Miten köyhät jaksaa arjessa?

Hyvinhän tässä jaksetaan. Ainoat jaksamista vaikeuttavat asiat ovat taloudellinen ahdinko, joka helpottui ihan odottamatta hiukan yllättäen saamani parin kuukauden työkeikan takia, ja nämä nykyhallituksen järjestämät työttömien kuulustelut, jotka ovat varmasti sitä samaa ahdistavaa paskaa, joka lopetettiin jo monta vuotta sitten.

t. työtön köyhä

No onhan tässä jaksamista, nytkin tilillä vajaa viissataa, jota ei voi käyttää, kun vuokra on maksamatta, ja tt-tukea odotellessa, tietämättä paljonko tulee, jos tulee ollenkaan, ehkä unohtui joku papru.

Onneksi pakkasessa on jonkin verran ruokaa, mut onhan tää kai jonkun mielestä hauskaa, rahaa tilillä, ja ainoa varma on työttömyyskorvaus kahden ja puolen viikon päästä. Tai varma ja "varma."

Hyvin huonosti. -työtön yh

Hyvin, koska yhteiskunta pitää huolen kunnes pääsen taas jaloilleni. Rahat riittää loistavasti aivan kelvolliseen elämään, ei tarvitse ruokakaupassa laskea pennejä ja alennuksia kiertelemällä on lapsella aina ehjää ja sopivaa päällä.

T. Turvakodin kautta vasta omilleen pienen lapsen kanssa muuttanut tt-tuen varassa elävä yh, etsin töitä.

Plussat mun elämässä:

- köyhä lapsuus, vanhempien tyhmä rahankäyttö, siihen verrattuna tunnen itseni rikkaaksi, kun käytän itse rahaa fiksummin, olen säästeliäs eikä ole koskaan enää hetkeä, jona kärsin nälkää rahanpuutteen vuoksi

- ei ole kavereita, joiden kanssa menoihin rahaa menisi

- en ole kokenut parempaa elämää, joten en osaa kuvitellakaan sellaista tai kaivatakaan, en aina edes tajua, että olen "köyhä", paitsi jossain hetkessä, kun tuhlaan kerrallaan tavallista enemmän rahaa ja tajuan, etten voi mitenkään elää sillä tavalla koko ajan; olen tottunut suurimman osan ajasta pihistelemään ja säästämään

- ei harrastuksia.

Miinukset:

- todella rajoittunut elämä, ei vain rahan takia, mutta koska luoteen vuoksi rajoitan itse itseäni, niin se vielä nostaa kynnystä tehdä mitään (harrastaa tai käydä eri paikoissa), kun kaikki maksaa

- huono itsetunto, kaltaisenihan ovat loisia, luusereita jne., joskus tunnen huonoutta ja joskus katkeruutta, kun ihmiset ei ymmärrä, että mä en jaksa samaa kuin ne.

Meillä voisi olla vieläkin paremmin toimivia systeemiä yhteiskunnan heikko-osaisimpien auttamiseksi

Leipäjonoja on, niiden toiminta ja jatkuvuus tulee aina turvata

Vaatejakojakin on

Joillekin tahoille näitä ruoka-, vaate- ja tarvikekasseja pitäisi tuoda kotiin saakka. Toisaalta meillä on Kela ja sellaisia etuuksia, mitä kotihoitajia sun muita voidaan koteihin saada.

Mutta myös vapaaehtoiset voivat olla apuna ja tukena sinne koteihin tukea ja apua ja ruokaa tuotaessa. Näitä systeemejä pitäisi kehittää yhtä aukottomasti toimiviksi kuin japanilainen yhteiskunta on. Se on hyvin järjestäytynyt, kohtelias ja toimiva. Sillä estämme turhat ongelmat. Kuten jätteiden putkikeräyssysteemi.

Mukavaa yhteisöllistä toimintaa tarjoamme kaikille, asuinpaikasta riippumatta myös. Tähän me tähtäämme

Köyhänä saa iloa joskus pienistäkin asioista:

– Kun tekee ostoslistaa laskien samalla paljonko kauppaan menee rahaa (pyöristäen hieman yläkanttiin), on aina iloinen "yllätys", kun rahaa menee yhteensä vähemmän kuin suunnitteli.

– Lidlin hintoja ei voi tutkia etukäteen, mutta esim. S-marketin hinnat löytyy foodie.fistä. Siksi suunnittelen ostokseni S-marketin hintojen mukaan, mutta menenkin ensin Lidliin. Ostan sieltä ne tuotteet, jotka ovat halvempia kuin S-marketissa, ja "säästän" näin rahaa!

– Jos rahaa tulee kerran kuussa, on helmikuussa mukavaa, kun on vain 28 päivää – enemmän rahaa yhtä päivää kohden!

– Kun joskus sattuu löytämään matkan varrelta tyhjän tölkin tai pullon.

Ärsyttävää on se, kun on suunnittelut ruoan jonkin tarjoustuotteen mukaan, mutta kun menee ostamaan tarjoustuotetta ja se onkin loppunut, niin ei jaksa sen takia suunnitella kokonaan uudestaan kaikkia ostoksia ja joutuu ostamaan saman tuotteen toisesta paikasta täysihintaisena.

Päivät menee rikkaitten perseennuolemisessa ja tekohymyllä.

Huonosti. Olen työtön ja täytän päiväni netissä olemisella, tv:n katselulla ja kirjojen lukemisella. Erityisesti tv-sarjojen katselu ja kirjat vievät minut pois arjesta. Pakenen niiden maailmaan. Viime kesänä voin hyvin, koska liikuin päivittäin ja söin todella terveellisesti, mutta se jäi syksyllä. Olen luvannut itselleni että alan heti kevään tullen liikkumaan. Ruokapuoli on menossa parempaan suuntaan. Syön päivittäin marjoja ja kasviksia ja olen lisäämässä kalan syöntiä. Olen myös jättänyt herkkujen syönnin vähiin. Karkit korvaan pakastemansikoilla. Puolijäiset mansikat sellaisenaan syötynä, nam!

Kiitos hyvin menee! Oman kodin uuni lämpiää ja sinne laitan kohta ruuan hautumaan. Tänään kävin ruokakaupassa ja rahat riitti hyvin ruokaostoksiin, nyt pärjään näillä eväillä viikon. Huomenna leivon omenapiirakkaa, pakasteessa on viimekesäisiä omenalohkoja. Kunhan terveyttä vain piisaisi, niin kaikki olisi hyvin.

Oon kuntouttavassa työtoiminnassa. Saan työmarkkinatukea, sekä 9 euroa ylläpitokorvausta niiltä päiviltä, jolloin oon työtoiminnassa. Asumistukea saan noiden lisäksi myös. Asun yksinään vuokralla.

Aamusin herään klo 6. Syön lautasellisen puuroa, ja yhden näkkärin. Sitten juon kupin kahvia. Kahvia juodessa surffailen netissä tabletilla. Oon kuntouttavassa työtoiminnassa neljänä päivänä viikossa klo 8-14. Kuljen sinne kävellen. Oon puoli kolme takaisin kotona, ja laitan ruokaa. Ruuan jälkeen juon kupin kahvia, ja lähden kävelylle. Tulen kaupan kautta takasin kotiin, jos tarvitsee jotain ruokaa ostaa. Loppu ilta menee telkkaria katsellessa, ja netissä.

Oon siis työtoiminnassa neljänä päivänä viikossa, ja oon valinnut perjantait vapaaksi. Perjantaisin siivoan kotona. Kesällä tykkään istua rannalla tietyn kiven päällä. Kesäsin kiertelen myös pururadalla.

Nykytilassa pärjään, koska minulla on vielä jäljellä säästöjä aiemmista työpaikoista ja olen 9 euron harjoittelussa, joten kuukausittainen rahamäärä on vähän isompi kuin yleensä. (Suurin osa tuosta menee toki työmatkoihin, mutta kun syö eväitä, niin pari euroa jää vielä helpottamaan muuta arkea.) Tätäkään ei kuitenkaan ikuisesti jatku, joten se ahdistaa. On vielä osunut kiva harjoittelupaikkakin, jossa ei ihan muutamaa ihmistä lukuunottamatta ole mitään työttömien haukkumismeininkiä tai eristämistä muusta yhteisöstä.

Ennen harjoittelua ja varmaan sen jälkeen jälleen ahdistaa enemmän, kun työttömyyskorvaus ei mitenkään riitä kuluihin. Tai riittää kuluihin, mutta ei minkään isomman ostoksen tekemiseen. Tällä hetkellä nuo säästöt vielä riittävät, mutta mitä sitten kun ne loppuvat? Ja koko ajan pelottaa, että tietämättäni teen jonkin virheen, enkä enää saakaan työttömyyskorvausta. Lipsautan jossain työkkärin haastattelussa jotain tietämättäni ja minut tulkitaan opiskelijaksi, yrittäjäksi, kokopäiväiseksi vapaaehtoistyöntekijäksi tmv. Tai saan työ"tarjouksen" ja hakemukseni paikkaan ei menekään perille tmv.

Lisäksi ahdistaa olla yhteiskunnan pohjasakkaa. Ei voi mennä mihinkään kavereiden juttuihinkaan, kun en halua esittäytyä ventovieraille ihmisille työttömänä luuserina. Kaikki kaverit ovat töissä ja heidän kaverinsa myös, joten tällainen tilanne on heille ihan vieras ja töistä puhuminen on aina se jäänrikkomispuheenaihe.

Oikeastaan toivon, että sydän pysähtyisi ihan vain kerralla ja tämä olisi ohi. En saa nautintoa mistään köyhäily/rahansäästöjutuista, koska ne eivät ole mitään eksoottista kertahupia, vaan joka päivä jatkuvaa jankkausta, jota ei voi halutessaan lopettaa. Olen kuitenkin ollut ihan ok-palkkaisissa töissä, joten tiedän, millaisista asioista, harrastuksista, ruoista jne. pitäisin. Mutta lähes mitään niistä en voi tehdä.

Ainoa ilo on vesivärimaalaus, siihen minulla on hyvät välineet olemassa ja paperia varastossa pitkäksi aikaa.