Lue keskustelun säännöt.
25v ja elämä ei etene! Tuntuu että muilla jo perhe jne..
03.02.2017 |
Olen 25v ja tuntuu että kaikki ikäiseni kaverit ja tutut ovat edenneet elämässään ja minä en. Heillä on lapsi/lapsia, ovat kihloissa tai naimisissa, työpaikka, joillakin omakotitalo jne. Itse opiskelen(valmistun tosin viimeistään vuoden päästä, jes!) ja asun aika surkeassa yksiössä, koska opiskeluaikana nyt ei vaan ole varaa kovin kummoiseen asuntoon. Olen seurustellut 3vuotta ja mies ei edelleenkään halua muuttaa yhteen, mutta haluaa silti yhteisen tulevaisuuden ja sitten joskus myös yhteisen kodin.. Huoh.
Muita joista tuntuu, että tutut ovat edenneet elämässään ja itse et?
Kommentit (40)
Jos tuolta tuntuu, niin sinä tunnet sitten lähinnä nuorena perheellistyneitä. Ensisynnyttäjien keski-ikähän on siellä 29 vuoden hujakoilla, joten tilastollisesti suurin osa ikäisistä on lapsettomia. Älä siis hätäile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öö mikä tuossa sun elämässä ei etene? Mä oon 26v mies, en ole koskaan seurustellut ja seksikerrat voi laskea kahden käden sormilla, käyn töissä ja tienaan ehkä 1700e/kk, asun kaksiossa kaupungin paskimmalla alueella. Kavereista puolet parisuhteessa ja moni korkeapalkkaisessa ammatissa. Tämmöstä tää elämä on. Sullahan on hyvin asiat, ei tässä iässä mitään lapsia kuulu ajatellakaan.
Taas homma etenee, taas homma etenee kun takaa kevenee, lähetää vetelee, moottori pärisee....
Olen 38v "mies" jolla poikuus vielä tallella
Vierailija kirjoitti:
Olen 38v "mies" jolla poikuus vielä tallella
Miksi kirjoitit "mies"? Sinä olet mies isolla M:llä kun olisit saanut, mutta selvisit puhumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat vain vahingonlaukauksia.
Lestadiolaispiireissäkö lähinnä seurustelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilaa Tieteen kuvalehti ja iske nelikymppinen, varattu mies.
Älä ressaa...jos parisuhde ei ole sitä,mitä toivot, niin puhu miehen kanssa, ja tarvittaessa etsi itsellesi sopiva puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nojoo. Olen 26v, pian 27v, viimeistelen yliopistotutkintoa. Seurusteltu 3v ja avoliitossa oltu kaksi vuotta. Kälyinen opiskelija-asunto, naapurit on kovaäänisiä meluajia ja talo huonossa kunnossa. Ympärillä porukka kihlautuu, menee naimisiin, saa lapsia ja ostelee taloja. Jotenkin kirpaisi kun sain tietää, että jopa entiset koulukiusaajatkin ovat onnellisesti naimisissa tai kihloissa. Ja minä en tunnu poikaystävälle vaimoksi kelpaavan :D ja kun kyselen tulevaisuudesta, vastaukseksi tulee "en oo miettinyt" vaikka hän tietää kyllä etten aio ikuisesti olla tyttöystävä. Valmistumiseen voin odottaa mutten suostu sen kauempaa. Välillä huonoina hetkinä pelkään, että mies vedättää eikä aio vakiintua, vaan odottaa jotain parempaa. En kuitenkaan ala kinuamaan, se olisi tyhmää, sillä jos tässä asiassa olemme liian eri mieltä niin ero on paras vaihtoehto kummallekin.
Anteeksi vuodatus, en ole kellekään asiasta uskaltanut puhua niin purkautuu tähän :D jotenkin noloa olla näin kelpaamaton omalle rakkaalle. Mutta joo, tiedän sen inhottavan tunteen kun muiden elämät liikkuu eteenpäin ja oma junnaa paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat vain vahingonlaukauksia.
Näi o! Yli puolet lapsista on ei-toivottuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän kuulostaa siltä, että eroatte vielä jossain vaiheessa poikaystäväsi kanssa, nimittäin hän ei vaikuta haluavan samanlaista sitoutumista kuin sinä jos ei vielä kolmenkaan vuoden jälkeen halua muuttaa yhteen.
Teot ne ratkaisee, ei sanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan sinulla kuitenkin se miesystävä. Mieti elämääsi ilman sitä niin tiedät millaista on kun se elämä on se opiskelu. Ei muuta
Ei sinne surkeaan yksiöösi kannata opintotuella tai edes minimiäitiyspäivärahalla perhettä perustaa. Suorita ensin opintosi loppuun, hanki työpaikka (tai edes sen pituinen työsuhde, että äitiyspäivärahasi ei olisi minimiäitiyspäiväraha) ja vasta sen jälkeen ala pohtia uudelleen perheasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat vain vahingonlaukauksia.
Näi o! Yli puolet lapsista on ei-toivottuja.
Teinipojat eivät vaan hormoonihuuruissaan tajua mihin joutuvat,sitten naiset olettavat että kaikki miehet haluavat perheen.
Lopeta itsesi vertaaminen muihin ja keskity elämään omaa elämääsi.
Jokaisella on oma polkunsa.
ainakin sulla on se mies. T. Miehetön 28 v nainen
Vierailija kirjoitti:
ainakin sulla on se mies. T. Miehetön 28 v nainen
Joka ei varmasti koskaan muuta samaan osoitteeseen...
Nyt kuulostaa vähän pahalta jos ainoa tapa "edetä elämässä" on perheen perustaminen. Mutta joo, ymmärrän ahdistuksesi. Itse vaihdoin 29-vuotiaana poikaystävän perhekeskeisempään, nyt ollaan naimisissa ja esikoinen tulossa.