Lue keskustelun säännöt.
Vajaa 3 vuotiaan kanssa kauppareissu, ei tule kun pyydetään, miten toimisit??
04.02.2017 |
Siskoni kasvatuksen hedelmä. Omani jo vanhempia eikä ole ikinä ollut moisia ongelmia, ei pysy vaunujen vieressä ja kädestä ei halua pitää kiinni. Omani pitivät kädestä kiinni kun sanoin että nyt pidetään, mutta siskoni on kasvattanut vähän toisella tavalla tämän lapsen ja nyt on hänen kanssaan pulassa, kun ei kaupassa voi vaunujen kanssa käydä, lapsi kuulemma aivan mahdoton.
Miten voisin neuvoa siskoani? En oikein tiedä miten voisi korjata jo tapahtuneen virheen kasvatuksessa, en sitten osannut neuvoa oikeastaan mitenkään. Sisko antaa heti periksi, saattaa sanoa että nyt pidetään kädestä kiinni koko matka mutta silti lapsen ei tarvitse pitää kädestä kinni. Sama juttu muissakin asioissa, sanoo ensin ei, mutta silti lapsi kohta jo saa tehdä tätä asiaa
Kommentit (63)
Ehkä se ei yksinkertaisesti jaksa niin pitkää matkaa kävellä. Seisomalauta rattaisiin 3-vuotiaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen selviytynyt kauppakäynneistä kahden villin pojan kanssa. Lapset ovat halunneet kävellä itse 1 v, enkä ole sen jälkeen heitä vaunuissa huudattanut, saati vaunuja tyhjinä työnnellyt.
Hymyilyttää aina, kun joku kertoo miten kasvatus on johdonmukaisuudesta kiinni. Oikeasti kyse on taisteluidensa valitsemisesta. Pienikin osaa olla ihmeen hyvin, kun saa auttaa.
Johdonmukaisuus ei estä lapsen osallistumista asioihin. En oikein edes nyt saa ajatustasi kiinni, että mitä nyt edes meinaat.
Pointtini on, että jokainen helpon lapsen vanhempi kuvittelee olevansa jokin kasvatusguru kun pistää lapsen kymmenen kertaa kiinni vaunuihin ja se pysyy siinä. Sitten vaan shoppaamaan ja älykännyä näpräämään.
Sitten on vähemmän helppoja lapsia. Tuhannen kiinni pistämisen jälkeen alkaa miettiä, että mitä jos sanoisikin "hakisitko kulta tuon näkkäripaketin". Se ei ole epäjohdonmukaisuutta vaan järkeä. Yksi keino ei toimi, koetetaan siis toista.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ei yksinkertaisesti jaksa niin pitkää matkaa kävellä. Seisomalauta rattaisiin 3-vuotiaalle.
Höpö höpö. Terve ihminen jaksaa 30 ikävuoteen saakka kävellä niin monta kilometriä päivässä kuin on ikää. Se on ihan tutkittu asia. Jos ei energiaa saa purkaa esim. kävelemällä, niin sekös sitä levottomuutta ruokkii entisestään.
En oikein ymmärrä miksi yrität kasvattaa siskosi lasta. Projekti on toivoton koska olet lapsen kanssa murto-osan ajasta verrattuna siskoosi.
Noin yleisesti meillä on toiminut seuraavat:
-lapselle oma pikkukärry
-mitään karkkia, leluja tms. ei osteta ellei siitä ole sovittu ENNEN kauppaan menoa
-lapsi saa auttaa ja osallistua
-jos pieni on väsynyt tai nälkäinen ei mukaan jos mahdollista
Noilla simppeleillä kikoilla meillä on 3,5-vuotias, josta on oikeasti hyötyä ostoksilla. Hakee maidot, laittaa vaakatarrat jne. ja on lisäksi söpö kuin mikä ostoksien kanssa vakavana touhutessaan.
Ap on jokin ylemmyydentuntoinen paska. Miten noin pieni lapsi on voinut 'mennä pieleen jo aikaa sitten'? Hän tarkoittaa siskoaan siis. Sisko on mennyt pieleen aikaa sitten. Heijastaa sitten tunteensa lapseen ja kasvatukseen. Paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ma me mo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ei yksinkertaisesti jaksa niin pitkää matkaa kävellä. Seisomalauta rattaisiin 3-vuotiaalle.
Höpö höpö. Terve ihminen jaksaa 30 ikävuoteen saakka kävellä niin monta kilometriä kuin on ikää. Se on ihan tutkittu asia. Jos ei energiaa saa purkaa esim. kävelemällä, niin sekös sitä levottomuutta ruokkii entisestään.
Se kävely siinä rattaiden vierellä tai pideän matkan kävely vaan on 3-vuotiaasta ihan pirun tylsää ja pitkästyttävää. Siksi ei jaksa. Mun 3-v. ainakin jaksaa painella leikkipuistossa tai pulkkamäessä tai luistinradalla vaikka kuinka, eli fyysisten ominaisuuksiensa puolesta jaksaa, mutta se tylsä kävely on pakkopullaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi saa valita, millä kärryllä mennään. Autokärryllä tai pikkukärryllä tai haluaako istumaan isoihin kärryihin (vielä mahtuu jotenkuten). Meillä on myös aina omenapaloja tai viinirypäleitä mukana, ettei lapsi ainakaan ala nälkäänsä kitisemään. Cittarissa annan lapselle joskus niitä ilmaisbanaaneja. Ihan on tyytyväisenä ollut.
Etukäteen sovitaan, ostetaanko tänään karkkia vai ei, eikä aleta kiljua asiasta siinä karkkihyllyn vaiheilla. Jos alkaa vaatia, äkkiä omppupala suuhun. Sama leluosastolla, minä kommentoin vain, että joo on tosi kivan näköisiä leluja siellä.
Meillä riittää myös se, että äiti kyykistyy puhumaan hiljaa ja tiukasti lapselle siitä, miten kaupassa käyttäydytään. "Täällä ei aleta riehua, muuten lähdetään heti pois, onko selvä."
Meillä nuo kauppareissut ovat sellaisia, että lapsi saa joko auttaa tavaroiden hakemisessa tai pääsee kaupassa liukumaan leikkipaikan liukumäessä. Ajan kanssa mennään ja kaikessa rauhassa.
No tässäpä esimerkki miten kasvatat läskin narsistin. "Lapsi saa valita", koko ajan pitää mussuttaa jotain ja varsinkin jos meinaa kiukuttaa niin omppua poskeen vaan. Voi huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi rattaisiin ja niin sitä mentiin kaupassa. Pikapikaa keräsin tavarat ja kassalle.
Ma me mo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ei yksinkertaisesti jaksa niin pitkää matkaa kävellä. Seisomalauta rattaisiin 3-vuotiaalle.
Höpö höpö. Terve ihminen jaksaa 30 ikävuoteen saakka kävellä niin monta kilometriä kuin on ikää. Se on ihan tutkittu asia. Jos ei energiaa saa purkaa esim. kävelemällä, niin sekös sitä levottomuutta ruokkii entisestään.
Sittenhän sinä olet kolmikymppisenä "kävellyt" mieliksesi 30 km ravihevosen kärryjen aisasta kiinni pidellen.
Oikeasti: kaksivuotiaalle luontaista, energiaa purkavaa ja kehittävää toimintaa on juoksentelu, hypähtely, tutkiskelu. Ei aikuisen tahtiin vaunuista kiinni pidellen "kävely".
T. Kahden lapsen äiti, toinen oli pienenä huippukävelijä, toinen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisko itse minulta apua pyysi, koska lapsi on kuulemma hankala. Ei se lapsi ole hankala, hän on tehnyt itse asioista hankalia. En yritä kasvattaa siskoni lasta, totean vain tosiasiat, pieleen on mennyt kasvatuksessa ja pahasti. Mutta niinhän siinä käy jos joka asiassa antaa periksi ja lapsi saa tahtonsa läpi kun vähän vinkaisee. Nämäkin asiat on olleet aika pikkujuttuja, siis helposti toteutettavissa se johdonmukaisuus, antaa vain lapsen huutaa sitä karkkia, eikä anna sitä sille.
ap
Iskä vaan kirjoitti:
En oikein ymmärrä miksi yrität kasvattaa siskosi lasta. Projekti on toivoton koska olet lapsen kanssa murto-osan ajasta verrattuna siskoosi.
Noin yleisesti meillä on toiminut seuraavat:
-lapselle oma pikkukärry
-mitään karkkia, leluja tms. ei osteta ellei siitä ole sovittu ENNEN kauppaan menoa
-lapsi saa auttaa ja osallistua
-jos pieni on väsynyt tai nälkäinen ei mukaan jos mahdollistaNoilla simppeleillä kikoilla meillä on 3,5-vuotias, josta on oikeasti hyötyä ostoksilla. Hakee maidot, laittaa vaakatarrat jne. ja on lisäksi söpö kuin mikä ostoksien kanssa vakavana touhutessaan.
Meilläkin toimii hyvin tuollalailla kaupassa käynti. Ap:n ongelma oli kai kuitenkin ne kauppaan kävelymatkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naru lapsen kaulaan ja toinen pää ostoskärryihin. Oppii pian seuraamaan ostoskärryjä.
M
No niinpä. Tai jollei ihan kaulaan...
Meillä oppi aika nopeasti, että jos ei oltu siivosti, niin sidoin kaulahuivin pennun vyötäisille (käytin sellaista tosi pitkää ja räikeän väristä) ja hyvin nopeasti hän oppi sitä häpeämään. Tämän ei ollut tarkoitus olla varsinaisesti mikään rangaistus, vaan ihan vaan käytännön sanelema juttu.
Keskelle tietä ei jäädä seisomaan, parkkihallissa ei juosta ja kaupassa on lapsen juttu pysyä äidin kintereillä, ei toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Sisko itse minulta apua pyysi, koska lapsi on kuulemma hankala. Ei se lapsi ole hankala, hän on tehnyt itse asioista hankalia. En yritä kasvattaa siskoni lasta, totean vain tosiasiat, pieleen on mennyt kasvatuksessa ja pahasti. Mutta niinhän siinä käy jos joka asiassa antaa periksi ja lapsi saa tahtonsa läpi kun vähän vinkaisee. Nämäkin asiat on olleet aika pikkujuttuja, siis helposti toteutettavissa se johdonmukaisuus, antaa vain lapsen huutaa sitä karkkia, eikä anna sitä sille.
ap
No niin. Helppoa kuin heinänteko. Nyt vaan kasvattamaan siskon lapsi kuntoon, ja sisko saa rentoutua vauvan kanssa. Mikä oli ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, minä en "pelasta" siskoani pulasta kun lapsi on hankala. Tämä luultavasti vain vähentäisi siskoni auktoriteettiä. Voin vain antaa hänelle neuvoja tilanteessa toimimiseen,
ap
Asia, johon kukaan ei ole tässä ketjussa kiinnittänyt huomiota, on se vauva siellä vaunuissa. Ei kukaan halua kävellä, kun oman paikan vaunuissa ja perheessä on ottanut pieni vauva, jota ihaillaan ihan pelkästä silmien avaamisesta.
Meillä oli tasan 2 v ikäeroa. Seisomalauta oli ehdoton, samoin manduca, jotta isosisaruskin sai välillä "vauvailla" vaunuissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etukäteen sovitaan, ostetaanko tänään karkkia vai ei, eikä aleta kiljua asiasta siinä karkkihyllyn vaiheilla. Jos alkaa vaatia, äkkiä omppupala suuhun. Sama leluosastolla, minä kommentoin vain, että joo on tosi kivan näköisiä leluja siellä.
Onko ihan pakko kulkea karkki- ja leluosastojen läpi, jos sieltä ei ole tarkoitus mitään ostaa?
Kerropa se kaupalle, että sijoittavat tavarat toisin. Lähikauppamme on Prisma. Yhdestä ovesta mennessä ensimmäisenä on leluosasto, toisesta ovesta mennessä ensimmäisenä näkyy karkkihylly. Minusta ylipäänsä on parempi opettaa lapselle, että hyllyssä on kivoja tavaroita mutta niitä ei kaikkia tarvitse ostaa kotiin, kuin että kierretään kaikki houkutusosastot. Ihan samalla tavalla minä saatan katsella vaatteita tai herkkuhyllyjä ostamatta tuotteita.
Vierailija kirjoitti:
Ei, minä en "pelasta" siskoani pulasta kun lapsi on hankala. Tämä luultavasti vain vähentäisi siskoni auktoriteettiä. Voin vain antaa hänelle neuvoja tilanteessa toimimiseen,
ap
Minä annan sinulle neuvon. Nielet nyt vähäksi aikaa neuvosi, treenaat kaupassakäyntiä esikoisen kanssa, puistoilet ja annat lasten äidin levätä.
Nyt lähinnä kuulostaa että haluat päteä siskosi kustannuksella miten SINÄ olet osannut kasvattaa omat lapsesi ja miten SINÄ olet toiminut oikein.
Toiset lapset uskoo kun heille sanoo, toiset ei usko millään. Kyllä, johdonmukainen täytyy olla, mutta joidenkin kanssa täytyy ihan oikeasti välillä taistella enemmän. Sitäpaitsi, jos sisko antaa helpolla periksi niin onko hän väsynyt? Väsyneenä ei jaksa tapella kenenkään kanssa ja menee siitä mistä aita on matalin että selviää sieltä kaupasta jotenkin pois. Missä lasten isä on, onko arjessa mukana?
Ja niinkun sanoin, kaikki lapset ei vaan pidä nätisti kädestä kiinni vaikka mitä tekisi. Jos sinulle on sattunut rauhalliset lapset niin se ei ole sinun erinomaisesta kasvatustaidoista kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Pointtini on, että jokainen helpon lapsen vanhempi kuvittelee olevansa jokin kasvatusguru kun pistää lapsen kymmenen kertaa kiinni vaunuihin ja se pysyy siinä. Sitten vaan shoppaamaan ja älykännyä näpräämään.
Sitten on vähemmän helppoja lapsia. Tuhannen kiinni pistämisen jälkeen alkaa miettiä, että mitä jos sanoisikin "hakisitko kulta tuon näkkäripaketin". Se ei ole epäjohdonmukaisuutta vaan järkeä. Yksi keino ei toimi, koetetaan siis toista.
Joo, on helpompia lapsia ja on vaikeampia lapsia, mutta ihan hirveästi näkee sitä, että vanhemmat näennäisesti komentavat tai kieltävät, mutteivät kuitenkaan vie tilanteita loppuun asti. "Älä viitsi tehdä noin, en kyllä tykkää, nyt et enää kyllä saa yhtään keksiä, etsä viitsis, viitsisitsä" ja kun lapsi on kohta posket täynnä keksiä, vanhemmat puistelee päätään ja sanoo, että toi on just tollanen ja tää on niin tätä.
Kas siinä: taas yksi "hankalampi lapsi".
Ja nyt en yhtään yritä väittää, etteikö käytöshäiriöisiä tai muuten vaan haastavampia tapauksia olisi olemassa, mutta todella monessa tapauksessa voi nähdä otsallaankin, missä on menty pieleen.
Omien lastenikin kohdalla olen monta kertaa havahtunut huomaamaan, että tässäkin tilanteessa olis ollut niin helppo antaa periksi, onneksi en antanut (kun ei-toivottu käytös onkin lopulta loppunut omaan periksiantamattomuuteen). En kuvittele olevani mestarikasvattaja, mutten myöskään halua aliarvioida oman toimintani vaikutusta lasteni käytökseen.
Liian helposti ei minusta saisi myöskään mennä "mun lapseni on tavallista hankalampi" -argumentin taakse. Eikä esim. mun maailmassani "helppo lapsi" pysy sidottuna kärryihin, vaan nimenomaan osallistuu kaikkeen toimintaan asetettujen rajojen puitteissa.
Ja JOS Ap:n sisko on oikeasti avautunut neuvottomana tilanteestaan ja jos Ap selkeästi näkee ainakin yhden mahdollisen ongelmakohdan siskon toiminnassa, miksi hän ei voisi siitä mainita olematta ylimielinen?
10
Minun siskoni sai esikoislapsen ja oli täynnä neuvoja miten lapsia kasvatetaan. Minulla oli jo kolme lasta, enkä ikinä puuttunut hänen näkemykseensä äitiydestä, mutta kun alkoi minulle saarnaamaan, niin välit siinä katkesi. Ihan koska huomasin hänen oikeasti pitävän minua jotenkin vähempiarvoisena äitinä ja itseään parempana kaiken puolin.