Lue keskustelun säännöt.
Olin sairaalassa useamman päivän ja äitini hoiti lasta, sillä aikaa hän oli maksanut laskuni kysymättä
06.02.2017 |
Hyllyn kulmalla oli laskupino, jonka olin aikonut ottaa käsittelyyn. Huomasin sähköpostistani, että lasku oli maksettu päivänä jolloin annoin hänelle avaimen kotiimme.
Mitä ajatuksia teillä herää tilanteesta?
En todellakaan toivo, että kukaan puuttuu raha-asioihini ilman että olen pyytänyt, tai käy läpi henkilökohtaisia papereitani! Nythän minulla on vielä isompi sotku selvitettävänä, kun maksan äidilleni takaisin ja selvitän mitkä laskut on kahteen kertaan laskettu. Mutta pointti ei ole se, vaan yksityisyyden kunnioituksen puute.
Äitini ei ole missään höperyysiässä vielä, kun lapsenkin luotin hänelle. Olin sairaalassa alle viikon.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aivan varmasti äitisi tarkoitti hyvää, halusi auttaa. Onko se nyt niin kamalaa, jos noinkin läheinen ihminen kuin äiti näkee sun laskut. Miksi sulla siinä laskupinossa oli jo maksettuja laskuja?
Ei siinä ollut maksettuja, mutta osa laskuista näkyy myös netissä ja maksoin osan siis itse myös puhelimellani, joten tuli kahteen kertaan maksettuja. Ap
Ai, mulle tulevat E-laskut näkyy vaan nettipankissa, ei niistä tule paperilaskuja. Mutta Porvoossa toisin, tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuli varmaan auttavansa, mutta onhan se törkeää käyttää hyväkseen toisen avutonta tilaa, kun ei voi estää. Sitäpaitsi toisen postiin koskeminen on rikos. Kuinka esillä ne laskut oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aivan varmasti äitisi tarkoitti hyvää, halusi auttaa. Onko se nyt niin kamalaa, jos noinkin läheinen ihminen kuin äiti näkee sun laskut. Miksi sulla siinä laskupinossa oli jo maksettuja laskuja?
Ei siinä ollut maksettuja, mutta osa laskuista näkyy myös netissä ja maksoin osan siis itse myös puhelimellani, joten tuli kahteen kertaan maksettuja. Ap
Ai, mulle tulevat E-laskut näkyy vaan nettipankissa, ei niistä tule paperilaskuja. Mutta Porvoossa toisin, tietenkin.
Missä mainittiin e-laskut? Nettipankista näkee, jos on ollut luottolasku.
Vierailija kirjoitti:
Äiti olisi voinut kysyä aplta onko laskut maksettu, ehkä ne olivat vaan odottamassa arkistointia tms. Tai onko kaikki laskut tarkoitus maksaa. Voihan olla, että lehtitilaus on peruutettu tai että laskussa on virhe, mitä on ikävämpi lähteä reklamoimaan, kun rahat ovat firman tilillä.
Laskuista voi myös saada henkilökohtaisia asioita tietoon. Tai äidin synttäriyllätys voi paljastua. Minusta kuulostaa vähän siltä, että äiti panikoi laskupinon nähdessään, eikä miettinyt asiaa kovin tarkasti.
Tämä juuri. Miksi äiti ei kysynyt lupaa! Tiesi varmaan tekevänsä väärin. Ei sitten tullut mieleen että apeelle tuli enempi vaivaa kuin hyötyä koko hommasta kun laskuja maksettu kaksi kertaa jne.
Varmaan itsekin maksaisin tuossa tilanteessa lapseni laskut jos siihen varaa olisi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä äitienkin pitää oppia rajat. Minä jouduin katkaisemaan välit äitiini eli lapsien mummiin, kun hän toistuvasti koki oikeudekseen ylittää rajani. Vaikka selkeästi sanoin ei.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi halusi auttaa. Piristää sua.
Eihän tollasia nillitäjiä voi olla kuin Porvoossa.
Miten se sitten auttoi ja piristi, kun ap joutuu nyt sairaalasta päästyään selvittelemään sotkua mitä ei olisi syntynyt ilman tuota 'apua'?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aivan varmasti äitisi tarkoitti hyvää, halusi auttaa. Onko se nyt niin kamalaa, jos noinkin läheinen ihminen kuin äiti näkee sun laskut. Miksi sulla siinä laskupinossa oli jo maksettuja laskuja?
Ei siinä ollut maksettuja, mutta osa laskuista näkyy myös netissä ja maksoin osan siis itse myös puhelimellani, joten tuli kahteen kertaan maksettuja. Ap
Ai, mulle tulevat E-laskut näkyy vaan nettipankissa, ei niistä tule paperilaskuja. Mutta Porvoossa toisin, tietenkin.
En ole ap ja asun Vantaalla, mutta olen osasta Netpostiin tulevista laskuistani valinnut myös paperikirjeen. Ne siis tulevat mulle tuplana. Miksi näin, siihen mulla on hyvä perustelu, mutta se ei ollut tämän keskustelun aihe.
Vierailija kirjoitti:
Ja minäkun vaan onnesani kiittelin äitiäni syksyllä kun maksoi pari laskuani ollessani viikon sairaalassa...
Ja lupautui maksamaan vielä osan sairaalamaksuistanikin. Onneksi, koska kokonaissumma sille sairaalassamaoilulle + aiemmalle päiväleikkaukselle esikäynteineen oli reilu 500e.
Kyllä mulle ainakin on iso ilo kun vanhemmat haluavat auttaa pyytämättä.
Sun äiti kysyi. Oli mustakin kiva, kun äiti auttoi sairaalamaksuissa, mutta en olis tykännyt jos hän omin päin menis tutkimaan mun laskuja, oli kuinka äiti vain. Äiti ei esimerkiksi tiedä, että ollaan parisuhdeterapiassa, kun ei oo hirveesti tehnyt mieli kertoa, että joo mies petti monta kuukautta niin ollaan terapiassa, että jos tää suhde vielä alkais toimia. Kiva ois sitten saada kyselyä, että mikäs tämä terapialasku on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minäkun vaan onnesani kiittelin äitiäni syksyllä kun maksoi pari laskuani ollessani viikon sairaalassa...
Ja lupautui maksamaan vielä osan sairaalamaksuistanikin. Onneksi, koska kokonaissumma sille sairaalassamaoilulle + aiemmalle päiväleikkaukselle esikäynteineen oli reilu 500e.
Kyllä mulle ainakin on iso ilo kun vanhemmat haluavat auttaa pyytämättä.
Sun äiti kysyi. Oli mustakin kiva, kun äiti auttoi sairaalamaksuissa, mutta en olis tykännyt jos hän omin päin menis tutkimaan mun laskuja, oli kuinka äiti vain. Äiti ei esimerkiksi tiedä, että ollaan parisuhdeterapiassa, kun ei oo hirveesti tehnyt mieli kertoa, että joo mies petti monta kuukautta niin ollaan terapiassa, että jos tää suhde vielä alkais toimia. Kiva ois sitten saada kyselyä, että mikäs tämä terapialasku on.
No ei se niihin laskuihin "lupaa"kysellyt kun sairaalassa olin, vain sairaalalaskuille myöhemmin.
Sanoi vaan sairaalaan käymään tullessa että "otin siitä ruokapöyältäsi pari laskua mukaani kun niissä oli eräpäivät ihan nurkan takana ja laitoin maksuun".
Mutta joo, mulla ei ole asioita joista en voisi äitini kanssa puhua, toki jos on elämässä salaisuuksia joita ei halua paljastaa niin ohan se sitten ikävää jos ne tuossa paljastuu.
On perustavanlaatuista yksityisyyden loukkaamista. Itselleni ei tulisi mieleenkään puuttua äitini raha-asioihin vastaavalla tavalla, miksi siis äitini penkoisi minun laskupinojani? Tuskin menisin välejä rikkomaan tms dramaattista, mutta luottamukseen vaikuttaisi aika voimakkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ole noin kireä.
Tilanne siis se, että sinä olet sairaalassa. Äitisi tulee auttamaan. Näkee laskupinon hyllyllä. Tarkistaa, ettei jossakin ole eräpäivä ihan nurkilla ja päättää sitten maksaa kaikki. Mielestäni tosi kiva teko, josta sinun pitäisi olla vain kiitollinen. Ei varmaan soittanut sinulle sairaalaan, koska se olisi hänen mielestään ollut vain turhaa vaivaamistasi.
Teepäs äidillesi jotain vastaavaa joskus. Läheiset ovat sitäkin varten, että apua on lähellä tarvittaessa. Maailma on paljon parempi paikka, kun on välittäviä ihmisiä elämässä.
Voit toki kysyä äidiltäsi, haluaako hän, että laitat saman summan äitisi tilille. Jos äitisi ei rahoja halua, niin kiitä ja halaa. Sano hänelle, että on ihanaa kun hän on niin huolehtivainen.
Näin, etkö itsekkin mielelläsi auttaisi omaa lastasi kaikin tavoin, etenkin hänen sairastaessa. Minun äitinikin tekisi niin ja tekisin samoin omalle lapselleni. Verottajakin taitaa sallia tälläisen auttamisen, mutta toki on kohteliasta kiittää ja kysyä toivooko äitisi, että maksat ne takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ole noin kireä.
Tilanne siis se, että sinä olet sairaalassa. Äitisi tulee auttamaan. Näkee laskupinon hyllyllä. Tarkistaa, ettei jossakin ole eräpäivä ihan nurkilla ja päättää sitten maksaa kaikki. Mielestäni tosi kiva teko, josta sinun pitäisi olla vain kiitollinen. Ei varmaan soittanut sinulle sairaalaan, koska se olisi hänen mielestään ollut vain turhaa vaivaamistasi.
Teepäs äidillesi jotain vastaavaa joskus. Läheiset ovat sitäkin varten, että apua on lähellä tarvittaessa. Maailma on paljon parempi paikka, kun on välittäviä ihmisiä elämässä.
Voit toki kysyä äidiltäsi, haluaako hän, että laitat saman summan äitisi tilille. Jos äitisi ei rahoja halua, niin kiitä ja halaa. Sano hänelle, että on ihanaa kun hän on niin huolehtivainen.
Näin, etkö itsekkin mielelläsi auttaisi omaa lastasi kaikin tavoin, etenkin hänen sairastaessa. Minun äitinikin tekisi niin ja tekisin samoin omalle lapselleni. Verottajakin taitaa sallia tälläisen auttamisen, mutta toki on kohteliasta kiittää ja kysyä toivooko äitisi, että maksat ne takaisin.
Paitsi että apeen äiti ei auttanut vaan aiheutti sotkun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On perustavanlaatuista yksityisyyden loukkaamista. Itselleni ei tulisi mieleenkään puuttua äitini raha-asioihin vastaavalla tavalla, miksi siis äitini penkoisi minun laskupinojani? Tuskin menisin välejä rikkomaan tms dramaattista, mutta luottamukseen vaikuttaisi aika voimakkaasti.
Sinäpä sen sanoit! Harva niistä äideistä kestäisi tuollaista apua. Kai Ap voi mennä nyt penkomaan äitinsä kotiin ja järjestellä vaikka huonekalut uusiksi kun haluaa auttaa, kun ne nyt vaan eivät olleet järkevästi sijoiteltu. Tykkääkö äiti järjestellä huonekalut takaisin entiseen järjestykseen ja muistaa silti kiittää Apeeta vuolaasti.
Kiva ele, mutta äitisi olisi pitänyt kysyä noista laskuista ensin sinulta. Ne on kuitenkin aika henkilökohtaisia asioita, ja siinä tulee samalla puututtua toisen raha-asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ajattelin samalla tavoin, että äiti halusi penkoa nurkkia ja yksityisasioitani, jos hän siivosi poissaollessani. Ennen napanuoran lopullista katkaisua olin jotenkin vauhko omasta tilastani ja rajoistani, kotona asuessa kun niitä ei ollut juuri ollut.
Aika paransi tuonkin, ja myöhemmin olen ollut ihan aidosti kiitollinen, jos joku tekee jotain helpottaakseen arkeani. Ei ole häirinnyt, vaikka anoppi kävi siivoamassa ja pesemässä pyykit (vai tonkimassa nurkat ja likapyykkikorin?) ollessamme lomareissussa. Myöskään laskujenmaksu ei haittaisi, niitä tulee aina uusia :)
Nyt olen itse vasta omilleen muuttaneen nuoren äiti, enkä koe tarvetta uteloida hänen yksityisasioitaan. Eikä kiinnostakaan - minulla on oma elämäni, hyvänen aika, hänellä omansa. Jos satun tiskaamaan tms. hänen luonaan, kyse on auttamisenhalusta, ei siitä, että palan halusta nähdä hänen kahvikuppinsa tai ruoantähteensä. Luulen näin olevan myös useimmiten omien äitiemme kohdalla, sitä ei vaan tulkitse sillä tavalla.
Kaikki eivät ole laiskoja niin kuin sinä. Ja apeekin varmaan inhosi että hänen äitinsä piti häntä niin avuttomana ettei muka laskujaan osaa maksaa. Eli on auttamista ja sitten on holhoamista ja jälkimmäistä halveksun.
Olisipa itselläkin joku perheenjäsen jolta saisi tukea. Itse olen hoitanut äitini asioita 15 vuotta, siivonnut, maksanut laskuja ja kaikki muutkin asiat olen hoitanut. 40-vuotias itse vasta olen. Äidilläni taustalla mm. aivoinfarkteja.
On hirmu raskasta vastata kaikesta yksin, myös silloin kun sairastaa. Itselläkin kaksi sairautta päällä, pari leikkausta takana. Olisipa joku apuna käytännön asioissa, kaupassa, siivouksessa. Kyllä on yksinäinen ja avuton olo kun ei saa itse edes sukkaa jalkaan eikä ole ketään auttamassa. Mistään ei saa apua, päinvastoin ihmiset ovat vihamielisiä kun leikkauskivuista johtuen liikkuu kaupankassalla hitaasti tai suojatiellä(odotan niin kauan että tie on kokonaan tyhjä niin kauas kuin silmä siintää mutta silti sieltä joku kaahaa ja ajaa sentin päästä kun sitä ärsyttää kun nilkutan niin hitaasti tien yli).
Vierailija kirjoitti:
Tietysti laitat välit poikki ja uhkaat, ettei lasta näe enää ikinä.
Nykyään ei enää riitä, että on ilkeät ja ärsyttävät äitipuolet ja anopit, vaan äiditkin menevät samaan porukkaan mukaan. Kehenkään ei voi luottaa,,ei edes äitiin. Kyllä maailma on mallillaan.
Heti kun vointisi paranee, menet poliisilaitokselle ja teet rikosilmoituksen ja kunnon palautetta mammalla ja kiristä lapsellasi.
No ei se mitään hauskaa ole jos äitinsä ei voi luottaa.
Äidilläni oli hirveä hinku päästä iltäivähoitajaksi pikkukoululaisille.
Samalla imuroi ison villamaton pilalle. Vaikka miten sanoin ettei se kestä imuroimista sen kovan harjaosan kanssa ja kielsin imuroimista niin joka kerta (monta kertaa viikossa) raastoi sitä mattoa imurilla. Ja silmät kirkkaina sanoi ettei ole imuroinut.
Hän heitti ruokia roskiin ja kommentoi "ei niitä olisi voinu syödä kun päiväys oli huomiseksi". Hän myös pesi auttamisinnoissaan vaatteita pilalle.
Tietenkin kävi läpi kaikki postit ja paperit ja kertoi aina minulle mitä oli saanut selville. Tutki kaapit ja heitti kaiken "turhan" pois ja toi omia vaatteitaan (3 numeroa liian isoja mummovaatteita) tilalle.
Käyttäisi myös naapureita ja raportoi heidän tekemisensä minulle, ja ilmeet myös. Näitä tärkeitä tietoja soitteli minulle töihin.
Pakko oli lopettaa ne iltapäivähoidot, sillä niistä oli liikaa vaivaa. Paljon helpommalla pääsin kun tein etätyötä kotona iltapäivisin. Sitäkään ei voinut tehdä silloin kun äiti oli paikalla. Hän ei lainkaan ymmärrä että silloin kun tekee työtä niin ei voi keskustella naapureiden asioista tai muustakaan eikä pestä pyykkiä tai tehdä kotitöitä eikä käydä läpi viimeisen kahden vuoden verotusta eikä laskuja.
Hän on oikeasti työläämpi kuin joku pikkulapsi. Yhtä paljon tarvitsee perään katsomista mutta on lisäksi topakampi ja luulee olevansa joku orkesterinjohtaja jota kaikkien on kuunneltava ja toteltava.
Semmoinen äiti minulla.
Ihmettelen, miten monet pystyvät elämään sovussa läheistensä kanssa - parisuhteessa, työyhteisössä, naapurien ja sukulaisten kanssa, jos äidin laskujen maksaminen aiheuttaa noin voimakkaita kielteisiä tunteita ja asenteissa huokuu joustamattomuus, kireys ja halu olla oikeassa.
Joudutteko tekemään missään asioissa kompromisseja tai kohtaamaan ihmisen omine heikkouksineen ja vahvuuksineen, ilman, vetämättä hernettä nenään.
Luulen, ap. äidin ajatteleen vain ap. parasta hoitamalla 24/7 lapsia ja kotia, eikä halunnut rasittaa ap. sairaana, vaan maksoi laskun.
Voisin mieheni tai appivanhempien ihan samalla tavalla toimivan, kuin ap. äiti, jos makaisin sairaalassa. Ja myös vanhempani, jos vielä eläisivät.
Nuorena ajattelin samalla tavoin, että äiti halusi penkoa nurkkia ja yksityisasioitani, jos hän siivosi poissaollessani. Ennen napanuoran lopullista katkaisua olin jotenkin vauhko omasta tilastani ja rajoistani, kotona asuessa kun niitä ei ollut juuri ollut.
Aika paransi tuonkin, ja myöhemmin olen ollut ihan aidosti kiitollinen, jos joku tekee jotain helpottaakseen arkeani. Ei ole häirinnyt, vaikka anoppi kävi siivoamassa ja pesemässä pyykit (vai tonkimassa nurkat ja likapyykkikorin?) ollessamme lomareissussa. Myöskään laskujenmaksu ei haittaisi, niitä tulee aina uusia :)
Nyt olen itse vasta omilleen muuttaneen nuoren äiti, enkä koe tarvetta uteloida hänen yksityisasioitaan. Eikä kiinnostakaan - minulla on oma elämäni, hyvänen aika, hänellä omansa. Jos satun tiskaamaan tms. hänen luonaan, kyse on auttamisenhalusta, ei siitä, että palan halusta nähdä hänen kahvikuppinsa tai ruoantähteensä. Luulen näin olevan myös useimmiten omien äitiemme kohdalla, sitä ei vaan tulkitse sillä tavalla.