Miten haudata uudet vauvahaaveet

Olin aina haaveillut kolmesta tai useammasta lapsesta. Kaksi sain ja mies lähti kävelemään. Elämä ei aina mene suunnitellusti. Lopulta tulin tulokseen, että kaksi lasta onkin juuri sopivasti ja elämäkin jo helpompaa, kun lapset kasvaneet. Pienellä haikeudella hautasin haaveeni ja olin jopa ihan sinut asian kanssa.

Sitten kävi se tyypillinen. Tapasin miehen. Kivan ja mukavan. Voisin kuvitella, että olemme yhdessä loppuelämämme. Hän ei kuitenkaan ole ihminen, jonka kanssa voisin kuvitella hankkivani lapsia. Mutta eihän se haittaa... Enhän aio enää haaveilla lapsista. Vai haaveilenko sittenkin...

Muutama vuosi meni hyvin, kunnes se iski. Vauvakuume. Mietteet siitä, oliko tämä kuitenkaan tässä. Jos kuitenkin vielä yksi. Järki sanoo, että näin on hyvä. Sydän huutaa muuta. Mies olisi valmis yrittämään. Itse en pysty kuvittelemaan lasta hänen kanssaan.

Nyt olen pattitilanteessa. En tiedä haluanko lasta oikeasti. Jos tilanne olisi kaikin puolin otollinen. On todella suuri todennäköisyys, etten kuitenkaan enää leikkiin ryhtyisi. Jotenkin koen, ettei minulla ole mahdollisuutta tehdä sitä päätöstä nyt. Tässä suhteessa. Jos jään suhteeseen, katkeroidunko lopulta, "koska en saanut haluamaani lasta". Vai lähdenkö suhteesta vain todetakseni, etten oikeasti edes halua enää lisää lapsia ja kadun lopulta suhteen päättämistä.