Lue keskustelun säännöt.
Miksei jotkut kasvata lapsiaan ollenkaan?
03.02.2017 |
Vaan antaa mennä vapaan kasvatuksen tuuliajolla?
Olen seurannut kavereiden ja tuttavien lapsia ja suurinosa on suorastaan kamalia kakaroita, ei totella, ei käyttäydytä ja loppujen lopuksi lällätetään suunnilleen äidille joka laittoi ruoan ja ehkä vielä heitetään ruoat lattialle. Itkupotku raivarit kaupassa ja päiväkodin tädit pyörittää arkisin silmiään... Ja jo muutama tunti tuollaisten kakaroiden kanssa vie hermoromahduksen partaalle..
Olen nyt ollut muutaman päivän auttamassa perheessä, jossa useampi lapsi ja olen oikein yllättynyt miten mukavaa lasten kanssa on. Ne osaa pyytää, tyytyy ei vastaukseen (eli ei tule kohtausta, jos ei saa mitä halusi), ne sanoo kiitos, anteeksi ja ole hyvä. Ne ei huuda, ei itke turhasta... Ja useampi lapsi täälläkin, ja luonteet ovat todella erilaiset sisaruksilla, että turha lässyttää mistään temperamentista.
Näitä on kasvatettu pienestä pitäen ja nyt niiden kanssa on mukavaa viettää aikaa. Ja se on jo aika hyvin, kun yleensä mä vihaan lapsia. Siis just sitä kiljuvaa huonotapasta kakaraa, joka tekee just mitä lystää ku mamma tuijottaa puhelintaan.
Kommentit (27)
"Lasten ehdoilla" tarkoittaa usein just sitä ettei kasvateta, ei varsinkaan kielletä tai toruta kun joskus joku psykologi on sanonut että siitä voi jäädä lapselle trauma. Hämmästyttää kyllä kun näyttää siltä että monet vanhemmat ei edes häpeä kakaroittensa huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille lapsille ei ole suotu välittävää vanhempaa.
Kyllä nyt ollaan niin jännän äärellä, että voinkin avata punkkupullon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa a. Samaa miettinyt aina välillä. Todennäköisesti ei vaan aikuisen omat voimavarat jostain syystä riitä ja sitten mennään aina siitä mistä aita onmatalin ja annetaan periksi. Yhden mun tutun lapsi on just tällänen hirviökakara joka ei tottele mitään, nauraa päin naamaa äitinsä laiskoille komennus yrityksille jne. Tekee pahaa sanoa mutta oikeesti en tykkää yhtään tästä lapsesta, vaikka eihän se lapsen syy ole että äiti ei jaksa. Niin ja tää lapsi on vasta 3v, entäs tuohon kun tulee 10 vuotta lisää..huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksaako tän kanssa edes enää keskustella?
Miksi näin monta aloitusta?
Vierailija kirjoitti:
Jaa a. Samaa miettinyt aina välillä. Todennäköisesti ei vaan aikuisen omat voimavarat jostain syystä riitä ja sitten mennään aina siitä mistä aita onmatalin ja annetaan periksi. Yhden mun tutun lapsi on just tällänen hirviökakara joka ei tottele mitään, nauraa päin naamaa äitinsä laiskoille komennus yrityksille jne. Tekee pahaa sanoa mutta oikeesti en tykkää yhtään tästä lapsesta, vaikka eihän se lapsen syy ole että äiti ei jaksa. Niin ja tää lapsi on vasta 3v, entäs tuohon kun tulee 10 vuotta lisää..huhhuh.
Hauskaa kun tämä vielä vastailee itselleen.
Mikähän tässä on se tarkoitus?
Mitä sä ap niiku haet näillä aloituksilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kasvattaminen on rankka laji, vaatii paljon kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta.
Mua löi kaupassa taannoin joku ehkä neljävuotias käteen, löin takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttelin kerran yhden sukulaiseni kanssa, joka "kasvatti" lapsiaan niin, ettei tuntunut välittävän mistään, antoi niiden syödä (tai olla syömättä) mitä vaan koska vaan, antoi lasten olla peseytymättä, ulkoilematta jne, jos eivät halunneet (ja siltä vaikutti, etteivät koskaan halunneet). Joka asiaan kysyi lasten mielipidettä.
Ei kuulemma hennonnut kieltää lapsiaan, koska ei halunnut niiden itkevän.
Joskus siltä sitten paloi hermo, huusi ja karjui, ja sitten se helli ja hyvitteli lapsia, kun kadutti kamalasti.
Nyt ne lapset on nuoria aikuisia eivätkä kauhean onnellisilta ja pärjääviltä vaikuta. Välit äitiin on riidattomat mutta eivät kovin läheiset ja lämpimät.
Pehmeät arvot. Kaiken hyvän(kin) mukana tulee lieveilmiöitä, niin myös tämän. Hippiäidit ja kaveri-isät kasvattaa lapsiaan maailmankansalaisiksi, jotka saavat itse valita moraalikäsityksensä ja antaa villien sielujensa etsiä paikkaansa. Kaiken pitää olla kivaa, koska elämä on nautintoa, jonka säännöt ja velvollisuudet pilaavat. Otetaan mieluummin maca-mehua ja omatoimimatka sinne minne rahat riittää. Huomista eikä huolia ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on vissiin muitakin samoilla fiiliksillä, kun joku jo luulee mun kirjoittaneen näitä monia, aloitus oli eka ja tää toka viesti pitkään aikaan palstalle. Mutta te kaikkia joilla on lapsia nii olisko liikaa pyydetty, että kasvattaisit ne kunnolla? Joudutaan kuitenki jakaa kaupat ja joukkoliikenne yms ja joku opettaja ja lto vielä joutuu työkseen niitä tulevaisuudessa katsomaan!
Ap
Nää on varmaan niitä vapaan kasvatuksen saaneita vanhempia, joilla on oma elämä ihan tuuliajolla. Kaiken pitäs hoitua itsestään kuntoon. Jos ei hoidu, niin vika on yhteiskunnassa.
Kasvatuksesta huolimatta kaikki lapset käyttäytyvät joskus huonosti. Jos näet vain yksittäisen tilanteen, et voi sanoa onko kyseessä huonosti kasvatettu lapsi vai vain huono päivä/uhmakausi.
Meillä on vaalittu hyviä käytöstapoja pienestä saakka. Rajat on olleet selvät ja tyttö kyllä tietää ne. Nyt kun alkaa lähestyä neljää vuotta, on tullut kuvioon (taas) jokin rajojen kokeilukausi. Jos lapsi ei halua lähteä jostain, hän lähtee päättäväisesti toiseen suuntaan ja tarvittaessa juoksee karkuun. Jos hän ei saa kotona tahtoaan läpi, hän saattaa alkaa potkia tavaroita. Vaatteiden pukemisesta ja riisumisesta on yhtäkkiä tullut kamalan hankalaa. Samoin nukkumaan menemisestä. Mitään kummallista ei ole perheessä tapahtunut. Eikä kuulemma päiväkodissakaan(jossa kuulemma käyttäytyy edelleen kuin enkeli), joten päättelen tämän olevan vain ikäkausijuttu.
Täällä on nyt näköjään yksi ihminen, joka käy keskustelua itsensä kanssa.
Voin kertoa sulle, kun sulla ei ole omia lapsia, että maailma ei ole noin mustavalkoinen. Kaikki lapset, ne kaikista hyvätapaisimmat ja kilteimmätkin, väsyy joskus ja kiukuttelee. Lapset hakevat myös rajojaan, mikä on tervettä. Eri lapset reagoi erilaisiin tilanteisiin eri tavalla.
Toisaalta, me kasvattajatkin olemme erilaisia. Ja mikä vielä tärkeämpää, meidän lähtökohdat kasvattajiksi on kovin erilaiset. Moni kasvattaa omia lapsiaan samalla tavalla, kuin häntä aikanaan kasvatettiin. Koska ei muusta tiedä.
Jos ap susta näyttää siltä, että sulta ei ole pyydetty mielipidettä, niin pidä se omanasi. Jos joku väsynyt äiti pyytää apua, auta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on vissiin muitakin samoilla fiiliksillä, kun joku jo luulee mun kirjoittaneen näitä monia, aloitus oli eka ja tää toka viesti pitkään aikaan palstalle. Mutta te kaikkia joilla on lapsia nii olisko liikaa pyydetty, että kasvattaisit ne kunnolla? Joudutaan kuitenki jakaa kaupat ja joukkoliikenne yms ja joku opettaja ja lto vielä joutuu työkseen niitä tulevaisuudessa katsomaan!
Ap
Tuolla on tavaton määrä lapsia ja nuoria joilta puuttuu kodin turva ja hoiva kokonaan. Perheissä on talous-, mielenterveys-, päihdeongelmia, jotka syövät vanhempien voimavaroja. Ei he täällä palstalla pyöri. Kunnat ja eri järjestöt etsivät kokoajan tukihenkiöitä ja -perheitä. Olisiko sinusta ongelmien toteamisen sijaan ratkaisuja asiaan?
Hokemalla kasvatuksen tärkeydestä ajanvietteenä käyttettävällä keskustelupalstalla ei ole kuin huonosti piilotettua itsekorostusta.
Meille on esikoinen ja tulossa, ja minä kyllä lupaan tehdä kaikkeni kasvattaakseni lapsestani/lapsistani sellaisia joiden seurassa viihtyy. Olis kyllä kamalaa jos ei yhtään tykkäisi omien lastensa kanssa olla, näitäkin tapauksia näkee vähän väliä :/ Minä odotan innolla ja ilolla lapseni seuraa ja olen valmis tekemään töitä kasvatuksen eteen. Kaikki opetus ei kuitenkaan tule menemään kerrasta jakeluun, emmekä itsekään ole mitään kasvatuksen ex-Perttejä, esikoinen tosiaan tulossa, joten pyydän vaan hieman kärsivällisyyttä, rakkaat kanssaihmiset ^_^
Koska ei ole mitään ihanne maailmaa?