Vajaa 3 vuotiaan kanssa kauppareissu, ei tule kun pyydetään, miten toimisit??

Naru lapsen kaulaan ja toinen pää ostoskärryihin. Oppii pian seuraamaan ostoskärryjä.

M

Nyt en ihan ymmärtänyt ongelmaa?

Miksi pidetään kädestä kiinni? Minulla on 2½v kaksoset, ei riitä kädet, jos noin tehdään. On opeteltu siihen, että kävellään niin, että lapset ovat kärryjen vieressä (ei kai kukaan otan kauppaan vaunuja tuossa iässä?) eikä tarvitse roikkua niissä. Ihan hyvin tuo sujuu, kun lapsilla on tiedossa, mitä ollaan tekemässä ja kummallakin se oma asia, jonka etsivät hyllystä ja tuovat kärryihin.

Miksi niin monet tekevät kaupassakäymisestä jonkun ihmeellisen valtataistelun sen sijaan että lapsille opetettaisiin, että tämä on arkea, näin maailmassa toimitaan.

Ei, en osaa neuvoa siskoasi, koska todennäköisesti hän ei neuvoja tarvitse. Niistä tulee paha mieli.

No suurin ongelma omasta mielestäni on se, että sisko ei ole koskaan ollut johdonmukainen, tämä toteutuu kaikissa asioissa. Ei saa nyt karkkia ja kohta lapsella on se karkki kuitenkin suussa kun vähän alkaa huutamaan. Kauppareissullakin hänen olisi vain pitänyt ottaa lasta kädestä ja sanoa että nyt pidetään kädestä kiinni ja jos lapsi olisi alkanut hankalaksi, niin olisi pitänyt sanoa että sitten sinä menet takaisin kotiin isin kanssa ja minä menen yksin vauvan kanssa kauppaan ja olisi myöskin pitänyt toteuttaa tämä, mutta sisko antaa mieluummin periksi ja antaa lapsen olla hankala.

Tämä vain kauppareissu esimerkki, lapsi alkaa huutamaan kun sanotaan ettei nyt saa karkkia, ei vain pitäisi antaa sitä karkkia silloinkaan. Miksi sanoa edes ei, jos kuitenkin sitten antaa?

Olen näistä asioista sanonut siskolleni, että miten pitäisi toimia, mutta silti joka kerta toimii näin.

ap

Vaikea sanoa miten voisi toista auttaa kasvattamaan, oma lapseni on oppinut, että jollei usko niin joutuu kainaloon. Tahtoa piisaa, mutta äkkiä oppii, että jos ei tee mitä pyydetään, vaihtoehto on useimmiten epämiellyttävämpi....

Lapsi kun pari kertaa kaupassa eksyy vanhemmistaan ja hätääntyy tästä, niin luulisi vähitellen oppivan.

Mä olen selviytynyt kauppakäynneistä kahden villin pojan kanssa. Lapset ovat halunneet kävellä itse 1 v, enkä ole sen jälkeen heitä vaunuissa huudattanut, saati vaunuja tyhjinä työnnellyt.

Hymyilyttää aina, kun joku kertoo miten kasvatus on johdonmukaisuudesta kiinni. Oikeasti kyse on taisteluidensa valitsemisesta. Pienikin osaa olla ihmeen hyvin, kun saa auttaa.

Tarkoitin siis kävelymatkaa kauppaan, lapsi saattaa jäädä keskelle tietä seisoskelemaan eikä tule kun siskoni pyytää, eikä myöskään anna kättä. Koko kävelymatka menee kuulemma siihen kun hän yrittää saada lasta kulkemaan nätisti.

Vaikea antaa mitään neuvoja hänelle kun pieleen on mennyt jo aikaa sitten, ei niitä asioita voi korjata pelkästään kävelymatkan osalta millään yhdellä neuvolla. Kun lapsi oli vielä rattaissa, hän sai itse päättää kävelikö vai istuiko, jos siskoni sanoi että nyt mennään rattaisiin ja yritti laittaa lasta sinne, sai lapsi raivarit ja siskoni nosti vain lapsen pois sieltä ja sai kävellä.

ap

ja vaunuissa siis vauva, kauhulla odotan sitä kun tämäkin kasvaa isommaksi. Pulassa tulee olemaan

ap

Ei siinä siskollasi muu auta kuin alkaa olla antamatta periksi. Joka tilanteessa ja kaikkialla. Juuri nyt kauppareissut varmaan ovatkin mahdottomia, jos lasta ei ole määrätietoisesti opetettu tottelemaan...

Jos teillä tosiaan on sellaiset välit, että pystyt siskoasi neuvomaan ja jos hän oikeasti on avoin ehdotuksille, niin kerro hänelle huomiostasi: että mitään kieltoja ei viedä loppuun asti ja kaikessa annetaan lopulta periksi. Siinähän se ongelman ydin nimittäin taitaa piillä. Tuota näkee paljon: muka pidetään kuria ja vaaditaan, muttei sitten kuitenkaan ja yhtäkkiä se lapsi onkin "mahdoton".

Tämä jämäkkyys pitäisi nyt löytyä kaikkeen tekemiseen, ei vain kaupassakäyntiin.

Mitä taas kauppareissuihin tulee, nyt voisi kokeilla tehdä isommat kauppareissut ilman 3-vuotiasta (jos mahdollista) ja 3-vuotiaan kanssa etenisi pienin askelin. Ennen kauppaanmenoa kerrotaan, mitä lapselta odotetaan ja mitä siitä seuraa, jos homma onnistuu (vaikka joku smoothie palkinnoksi). Ostoslistalla vaikka vain purkki maitoa ja koko ajan kehuja siitä, miten hienosti tyyppi tottelee ja käyttäytyy. Tai ostavat pari omenaa, jotka 3-vuotias saa itse valita ja laittaa pussiin jne. Siitä sitten pikuhiljaa pidempiä kauppareissuja. 3-vuotiaalle voi jo kertoa, että tämä homma ei nyt suju ja tätä pitää harjoitella. Tätä sinulta odotetaan ja tämä on hyvää käytöstä. Lasta voi ottaa myös aktiiviseen toimintaan kauppareissuilla: hän voi hakea kurkut, makaronipussit, vessapaperit..."missä ihmeessä banskut on", "onkohan täällä ruisleipää" jne.

Meillä lapset (jo 1,5-vuotiaskin) latovat ostokset kassalle ja saavat uurastuksesta palkinnoksi kuitin. Vaihtoehtoja kaupassa on tasan kaksi: kävelet hallitusti tai istut kärryissä. Tasan kerran olen lähtenyt huutava lapsi kainalossa kaupasta pihalle, kun ei mennyt puhe perille... Toista kertaa ei tarvittu. Lapsi nyt 5v.

Kaupassakäynti voi olla kivaa. Se vaan vaatii sen, että ei-toivottuun käytökseen puututaan heti ja joka kerta. Sama pätee muihinkin tilanteisiin. Tää on oikeastaan aika helppoa...(kuten on periksiantaminenkin) :)

Vierailija kirjoitti:

Mä olen selviytynyt kauppakäynneistä kahden villin pojan kanssa. Lapset ovat halunneet kävellä itse 1 v, enkä ole sen jälkeen heitä vaunuissa huudattanut, saati vaunuja tyhjinä työnnellyt.

Hymyilyttää aina, kun joku kertoo miten kasvatus on johdonmukaisuudesta kiinni. Oikeasti kyse on taisteluidensa valitsemisesta. Pienikin osaa olla ihmeen hyvin, kun saa auttaa.

Johdonmukaisuus ei estä lapsen osallistumista asioihin. En oikein edes nyt saa ajatustasi kiinni, että mitä nyt edes meinaat.

Meillä lapsi saa valita, millä kärryllä mennään. Autokärryllä tai pikkukärryllä tai haluaako istumaan isoihin kärryihin (vielä mahtuu jotenkuten). Meillä on myös aina omenapaloja tai viinirypäleitä mukana, ettei lapsi ainakaan ala nälkäänsä kitisemään. Cittarissa annan lapselle joskus niitä ilmaisbanaaneja. Ihan on tyytyväisenä ollut.

Etukäteen sovitaan, ostetaanko tänään karkkia vai ei, eikä aleta kiljua asiasta siinä karkkihyllyn vaiheilla. Jos alkaa vaatia, äkkiä omppupala suuhun. Sama leluosastolla, minä kommentoin vain, että joo on tosi kivan näköisiä leluja siellä.

Meillä riittää myös se, että äiti kyykistyy puhumaan hiljaa ja tiukasti lapselle siitä, miten kaupassa käyttäydytään. "Täällä ei aleta riehua, muuten lähdetään heti pois, onko selvä."

Meillä nuo kauppareissut ovat sellaisia, että lapsi saa joko auttaa tavaroiden hakemisessa tai pääsee kaupassa liukumaan leikkipaikan liukumäessä. Ajan kanssa mennään ja kaikessa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin siis kävelymatkaa kauppaan, lapsi saattaa jäädä keskelle tietä seisoskelemaan eikä tule kun siskoni pyytää, eikä myöskään anna kättä. Koko kävelymatka menee kuulemma siihen kun hän yrittää saada lasta kulkemaan nätisti.

Vaikea antaa mitään neuvoja hänelle kun pieleen on mennyt jo aikaa sitten, ei niitä asioita voi korjata pelkästään kävelymatkan osalta millään yhdellä neuvolla. Kun lapsi oli vielä rattaissa, hän sai itse päättää kävelikö vai istuiko, jos siskoni sanoi että nyt mennään rattaisiin ja yritti laittaa lasta sinne, sai lapsi raivarit ja siskoni nosti vain lapsen pois sieltä ja sai kävellä.

ap

Tuollaisessa keskelle tietä jäämisessä nappaisin lapsen kainaloon ja kantaisin jalkakäytävälle. Siellä tiukka puhuttelu, että joko käyttäytyy tai lähtee kotiin. Seuraavasta samanlaisesta käytöksestä lähtisin sanaakaan sanomatta viemään lapsen kotiin.

Ja tämän kirjoitin ennen kuin näin, että ongelma on suurin matkalla kauppaan.

No, I rest my case.

10

Sinä ap oot fiksun oloinen. Nimenomaan se johdonmukaisuus on avain. Että pidetään kiinni siitä mitä sanotaan. Sentään vuoksi kannattaa miettiä tarkkaan mitä sanoo jotta on valmis sen toteuttamaan. Kannattaisi harjoitella jo kotona ja ennakoida ja kertoa mitä lapselta odotetaan kun mennään kauppaan. Eli säännöt selväksi. Pitää pysyä lähellä tai muuten käy näin ja näin..Lapsi voi toimia myös apuna kaupassa. Esim. "Saat olla nyt äidin apulainen, etsihän äidille banaaneja." ja sitten kiitosta ja kehuja kun lapsi löytää tai tuo etsimänsä tuotteen.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea antaa mitään neuvoja hänelle kun pieleen on mennyt jo aikaa sitten,

ap

Sinun asenteesi siskoosi ja hänen lapseensa on sellainen, että parempi olisi, jos viettäisit vähemmän aikaa heidän kanssaan. Pidät itseäsi kaikin tavoin parempana ihmisenä, joten miten ihan oikeasti voit ajatella, että teidän kanssakäymisenne voisi olla kivaa kummallekaan osapuolelle?

Tässä ei ole todellakaan kyse pelkästään siitä, onko siskosi huono kasvattaja ja hänen lapsensa kuriton, vaan sinun ylemmyydentuntoisesta suhteestasi häneen.

Vierailija kirjoitti:

Etukäteen sovitaan, ostetaanko tänään karkkia vai ei, eikä aleta kiljua asiasta siinä karkkihyllyn vaiheilla. Jos alkaa vaatia, äkkiä omppupala suuhun. Sama leluosastolla, minä kommentoin vain, että joo on tosi kivan näköisiä leluja siellä.

Onko ihan pakko kulkea karkki- ja leluosastojen läpi, jos sieltä ei ole tarkoitus mitään ostaa?

Olen samaa mieltä tuosta taisteluiden valitsemisesta. Kuka tahansa turhautuu jos jatkuvasti kielletään. Parempi olisi mielestäni sanallistaa lapselle, millaista käytöstä tältä odottaa ja kehua kun sujuu hyvin. Ja kehua mieluiten konkreettisista jutuista esim. sanomalla, että "olipa hienoa, kun kävelit karkkihyllyjen ohi ja pidit vaunuista kiinni".

Ja sitten kun huonoa käytöstä tulee, niin pitää johdonmukaisesti pitää kiinni yhteisistä säännöistä. Lapset kyllä aika nopsaan rauhoittuu, kun hoksaavat, että tämän asian on aikuinen päättänyt, eikä siitä neuvotella. Jos taas antaa usein periksi, niin se lapsi varmasti yrittää joka kerta saada raivoamalla tahtonsa läpi, koska se on toiminut aiemminkin.

Vierailija kirjoitti:

No suurin ongelma omasta mielestäni on se, että sisko ei ole koskaan ollut johdonmukainen, tämä toteutuu kaikissa asioissa. Ei saa nyt karkkia ja kohta lapsella on se karkki kuitenkin suussa kun vähän alkaa huutamaan. Kauppareissullakin hänen olisi vain pitänyt ottaa lasta kädestä ja sanoa että nyt pidetään kädestä kiinni ja jos lapsi olisi alkanut hankalaksi, niin olisi pitänyt sanoa että sitten sinä menet takaisin kotiin isin kanssa ja minä menen yksin vauvan kanssa kauppaan ja olisi myöskin pitänyt toteuttaa tämä, mutta sisko antaa mieluummin periksi ja antaa lapsen olla hankala.

Tämä vain kauppareissu esimerkki, lapsi alkaa huutamaan kun sanotaan ettei nyt saa karkkia, ei vain pitäisi antaa sitä karkkia silloinkaan. Miksi sanoa edes ei, jos kuitenkin sitten antaa?

Olen näistä asioista sanonut siskolleni, että miten pitäisi toimia, mutta silti joka kerta toimii näin.

ap

Toisen lapsen kasvatukseen puuttuminen on äitien perisynti. Älä käy heidän kanssa kaupassa, sillä asia ratkeaa. Siskosi saa rauhassa nauttia kasvatuksensa epähedelmästä. Juurinoli ketju kuinka isovanhemmat hemmottelee lapset karkilla ja heille se sallittiin ja sitten äidit heitetään bussin alle. Mene ap saarnaamaan niille isovanhemmille, koska heidän oikeasti pitäisi oppia lastenkasvatusta.

Otetaan korvasta kiinni ja vedetään perässä jos ei mukana tulo kiinnosta.