Lue keskustelun säännöt.
Miksei jotkut kasvata lapsiaan ollenkaan?
03.02.2017 |
Vaan antaa mennä vapaan kasvatuksen tuuliajolla?
Olen seurannut kavereiden ja tuttavien lapsia ja suurinosa on suorastaan kamalia kakaroita, ei totella, ei käyttäydytä ja loppujen lopuksi lällätetään suunnilleen äidille joka laittoi ruoan ja ehkä vielä heitetään ruoat lattialle. Itkupotku raivarit kaupassa ja päiväkodin tädit pyörittää arkisin silmiään... Ja jo muutama tunti tuollaisten kakaroiden kanssa vie hermoromahduksen partaalle..
Olen nyt ollut muutaman päivän auttamassa perheessä, jossa useampi lapsi ja olen oikein yllättynyt miten mukavaa lasten kanssa on. Ne osaa pyytää, tyytyy ei vastaukseen (eli ei tule kohtausta, jos ei saa mitä halusi), ne sanoo kiitos, anteeksi ja ole hyvä. Ne ei huuda, ei itke turhasta... Ja useampi lapsi täälläkin, ja luonteet ovat todella erilaiset sisaruksilla, että turha lässyttää mistään temperamentista.
Näitä on kasvatettu pienestä pitäen ja nyt niiden kanssa on mukavaa viettää aikaa. Ja se on jo aika hyvin, kun yleensä mä vihaan lapsia. Siis just sitä kiljuvaa huonotapasta kakaraa, joka tekee just mitä lystää ku mamma tuijottaa puhelintaan.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Meille on esikoinen ja tulossa, ja minä kyllä lupaan tehdä kaikkeni kasvattaakseni lapsestani/lapsistani sellaisia joiden seurassa viihtyy. Olis kyllä kamalaa jos ei yhtään tykkäisi omien lastensa kanssa olla, näitäkin tapauksia näkee vähän väliä :/ Minä odotan innolla ja ilolla lapseni seuraa ja olen valmis tekemään töitä kasvatuksen eteen. Kaikki opetus ei kuitenkaan tule menemään kerrasta jakeluun, emmekä itsekään ole mitään kasvatuksen ex-Perttejä, esikoinen tosiaan tulossa, joten pyydän vaan hieman kärsivällisyyttä, rakkaat kanssaihmiset ^_^
Kuuluista viimeinen lause...lupaa tehdä kaikkeni. :D
T. masennukseen sairastanut, joka ei koskaan oppinut rakastamaan lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille on esikoinen ja tulossa, ja minä kyllä lupaan tehdä kaikkeni kasvattaakseni lapsestani/lapsistani sellaisia joiden seurassa viihtyy. Olis kyllä kamalaa jos ei yhtään tykkäisi omien lastensa kanssa olla, näitäkin tapauksia näkee vähän väliä :/ Minä odotan innolla ja ilolla lapseni seuraa ja olen valmis tekemään töitä kasvatuksen eteen. Kaikki opetus ei kuitenkaan tule menemään kerrasta jakeluun, emmekä itsekään ole mitään kasvatuksen ex-Perttejä, esikoinen tosiaan tulossa, joten pyydän vaan hieman kärsivällisyyttä, rakkaat kanssaihmiset ^_^
Itselläni jäi tämä lupaus lunastamatta, kun lapsemme sairastui ja koko perhe uuvuimme.
Ap, sinulle on haaste heitetty. Voisitko ryhtyä tukihenkilöksi?
On toki paljon vanhempia, jotka antavat lastensa tehdä, mitä tykkäävät. Eivät kiellä, eivät opasta.
Mutta ei lapsen huono käytös aina välttämättä kasvatuksen puutteesta johdu. Vaan päinvastoin. Usein lapsi kiukkuaa juuri siksi, kun EI saa tahtoaan läpi. Uhma kuuluu kehitykseen.
Tuosta sisarusten erilaisuudesta vielä. Jos samassa perheessä toinen lapsi ei raivostu ei sanasta ja toinen raivostuu aina niin on ehkä aihetta miettiä että kyllä se temperamentti ja luonteenpiirteet vaikuttaa aika paljonkin siihen lapsen käyttäytymiseen. Eli samalla kasvatuksella tä daa voi olla hyvinkin erilaisia sisaruksia ja eipäs nyt kuitenkaan unohdeta että on ihan oikeasti olemassa esim. uhmakkuushäiriö, adhd ja kaikkea muutakin joita voi esiintyä vain yhdellä sisarusperheen lapsella, kasvatuksesta huolimatta. Mutt sinähän ap girdät varmaan kyseisten perheiden lasten ongelmat kerran kun olet ollut niissä perheissä. Itse ainakaan en ann a mitään painoarvo sellaisen henkilön mielipiteelle jostain perheestä joka ei ole itse ollut 24h siinä arjessa mukana pidemmän aikaa.
Munkin yhdellä kaverilla on sellainen hirviökakara. Ei uskonut mitään, löi äitiään, huusi ja lällätteli.
Päiväkodissa tarvitsi erityistä tukea, koulussa aiheutti kovasti ongelmia, oli jatkuvasti hankaluuksissa.
10-vuotiaana hänellä diagnosoitiin kehitysvamma ja pääsi sitten ertyiskouluun. Lapsen ongelmat ja käytöshäiriöt eivät johtuneet huonosta kasvatuksesta tai vanhempien virheistä, vaan aivojen kehityshäiriöistä.
Nyt tämä hirviökakara on aikuinen, ja varsin pelottava aikuinen onkin. Puuhailee pikkurikollisten kanssa varkauksia, pahoinpitelyitä, ilkivaltaa. Eikä kukaan tiedä mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä.
Päällepäin tämä kaveri on normaalin näköinen, mutta aggressiivisesti ja arvaamattomasti.
Tämä on äärimmäinen tapaus, mutta uskon silti että monella muullakin hirviökakaralla on jotain ongelmia käytöksen taustalla. Voi olla vaikka neurologisia ongelmia lapsella itsellään,tai vanhemmilla, joissakin tapauksissa koko perheellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä taas päikyn täti taitaa ihmetellä "kun täällä se tottelee heti ja aina ja äitiä uhmaa eikä usko" olisko hyvä ottaa joku lasten psykologista kehitystä sisältävä kirja niin ehkä se arvoitus sinullekin ratkeaa että miksi noin on. Vihje: Vastaus ei ole se että se päikyn täti tai joku muu olisi niin hyvä kasvattaja kun "ei tarvii kun johdonmukaisesti kieltää niin se uskoo. Äiti ei varmaan tee niin..."
Elätkö päivittäistä arkea noiden perheiden kanssa? Se, että näet yhden asian ei vielä tarkoita, että tiedät koko totuuden.