Jos ei tule lapsensa kanssa toimeen?

Voimia <3 teet virheen kun olet alkanut ns. pelkäämään. Ole oma itsesi, anna rajoja ja rakkautta, vaikka se olisikin vaikeaa. Pääasia että yrität. Teinin moka jos ei tottele. Onhan hän kohta jo täysi-ikäinen joten saattaa olla, että liian tiukka rajojen asettaminen ei enää auta. Sen sijaan kehoittaisin keskustelemaan ja puhumaan myös suoraan "en pidä siitä että haistattelet minulle. Miksi kuvittelet sen olevan ookoo?" ja jos tulee lisää haistatteluja niin kävele pois. Mutta älä hyvä ihminen pelkää, se on jo vähän sairasta jos näytät arkuutesi ja teini SILTI haukkuu ja käyttäytyy huonosti, kyllä yleensä teinitkin sen verran fiksuja on että ovat vanhempiensa puolella silloin kun heillä on vaikeaa.

Kiitos aloituksesta!! Itselläni ihan sama tilanne!! Tosin uusperhe (ollut jo siitä saakka kun lapsiin oli 4v, eli ei mikään uusi juttu, hyvät välit molempiin vanhempiin).

Ihan kamala 17v, paiskoo ovia, suuttuu ja raivoaa mitättömistä, minäminäminä vaan kaikissa asioissa.. ei puhu, ei kerro menoistaan....odotan aikaa, että muuttais pois kotoa!!!

Täälläkin kaikki (on siis muitakin lapsia perheessä) kulkee vähän varpaillaan kun tämä teiniprinsessa on niin arvaamaton😥

Mutta rakas lapsi hänkin tietenkin on, kun kohta tulee. Niitä kamala äiti, et ansaitse lapsiasi-kommentteja. Mutta liki täysi-ikäiseltä alkais jo odottaa hiukan fiksumpaa käytöstä

Mieti joskus kuvio toiseltapuolelta. Olet täysin väsynyt lapseesi, mitä hän ajattelee sinusta? Missä hänen mielestään olet hoitanut vanhemmuuden hyvin, missä asioissa huonosti? Saisitteko joskus ihan rauhallisen keskustelun aikaiseksi? Itse kaksi lasta nuoriksi aikuisiksi kasvattaneena (tai pikemminkin vieressä eläneenä) kävin molempien kanssa tuollaisia keskusteluja, pojan kanssa käytiin läpi jonkun nuoren netissä julkaisemaa listaa vanhempien yleisimmistä virheistä. Oli hyvä keskustelu, tajuttiin paremmin toistemme lähestymiskulmat tuon jälkeen. Ja PS olen tajunnut rasittuvani eniten lapsissani piirteisiin jotka samanlaisia kuin heidän isänsä hankalat puolet, ylireagoidessani niihin suutun tavallaan ex-miehelle, en lapsille.

Onneksi tuon ikäiset muuttavat pian pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tuon ikäiset muuttavat pian pois kotoa.

Tätä mietin myös ja poden huonoa omaatuntoa. Ap

Nuoren pois muuttaminen kotoa on iso juttu. Ei vpida kuvitella, että hän yhtäkkiä osaisi tehdä itsenäisesti KAIKKI asiat. Ikävä kotiin saattaa tulla nopeammin kuin uskottekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tuon ikäiset muuttavat pian pois kotoa.

Tätä mietin myös ja poden huonoa omaatuntoa. Ap

Mistä? Pitäisköhän sun hiukan vetää henkeä nyt. Teidän suhde on päässyt keikahtamaan, jos sä koko ajan väistelet. Sellainen tuottaa jännitettä ja tyytymättömyyttä parisuhteessakin, saati sitten lapsen kanssa, jolloin se on ns. totaalisen väärä marssijärjestys.

Se on ihan luonnollista, että noissa tilanteissa herää tuollaisia tunteita. Älä häpeä niitä tunteita vaan suuntaa tarmosi siihen, että yrität korjata alkuperäisen ongelman. Kurinpidon kautta se ei onnistu, mutta luultavasti siellä perillisen raivostumisissa on mukana myös se todellinen viesti kaiken pintakuohun alla. Hän yrittää luultavasti kertoa mitä oikeasti tarvitsee kaiken sen paasaamisen lisäksi, mitä hän haluaa.

Sinänsähän tilanne on juuri niinkuin pitääkin. Lapsen pitää itsenäistyä ja etsiä sinusta vikaa, että se on helpompaa.

Oletko eristäytynyt ja elänyt liikaa lapsen kautta? Nyt olisi hyvä aika alkaa miettiä, mistä sisältö elämään sitten kun kotona ei tarvitse tapella. Siis konkreettisesti, eikä vain sen kautta, että menis jo niin taivas aukeaa.