Lue keskustelun säännöt.
Lapsi vastustaa lähtemistä
apappa
01.02.2017 |
Lapsi vastustaa kaikkea lähtemistä. Siis aivan kaikkea ja koko ajan. Alkaa aamulla, kun pitäisi lähteä tarhaan. Ei sitten millään. Kauhea kiukku joka aamu. Tarhasta pois haettaessa sama ongelma. Mihinkään ei oikeastaan voida mennä. Ei kauppaan, ei kylään, ei mihinkään. Ei ulos pulkkamäkeen, ei luistelemaan. Ihan jopa Hoplop saa aikaan kauhean kiukun ja vastustuksen. Sitten tapellaan ja vängätään puolesta tunnista tuntiin, että saadaan vaatteet päälle ja huutava lapsi autoon. Fiilikset onkin kohdillaan siinä vaiheessa. Välillä jätän suosiolla väliin, koska en jaksa tappelua. Harvoin käydään enää kylässäkään missään, koska kotiinlähtö yhtä tuskaa. Joskus kiukku jatkuu koko automatkan (kävellen ei kannata edes yrittää tarhapäivien jälkeen), saattaa jopa repiä turvavyöt auki. Jos viikossa kaksi lähtöä sujuu ongelmitta, on jo aikamoisen tuuletuksen paikka!
Ja lapsi 5v. Ollut hankala pienestä asti. Nyt tuntuu nuorempikin ottavan mallia vanhemmasta ja soppa on valmis. Nuorempi ollut tähän asti täysin erilainen tapaus. Alan oikeasti pelkäämään jo kaikkia tilanteita kodin ulkopuolella. Lähtöjen hankaluuden lisäksi saattaa vain yksinkertaisesti päättää kesken ulkoilun, ettei enää liikukaan sinne, minne pitäisi. Jouduin kyseisen lapsen kanssa raahaamaan rattaita monta vuotta ns. varalla, koska en tiennyt saanko kävelemään puistosta kotiin. Valitettavasti en enää kehtaa isoa lasta niihinkään laittaa ja kantaa en jaksa. En varsinkaan kahta. Ei kai me sisällekään voida loppuiäksi jäädä.
Jatkuuko tää ikuisesti vai mikä avuksi? Ei tää ihan normaaliakaan oo. En oo yhdenkään lapsen nähnyt käyttäytyvän näin. Vastustaa vastustamisen ilosta koko elämänsä, vaikka joskus sitten jää sen vastustamisensa takia paitsi kivoista jutuista (voin perua uimisen ym., jos ei tottelu). SIltikään ei opi mitään. On keskusteltu, kehuttu, torutta, lahjottu, huudettu... Huoh. En ymmärrä. Eikä siis ole mikään kehityksen vaihe. Tätä jatkunut koko pienen elämänsä ajan.
Kommentit (13)
Lapsi käyttää valtaa kiukuttelemalla. On ehkä oppinut että siten saa huomiota?
En tarkoita etteikö häntä muutenkin huomioitaisi ja rakastettaisi, mutta ehkä hän taantuu kiukuttelevan uhmaikäisen tasolle koska on huomannut että sillä on vaikutusta?
Onko lapsi ollut pienemmän sisaruksen vuoksi mustasukkainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin olet opettanut lapselle, että hänelle normaali toiminta aiheuttaa sen, että sinä kiellät jotain kivaa. Hän on jo niin tottunut siihen, että ei sitten mennä uimaan tai mihinkään, kun olet tuollainen.
Googlaa "vaikeuksia siirtymätilanteissa"
Vierailija kirjoitti:
Ainakin olet opettanut lapselle, että hänelle normaali toiminta aiheuttaa sen, että sinä kiellät jotain kivaa. Hän on jo niin tottunut siihen, että ei sitten mennä uimaan tai mihinkään, kun olet tuollainen.
Kyllä me lähes aina lähdetään. Jos käytös ihan mahdotonta, jää väliin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsi käyttää valtaa kiukuttelemalla. On ehkä oppinut että siten saa huomiota?
En tarkoita etteikö häntä muutenkin huomioitaisi ja rakastettaisi, mutta ehkä hän taantuu kiukuttelevan uhmaikäisen tasolle koska on huomannut että sillä on vaikutusta?
Onko lapsi ollut pienemmän sisaruksen vuoksi mustasukkainen?
Lapsilla pienehkö ikäero. Toinen käyttäytynyt aina ok. Nyt alkanut matkia. En usko, että mustasukkaisuutta.
Saa huomiota muutoinkin parhaani mukaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen lähtöä, kerrotko hyvissä ajoin , että tänään mennään uimaan/tunnin kuluttua sitten lähdetään/muistathan että kohta lähdetään jne. ?Jotkut lapset tarvitsevat aikaa sopeutuakseen esim. lähtöön ja muihinkin siirtymätilanteisiin. Onko jotain muutakin käytöstä arjessa josta voisi päätellä, että voisi tosiaan olla esim. asperger ?
Vaikeuksia siirtymätilanteessa. Ennakointi auttaa ja sanojen lisäksi VISUAALINEN tuki. Esim. tiimalasi: näin paljon aikaa leikkiä ennen kuin aletaan pukea. kuvasarjan piirtäminen siitä mitä tapahtuu: leikin siivous, pukeminen, lähteminen... ja jokaisen vaiheen jälkeen lapsi saa itse ruksittaa sen mitä on jo tehty. Myös kuvitettu päiväjärjestys/viikkokalenteri voisi auttaa, jotta lapsi tietäisi ja muistaisi jo hyvissä ajoin mitä kaikkea on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi oli samanlainen, tai on vieläkin 9-vuotiaana mutta kyllähän tuo kasvun myötä on vähän helpottanut. Hänellä on paljon ongelmia myös syömisen sekä vaatteiden vaihdon kanssa, mitään uutta ei kelpuuta. Pienempänä jumitti samoihin leluihin ja leikkeihin eikä päässyt eteenpäin, on myös ihan kävelevä tietosanakirja. Eli siis paljon on asperger-tyyppisiä oireita, ei diagnoosia kuitenkaan.
Minusta sun ei kannata uhkailla noilla menojen perumisilla ja muutenkaan asettua napit vastakkain tällaisen lapsen kanssa. Ennemminkin yrität ennakoida, kertoa lapselle ajoissa mitä kohta tapahtuu ja keksiä jotain positiivista kannustinta. Ei lapsi sitä varmasti ilkeyttään tee.
Vierailija kirjoitti:
Ennen lähtöä, kerrotko hyvissä ajoin , että tänään mennään uimaan/tunnin kuluttua sitten lähdetään/muistathan että kohta lähdetään jne. ?Jotkut lapset tarvitsevat aikaa sopeutuakseen esim. lähtöön ja muihinkin siirtymätilanteisiin. Onko jotain muutakin käytöstä arjessa josta voisi päätellä, että voisi tosiaan olla esim. asperger ?
Annan aina aikaa varautua lähtöön. Monesti katsotaan kellosta aikaa (sitten kun iso viisari on tässä jne.). Useimmiten eile ole mitään apua. Joskus jää itkemään ja seuraamaan viisarin liikkumista "kohti tuhoa".
En kyllä lähtisi aspergeria tai muutakaan epäilemään. Pärjää kuitenkin ihan hyvin tarhassa. Tää käytös kohdistuu vaan vanhempiin (muhun enemmän) ja muihin tuttuihin. Ei tottele oikeastaan ketään tuttua aikuista. Täysin vieraita tottelee kyllä. Osaa myös leikkiä kavereiden kanssa, vaikka onkin todella herkkä pahoittamaan mielensä. En tosin ole lukenut aspergerista, joten en tiedä, mitä siihen kuuluu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran vielä tuohon, että hakisi huomiota... Sama kiukuttelu ilmenee myös silloin, kun olemme kahdestaan ja saa kaiken huomion osakseen. Olen tarkoituksella yrittänyt viettää aikaa kahden, jos se helpottaisi. Ei toimi...
ap
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi oli samanlainen, tai on vieläkin 9-vuotiaana mutta kyllähän tuo kasvun myötä on vähän helpottanut. Hänellä on paljon ongelmia myös syömisen sekä vaatteiden vaihdon kanssa, mitään uutta ei kelpuuta. Pienempänä jumitti samoihin leluihin ja leikkeihin eikä päässyt eteenpäin, on myös ihan kävelevä tietosanakirja. Eli siis paljon on asperger-tyyppisiä oireita, ei diagnoosia kuitenkaan.
Minusta sun ei kannata uhkailla noilla menojen perumisilla ja muutenkaan asettua napit vastakkain tällaisen lapsen kanssa. Ennemminkin yrität ennakoida, kertoa lapselle ajoissa mitä kohta tapahtuu ja keksiä jotain positiivista kannustinta. Ei lapsi sitä varmasti ilkeyttään tee.
Itse jotenkin koen, että lapsi on jo sen ikäinen (pian kuitenkin jo 6v), että pitää oppia myös ymmärtämään, että huonosta käytöksestä saa rangaistuksen. Jos lähtö menee ihan järjettömäksi (paiskoo tavaroita, potkii, haukkuu...), jää kyllä hauskat leikit välistä.
Tietenkin yritän kehua, jos joskus asiat sujuvat hyvin. En vain oikein enää keksi mitään kivoja "kannusteita", kun ne kaikki kivatkin jutut aiheuttavat ongelmia. Enkä mä voi karkkiakaan palkinnoksi antaa tai ostaa koko ajan uusia leluja. Ne kyllä kiinnostaisi ja osaisi silloin käyttäytyä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä jatkaa yksin puhelua. Kävin lukaisemassa juttua tuosta aspergerista. Hänellä on kyllä hankalaa siirtymätilanteissa. Pukeminen ja syöminenkin usein ongelmana. Saa raivokohtauksia ihan mitättömistä asioista... Mutta en silti koe, että olisi toista kyse. Osaa ilmaista tunteitaan, välillä (harvoin) jopa osaa selittää, miksi harmistui jostain. Harmistuu/raivostuu usein. Osaa ottaa kaverit huomioon ja hänellä on niitä paljon. Osaa eläytyä muiden tunteisiin ja iloita muiden kanssa. On liikunnallisesti lahjakas, joskin arka opettelemaan uusia asioita. Hänellä on omat vahvuutensa ja jumittuu helposti tekemään asioita, joissa tietää olevansa hyvä (korostunut epäonnistumisen pelko, johon kukaan ei osaa sanoa syytä). Ei kuitenkaan keskity vain johonkin tiettyyn asiaan, on monia asioita, joista pitää.
Tiivistettynä, on haastava ja todella omapäinen. Saa raivokohtauksia, joita kenenkään tuttuni samanikäinen ei ole saanut enää aikoihin. On todella herkkä ja ujo lapsi, pahoittaa mielensä helposti. Olen aika kädetön hänen kanssaan ja välillä tuntuu, että hän hallitsee koko perhe-elämää. EI tietenkään oikeasti hallitse, mutta liian usein huomaan miettiväni, miten saan vaan päivän sujumaan ilman turhaa tappelua.
Voisit saada hyviä neuvoja jostain Asperger-lasten vanhempien ryhmästä.