitä mieltä että lukioon on mentävä, sen jälkeen saa mennä amikseen vaikka. Yleissivistyksen ja kielitaidon vuoksi. Olen itsekin vähän samoilla linjoilla, esim siskoni joka on valmistunut amiksesta ei osaa edes turistienglantia kun ei sitä siellä kauheasti amiksessa opetella. Toinen siskoni on käynyt lukion ja sitten amiksen ja puhuu erittäin hyvää englantia.

Meillä on molemmilla siis lukio+amk, nyt molemmat opiskelee yliopistolla. Pari lasta on nuorena tehtynä.

Olen kyllä opiskellut melkoisesti, mutta lukiossa, enkä yliopistossa en ole ollut. Vanhempani eivät koskaan vaatineet sitä ja ensimmäistä tutkintoani, joka oli ammattikoulusta juhlittiin isosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On.

Akateemiset vanhemmat löytyy. Multa taas ei lukion lisäksi löydy mitään koulutusta.

Minkä ikäinen olet? Aiotko vielä jatkaa opiskeluja? Suhtautuvatko vanhempasi koulutukseesi niin että "ei väliä, kunhan olet onnellinen". Tätä ajattelutapaa nimittäis vanhemmille tyrkytetään oikeana?

Itse olen opiskellut kulttuurialaa, jolle ei edes ole työpaikkoja. Ihan turhaa, mutta oikein mukavaa oli opiskella. En kuitenkaan omille lapsilleni sanoisi että "joo, opiskelkaa jotain sarvikuonohierontaa jos se on se mikä tuntuu oikealta". En halua että lapseni joutuvat olemaan työttömänä tai elämään pienellä palkalla, kuten itse olen joutunut. Minusta tämän sydämen asia-hömpän opettaminen on aivan edesvastuutonta ja vaikea uskoa että tämä menee läpi niissä piireissä joissa vanhemmilla on korkea koulutustaso.

Ap

Et sitten ole huomannut, että Suomessa korkeakoulutus on inflatoitu? - Jos ja kun viime vuosikymmenet on joka niemen notkossa ja notkelmassa on vähintään ammattikorkeakoulua ja tai yliopistoa ellei molemmat, niin jo vuosia ollaan oltu tilanteessa, että jos tavoitteena on vain tienata rahaa mahdollisimman hyvin, niin peras ratkaisu ei ole hakeutua korkeakouluun/ yliopistolle ja kuvitella, että minkä tahansa ns. korkeakoulututkinnon suorittaminen mahdollistaisi paremman ansiokehityksen kuin "vain" ammattikoulun käymällä ja sitä kautta hakeutumalla työelämään. Kyllä moni esimerkiksi putkimies tai sähköasentaja tienaa vähintään sen, mitä tavis nn. alan maisteri.   

Kyllä mulle yritettiin kotona kertoa millaisella palkalla saa minkäkinlaista elintasoa. En sitten hakannut päätä seinään unelman perässä kuin pari vuotta, opiskelupaikkaa ei tullut heti ja unelma-alan duunissa kokemusta kerätessä  tajusin ettei tili riitä elämiseen.

Sitten musta tuli insinööri.

Vanhempani eivät ole akateemisesti koulutettuja alunperin vaan ns. duunariammatin jälkeen jatkaneet kouluttautumista. Edelleen toinen vanhemmistani pyrkii kehittymään jatkuvasti uusien työtehtävien ja kouluttautumisen myötä.

Kaikkia meitä on kannustettu opiskelemaan ja viidestä lapsesta kaksi on suorittanut yo-tutkinnon ja yliopisto/korkeakoulutuksen. Muuta amk-pohjan ja peruskoulun käyneitä. Kenenkään kouluttautumista tai sen puutetta ei ole sen suuremmin paheksuttu, mutta on pyritty tukemaan, jos joku suunta on kiinnostanut. Ja ihan hyvin menee kaikilla, hyvin erityyppisissä töissä ja työsuhteissa ollaan.

Itse, kun lapsiakin jo on, koen, että peruskoulun jälkeen harva vielä tietää mitä haluaa tehdä. Lukio antaa ajatteluaikaa ja laajentaa ehkä hieman murrosikäisten katsantokantaa. Siellä saa jo vähän tehdä valintoja kurssien suhteen, että mikä mahtaisi kiinnostaa. Itse kyllä varmasti suosittelen lapsilleni opiskelemista peruskoulun jälkeen, mitään akateemista alaa en lähtökohtaisesti pidä parempana kuin amk-pohjaisiakaan. Itse olen korkeakoulutettu ja onnekkaasti työelämässä, mutta hyvin epävarmalla alalla, jossa työllisyysnäkymiä hyvin vaikea ennustaa ja monet samalta alalta valmistuneet ovat työttöminä ja vaihtavat alaa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä että amispohjaltakin pääsee yliopistoon, mutta ilmeisesti se ei ihan helppoa ole kun mahdollisuutta niin harva käyttää.

Ap

Tähän on varmasti useampikin syy, eikä vähiten se, etttä moni ammattikoulusta valmistunut tiedostaa itsekin, että korkeakoulutus ei enää takaa yhtään sen parempaa elintasoa kuin mitä voi saavuttaa ehkä ja paino sanalla ehkä sen jälkeen kun on valmistunut korkeakoulusta tai yliopistolta. Toisekseen lienee selvää, että lukion pääasiallinen tehtävä on edelleen prässätä opiskelijoita edelleen kohti jatko-opintoja, kun taas ammattikoulun suorittamisen tavoitteena on edelleen työelämään siirtyminen.

Tämä, edellä kerrottu näkyy siinäkin, että moneen, ellei kaikkiin korkeakoulu ja yliopiston opiskelupaikkoihin on edelleen erityiset kiintiöt ylioppilastutkinnon suorittaneille, tai yo -tutkinnosta vähintään annetaan lisäpisteitä pääsykokeisiin. Sen sijaan vain harvassa korkeakoulu/ -yliopisto paikassa on erityisiä kiintiöita "vain" ammattikoulun käyneille;  saati, että ammattitutkinnosta annettaisiin lispäisteitä pääsykokeisiin, niinkuin ylppäreistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On.

Akateemiset vanhemmat löytyy. Multa taas ei lukion lisäksi löydy mitään koulutusta.

Minkä ikäinen olet? Aiotko vielä jatkaa opiskeluja? Suhtautuvatko vanhempasi koulutukseesi niin että "ei väliä, kunhan olet onnellinen". Tätä ajattelutapaa nimittäis vanhemmille tyrkytetään oikeana?

Itse olen opiskellut kulttuurialaa, jolle ei edes ole työpaikkoja. Ihan turhaa, mutta oikein mukavaa oli opiskella. En kuitenkaan omille lapsilleni sanoisi että "joo, opiskelkaa jotain sarvikuonohierontaa jos se on se mikä tuntuu oikealta". En halua että lapseni joutuvat olemaan työttömänä tai elämään pienellä palkalla, kuten itse olen joutunut. Minusta tämän sydämen asia-hömpän opettaminen on aivan edesvastuutonta ja vaikea uskoa että tämä menee läpi niissä piireissä joissa vanhemmilla on korkea koulutustaso.

Ap

Et sitten ole huomannut, että Suomessa korkeakoulutus on inflatoitu? - Jos ja kun viime vuosikymmenet on joka niemen notkossa ja notkelmassa on vähintään ammattikorkeakoulua ja tai yliopistoa ellei molemmat, niin jo vuosia ollaan oltu tilanteessa, että jos tavoitteena on vain tienata rahaa mahdollisimman hyvin, niin peras ratkaisu ei ole hakeutua korkeakouluun/ yliopistolle ja kuvitella, että minkä tahansa ns. korkeakoulututkinnon suorittaminen mahdollistaisi paremman ansiokehityksen kuin "vain" ammattikoulun käymällä ja sitä kautta hakeutumalla työelämään. Kyllä moni esimerkiksi putkimies tai sähköasentaja tienaa vähintään sen, mitä tavis nn. alan maisteri.   

Olen huomannut, enkä myöskään yliopistoon kannustaisi menemään sillä asenteella että kasataan aineista joku luova sillisalaatti, vaan järkevät ainevalinnat ja selkeä päämäärä minkälaisiin tehtäviin ollaan kouluttautumassa.

Suunnilleen mihinkään muuhun työhön ei pääse varmuudella kuin lääkäriksi. Voiko kaikki olla lääkäreitä? Ei voi.

Olen akateeminen ja mietin, että koko lapsen elämän ajan olen antanut tietynlaista kuvaa työstäni ja tehtävästäni. Olisi outoa, jos vasta ysiluokan syksyllä havahtuisin, että hei, pitää valita lukio tai amis. Siihen asti sitä on jo 15 vuotta tehnyt selväksi, mikä itselle on tärkeää. Lapsi sitten oppii omalla tavallaan tekemään valinnan. Ei välttämättä akateemista uraa vaan jotain sellaista, mistä itse saa työnä samanlaista tyydytystä kuin minä omastani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kas, kysymys minulle :) Minä kirjoitin aikanaan hyvin (LLEEEE) ja menin sen jälkeen ammattikouluun opiskelemaan laitoshuoltajaksi (!), ajat olivat sellaiset että töihin oli päästävä pikapuoliin. Perustin myös perheen nuorena. Se on (tai ainakin oli) hyvä ammatti ja maksoi asuntolainani pois.

Menin myöhemmin yliopistoon, valmistun kohta - edelleen alle nelikymppisenä - hyvällä menestyksellä ja tähtään jatko-opintoihin. Samat asiat voi tehdä eri järjestyksessä, ei kaikkien tarvitse survoutua samaan putkeen.

Vanhemmistani toinen on akateeminen, toinen ei. Heidän viisauttaan on ollut antaa minun tehdä omat ratkaisuni oman elämäni suhteen. Mitään en kadu, sillä ne ovat tuoneet minut tähän missä nyt olen.

Oma lapseni on nyt yhteishakuiässä, ei lukuihmisiä, ja voimakkaasti orientoitunut yhdelle käsityöläisalalle. Hän tekee omat valintansa ja tuen niitä, olivat ne mitä tahansa. Itselleen hän elää, ei minulle.

Tottakai lapset elää itselleen. Mutta kannustaminen johonkin alalle jolla ei ole töitä, se ei vaan ole kilttiä lasta kohtaan. Tulet hyvin todennäköisesti näkemään kun lapsesi on työttömänä ja miettii mikä hänessä on vikana, tuhlaa aikaa kortistossa ja päätyy sitten johonkin hätäratkaisuun. Työttömyys on ihan oikeasti olemassa oleva asia, eikä sitä kiinnosta mikä on kenenkin sydäntä lähellä oleva ala.

Ap

Olen tätäkin ehtinyt pohtimaan. Näkisin asian kuitenkin ehkä enemmän niin, että kannattaa edes yrittää tavoitella sitä, mitä oikeasti tahtoo (jos se on tiedossa). Maailma muuttuu nopeasti, eikä idioottivarmasti työllistäviä aloja enää juuri ole, joten pidän todennäköisenä, että nykypäivän 16-vuotiaalla on pitkän työikänsä aikana joka tapauksessa edessään yksi tai useampi alanvaihto.

Toisaalta, jotainhan sitä on kuitenkin tehtävä elääkseen, eikä sellaista työtä varmaankaan ole, joka ei joskus leipäännyttäisi. Mutta järkiperustein valinneena en lähtisi varauksetta suosittelemaan tätäkään kaikille. Vaihtoehto B on tietysti hyvä olla olemassa, mutta hyvin se elämä näyttää kannattelevan niitäkin, jotka uskovat omiin kykyihinsä ja lähtevät tavoittelemaan sitä johtotähteään kulkematta mutkan kautta.