Nolo tilanne perhekerhossa, kun lapseni alkoi osoitella toista äitiä
En tiedä menettelinkö totaalisen väärin, olin ensimmäistä kertaa tällaisessa tilanteessa. Miten te olisitte sijassani toimineet?
Käymme perhekerhossa, jonne tuli uusi perhe. Perheen äidillä oli jokin ihosairaus ja kasvot olivat hurjan näköiset. Istahdimme askartelupöytään ja 4-vuotias lapseni osoitti naista ja sanoi "pelottavan näköinen". Katsoin lasta silmiin ja sanoin rauhallisesti, että ei saa osoitella, toiselle tulee paha mieli ja että maailmassa on erinäköisiä ihmisiä. Lapsi lopetti.
Jätin asian siihen, mutta jäi tunne, että olisiko minun pitänyt mennä kahden kesken pahoittelemaan asiaa vielä erikseen tälle äidille. Miten te ajattelette, miten tällaisissa tilanteissa pitäisi menetellä? Lapsen kanssa otin myöhemmin puheeksi vielä sen ja painotin, että ei saa osoitella koska toinen saattaa siitä pahoittaa mielen.
Kommentit (8)
Pieni lapsi ei ymmärrä tuota loukkaavaksi, joten ei siitä ole syytä suuttua, kun kuitenkin ohjasit lasta tilanteessa toimimaan jatkossa sosiaalisten normien mukaisesti. Mielestäni riittää, eikä asiasta kannata tehdä sen isompaa numeroa.
Mun mielestä toimit juuri oikein tilanteessa. Kyseinen äiti varmasti ymmärsi tilanteen, olihan hänellä omakin lapsi.
Tosi kiva varmaan sille naiselle jos kuuli
Kiitos kommenteistanne. Niin, eipä sille mitään voi jos lapsi hämmästelee jotakin hänelle erikoista tai erilaista. Silti äitinä koin, että minun olisi pitänyt tehdä jotakin enemmän. Toivon, ettei kyseinen äiti kokenut tilannetta kovin loukkaavana ja tosiaan ymmärsi, että kyseessä on lapsi jolla sosiaaliset tilanteet ovat vielä harjoitteluasteella.
Vierailija kirjoitti:
Tosi kiva varmaan sille naiselle jos kuuli
Niinpä :( Ja varmasti kuuli, kun istuimme ihan lähekkäin. Mutta toisaalta, hän kuuli myös sen miten ohjeistin lasta sen jälkeen. Toivottavasti se auttoi edes vähän.
Noi on ikäviä tilanteita. Lapset vaan on niin suoria sanoissaan.
Lapsi lopetti, mutta pelkäsikö se koko ajan lähellä istuvaa pelottavan näköistä tätiä?
Käsittelitkö lapsen kanssa myös sitä pelkäämistä vai ainoastaan käyttäytymistä?
Mielestäni toimit oikein. Todennäköisesti se toinen äitikin kuuli oikaisun, en henkilökohtaisesti kokisi että tarvitsisi erikseen pyytää anteeksi jos olisin "uhrin" asemassa. Eihän lapsi kuitenkaan haukkunut tai mitään vastaavaa.