Miten kestätte murkun ilkeyden?
16vee poika on tosi ilkeä ja teräväkielinen. Tuntuu että empatiakykyä ei ole enää yhtään. Ylimielinen, näsäviisas, kaikkitietävä komentelija. Olen kyllä itsekin sanonut monesti pahasti, kun menee hermot. Nyt tuntuu että en enää jaksa. On käyty nuorisopsykiatrian polillakin muutamaan otteeseen muttei siitä ollut mitään hyötyä. Pojan mielestä kaikki muu on hyvin mutta minä olen mulkku. Isä asuu kauempana ja pääsee kuin koira veräjästä. Olen ehdottanut että poika muuttaisi isän luo, kun kerran vihaa minua enkä usko että hänelläkään on kotona hyvä olla. Mutta sekään ei passaa.
Olen ihan maassa. Voimat on loppu totaalisesti. Mihin katosi se fiksu ja ihana lapsi?
Kommentit (45)
Aika tyypillinen teini jos näin voi sanoa.Menee ohi.Ole kärsivällinen ja anna tilaa, mutta ole kuitenkin läsnä ;)
Kohtelethan kuten 16 vuotiasta etkä kuten 9 vuotiasta..
T Kahden teini-iän ylittäneen mamma
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne vapaan "kasvatuksen" hedelmät tuollaisia. oma mokasi.
Kiitos kovasti, tuo helpottikin oloani.
Kyllä se ihana lapsi sieltä vielä palaa. Jotta välinne voivat silloin palautua hyviksi, niin yritä nyt olla niin kärsivällinen kuin pystyt. Tarkoitan, että älä sano mitään niin ilkeää tai pahansisuista, että kadut myöhemmin. Suuttua saat, mutta pysy aikuisena.
Positiivista on, että teini kuitenkin oikeasti haluaa asua sinun luonasi. Sinä olet niin luotettava, että sinulle uskaltaa suuttua ja ilkeilläkin. Luottaa siihen, että sinä pysyt kaikesta huolimatta. Sano tyynempänä hetkenä, että ilkeät sanat tuntuvat pahalta ja että vaikka suututtaa, niin puheiden pitää silti olla painokelpoisia.
No jos se teini haluaa jotain, niin se osaa olla ihmisiksi. Sitten vaan vaadit sitä ihmisiksi olemista tai huveja/rahaa ei tipu. Pikkukakaran käytöksellä saa pikkukakaran kohtelun.
Vierailija kirjoitti:
Aika tyypillinen teini jos näin voi sanoa.Menee ohi.Ole kärsivällinen ja anna tilaa, mutta ole kuitenkin läsnä ;)
Kohtelethan kuten 16 vuotiasta etkä kuten 9 vuotiasta..
T Kahden teini-iän ylittäneen mamma
On annettu tilaa ja omaa rauhaa. Yritän jutella niitä näitä, mutta siitä tulee haistattelua. Yritän kehua kun tekee jotain oikein, esim hoitaa osuutensa kotitöistä. Siitäkin vittuuntuu. Ei suostu lähtemään mihinkään kivaan juttuun mukaan.
Mitenkähän kauan tuo kestää? Sanotaan että lapsen kanssa pitäisi jutella mutta miten juttelet kun toinen suuttuu heti. Pitäisi olla kiinnostunut lapsen elämästä, mutta kun ei saa mitään kontaktia vaan käskee painumaan vittuun. Saa ihme raivareita, karjuu pää punaisena ja paiskoo tavaroita. Välillä pelkään että käy päälle.
En enää tiedä miten pitäisi olla ja mitä tehdä. Olen surkea äiti, myönnän sen. Ei olisi pitänyt koskaan hankkia lapsia.
Pienempänä oli niin fiksu ja reipas. Puhelias ja sosiaalinen. Nyt on täysi vastakohta.
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne vapaan "kasvatuksen" hedelmät tuollaisia. oma mokasi.
Ei, vaan kaikki tuollaiset ovat sun sukulaisia. Ap:n murkku on tullut ihan sinuun.
Vierailija kirjoitti:
No jos se teini haluaa jotain, niin se osaa olla ihmisiksi. Sitten vaan vaadit sitä ihmisiksi olemista tai huveja/rahaa ei tipu. Pikkukakaran käytöksellä saa pikkukakaran kohtelun.
Kuukausiraha on jäädytetty siihen saakka kunnes käytös paranee...
Jos käytös on poikkeuksellista,kannattaa miettiä kaveripiirin vaikutusta. Onko tyttökaveria ja hänen kanssaan ongelmia? Murrosikä on tunteiden vyöryä. Aika rauhoittaa. Pojilla kuohunta tulee hieman myöhemmin kuin tytöillä. Onko harrastuksia? Koulun ulkopuolisia aktiviteetteja olisi hyvä olla.
Jos kerta ei ole isälleen halunnut muuttaa, poika on sinun luona kuitenkin tyytyväinen? Eihän ne noissa "höyryissään" osaa muuta kuin kiukutella, mutta tuohan osoittaa että perusturvallisuus on kunnossa :) Vaikka ilkeileekin, muista välillä toitottaa että "äiti rakastaa sinua kuitenkin", niin ehkä kiukkukin laimenee??
En mä kestäkään! Menen samalle linjalle hänen kanssaan. ÄÄÄÄÄÄ MÄ EN HALUUUUU TOTA ÄITEEEEEE!!!
vingutaanYhdessä kirjoitti:
En mä kestäkään! Menen samalle linjalle hänen kanssaan. ÄÄÄÄÄÄ MÄ EN HALUUUUU TOTA ÄITEEEEEE!!!
Ei sovi joka tilanteeseen, sillä kuulostaa helposti siltä, että äiti vittuilee teinille, jolla on oikeasti omasta mielestään hyvin iso ongelma.
Mutta voisi ehkä toimia sellaisen mitättömän pikkuasian kanssa, mistä teinikin tuon myötä kykenee hoksaamaan, että nyt tuli vähän tyhjästä kiukuttua.
Ei ole tyttökaveria. Oon toivonut että löytäisi jonkun tytön, jos vaikka siitä rauhoittuisi. Kaverit on minusta yllättävän fiksuja. Tuskin osaavat kuvitella millainen on kotona. Jos eivät sitten itse tee samaa kotonaan.
Ei harrasta mitään muuta kuin pelaamista ja kännykän räpläämistä. Joskus harvoin lähtee kavereille ja silloin on hyvällä tuulella. Yleensä makaa kotona ja on kuin perseelle ammuttu karhu.
Se täytyy sanoa kehuna, että hoitaa kuitenkin koulun ja omat asiansa hyvin. Ei halua että puutun niihin mitenkään.
Isoveli kyllä lohdutti mua että murkkuikäiset on kuulemma tutkimusten mukaan henkisesti samalla tasolla kuin mieleltään järkkyneet aikuiset. Aivot on semmosessa myllerryksessä ja hormonit sekaisin.
En osaa itse käyttäytyä aikuismaisesti aina. Välillä menen teinin tasolle ja rääyn samalla lailla takas. Sekin ottaa päähän. Ja minä kun luulin että se on vaikeaa aikaa kun lapset on pieniä. Voi jessus.. ap
Laske päiviä kun täyttää 18 ja sit potku perseelle!
Vierailija kirjoitti:
Laske päiviä kun täyttää 18 ja sit potku perseelle!
Lasken jo! ap
Vittuile takaisin ja lähde baariin kaljalle. Kyllä se 16v itsekseenkin pärjää.
No totta puhuen nuo ajat ovat itsellä vasta edessä.
Nyt vaan tsemppiä ap.Aikansa kestää ja sitten helpottaa.Hienoa että hoitaa koulunsa ja asiansa hyvin, ajtteles jos nekin menisi huonosti ja olisi lintsaamista ym.Varmaan teinilläkin oikeesti kurja olo kun hormoonit jyllää ja kiukuttaa ja vit..taa monet asiat.
Sanon vaan että ja ikäähän sulla oli??
Ehkä voisit olla yrittämättä niin paljon. Tietyt raamit pitää olla olemassa, joiden puitteissa mennään, mutta muuten anna olla rauhassa, jos sitä haluaa. Tarkkaile, ettei käytös muutu holtittomaksi päihteiden tai muun kanssa. Ei kyllä kuulosta siltä, että sellaista vaaraa olisi. Ajattele, että siellä isoksi kasvaneen lapsen sisällä on jossain eksyksissä se sama, ihana tyyppi, joka siellä oli pienenäkin. Kyllä se sieltä tulee esiin, kunhan tekee vähän itsensä kanssa töitä. Kehitä itsellesi omaa tekemistä, josta saat voimia. Ei aina tosiaan jaksa suhtautua rakentavasti, kun toinen haastaa riitaa, älä ota siitä pulttia. Tsemppiä!
Ne on ne vapaan "kasvatuksen" hedelmät tuollaisia. oma mokasi.