Rakkaani torjui minut -- en jaksa enää elää

Vierailija kirjoitti:

Olin ihastunut yhteen todella viehättävään itseäni hieman vanhempaan naiseen. Noh, hän nyt sitten ei ollut kiinnostunut minusta lainkaan, eikä siis ole halukas edes tapailuun. Aika turha olo on mulla ja ns. takki tyhjä. Pitäisi jaksaa elää lasten (ja omien vanhempienikin) vuoksi ja on mulla ihan ok työpaikkakin, mutta en oikein jaksaisi enää mitään. Tekisi mieli tehdä itsari, kun ei mun elämässäni ole enää mitään järkeä. Oon vain todella surullinen jatkuvasti. Kaikki ilo ja toiveikkuus hävisivät elämästäni. Mitä mä teen?

Lopeta jo tuon märehtiminen.Ei se nainen ollut sinun rakkaasi missän vaiheessa, siihen tarvitaan parisuhde jota teillä ei siis ollut missään vaiheessa. On maailman typerin syy harkita itsaria jonkun toisen ihmisen vuoksi. Sinä olit harhainen eikä se ole tuon toisen vika vaan ihan omaa syytäsi. Tulkitsit ihan omiasi syistä joita muut eivät voi tietää. Mene kriisikeskukseen juttelemaan ja hanki parempaa sisältöä elämääsi.  Sun hommasi on huolehtia lapsistasi eikä  tuijotella napaasi ja sääliä itseäsi. Sä olet kuvitellut kaiken.

Sulle sanottiin monta viikkoa sitten täällä että kannattais tulla järkiin ennen kuin sattuu mutta et uskonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ihastunut yhteen todella viehättävään itseäni hieman vanhempaan naiseen. Noh, hän nyt sitten ei ollut kiinnostunut minusta lainkaan, eikä siis ole halukas edes tapailuun. Aika turha olo on mulla ja ns. takki tyhjä. Pitäisi jaksaa elää lasten (ja omien vanhempienikin) vuoksi ja on mulla ihan ok työpaikkakin, mutta en oikein jaksaisi enää mitään. Tekisi mieli tehdä itsari, kun ei mun elämässäni ole enää mitään järkeä. Oon vain todella surullinen jatkuvasti. Kaikki ilo ja toiveikkuus hävisivät elämästäni. Mitä mä teen?

Lopeta jo tuon märehtiminen.Ei se nainen ollut sinun rakkaasi missän vaiheessa, siihen tarvitaan parisuhde jota teillä ei siis ollut missään vaiheessa. On maailman typerin syy harkita itsaria jonkun toisen ihmisen vuoksi. Sinä olit harhainen eikä se ole tuon toisen vika vaan ihan omaa syytäsi. Tulkitsit ihan omiasi syistä joita muut eivät voi tietää. Mene kriisikeskukseen juttelemaan ja hanki parempaa sisältöä elämääsi.  Sun hommasi on huolehtia lapsistasi eikä  tuijotella napaasi ja sääliä itseäsi. Sä olet kuvitellut kaiken.

Sulle sanottiin monta viikkoa sitten täällä että kannattais tulla järkiin ennen kuin sattuu mutta et uskonut.

En käsitä, mistä teet noita johtopäätöksiä. Mistä tiedät, mitä mulla oli hänen kanssaan? Ja mistä tiedät, mitä tulkitsin ja millä perusteilla? :/

Sinä olet hauska! Paras trollaus, tosin jo kulahtamaan päin..

Hei ap oletko kuullut limerenssistä, englanniksi limerence? Törmäsin siihen netissä ja tajusin että suurinpiirtein kaikki mun ihastukset ikinä onkin ollut limerenssiä, jonkinlaista valerakkautta. Koitappa googlettaa, tietoa löytyy paljon.

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet hauska! Paras trollaus, tosin jo kulahtamaan päin..

Ei mussa ole valitettavasti mitään hauskaa. Olen traaginen ihmisraja. Ei ole mukavaa olla torjuttu ja ei-toivottu. Ja mikään ei auta. En tiedä, mitä mun pitäisi tehdä. Olen yrittänyt skarpata, tsempata ja muuttua, mutta se ei vain riitä minun tapauksessani mihinkään. Olkaa onnellisia, jos teillä on hyviä ihmissuhteita elämässänne. Minulla sellaisia ei juurikaan ole. Rakkauselämäni on kuivaa kuin Sahara. :'( t. Ap

Vierailija kirjoitti:

Hei ap oletko kuullut limerenssistä, englanniksi limerence? Törmäsin siihen netissä ja tajusin että suurinpiirtein kaikki mun ihastukset ikinä onkin ollut limerenssiä, jonkinlaista valerakkautta. Koitappa googlettaa, tietoa löytyy paljon.

Hmmm. Toisaalta kaikki ihastuminen sisältää niitä samoja piirteitä. Ongelma ilmenee sille henkilölle juuri silloin, kun ne tunteet eivät ole molemminpuolisia.

Päätin tässä juuri, että mulla on vain kaksi vaihtoehtoa: itsemurha tai sitten muutan todella radikaalisti elämääni kaikilla mahdollisilla osa-alueilla sellaiseksi, että jos vielä joskus ihastun johonkin toiseen, niin silloin olisin itsekin rakkauden arvoinen ja siis se toinenkin voisi pitää minusta. Periaatteessa voisin tietyillä toimenpiteillä kohottaa statustani ihmissuhdemielessä; tosin se vaatii paljon rahaa ja jonkin verran aikaakin. Jos päätän vielä elää ja yrittää, niin toivon, etten olisi enää ikinä uudelleen tällaisessa tilanteessa.

T. Ap

Esim. jos mietitään vaikka jotain varakasta ja kaunista sekä älykästä julkkista, niin kuka sanoisi sellaiselle "ei kiitos"? Eipä juurikaan kukaan. Haluaisin olla sellainen, ettei mulle enää sanottaisi tuota "kiitos, mutta ei kiitos" - juttua. Mun on pakko muuttua paljon -- kaikilla mahdollisilla osa-alueilla ja tehdä jotain merkittävää ja paljon sekä muuttua huomattavasti viehättävämmäksi esim. plastiikkakirurgisin keinoin. Sitten voisin saada kumppanin, joka rakastaisi minua. T. Ap

Harmi, etten pysty muuttumaan nuoremmaksi, sillä se avaisi runsaasti ovia ihmissuhdemielessä, mutta lähes kaikkea muuta voin ainakin yrittää muuttaa itsessäni. T. Ap

Esim. voisin tienata tai omistaa niin paljon rahaa, että saisin kavereita ja vaikutusvaltaa rahalla. Ihmiset haluaisivat olla kanssani. Kukaan ei enää nöyryyttäisi minua. :/ Olen niin väsynyt tällaiseen ja ihmetyttää, miten olen vajonnut näin alas. T. Ap

Kuule, pointti tässä ei taidakaan olla "rakastumisesi" vaan se, että tällä ketjulla ja sen jatkamisella kalastelet huomiota. Olet rakastunut ennen kaikkea ajatukseen, että tällä aiheella saat seuraa. Olet ennen kaikkea ihastunut omaan ääneesi täällä netissä ja sen saamaan palautteeseen. Taidat olla yksinäinen ihminen, jolla on jokin narsismiin vivahtava persoonallisuushäiriö? En itse enää jaksa ruokkia trollia, totean vain, että käytät ketjullesi keksimääsi vetävää otsikkoa ja aina kiehtovaa toivoton rakkaus -aihetta keppihevosena, jolla ennen kaikkea haalit itsellesi huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Esim. jos mietitään vaikka jotain varakasta ja kaunista sekä älykästä julkkista, niin kuka sanoisi sellaiselle "ei kiitos"? Eipä juurikaan kukaan. Haluaisin olla sellainen, ettei mulle enää sanottaisi tuota "kiitos, mutta ei kiitos" - juttua. Mun on pakko muuttua paljon -- kaikilla mahdollisilla osa-alueilla ja tehdä jotain merkittävää ja paljon sekä muuttua huomattavasti viehättävämmäksi esim. plastiikkakirurgisin keinoin. Sitten voisin saada kumppanin, joka rakastaisi minua. T. Ap

Ei se ulkoinen muutos mitään auta, ainoastaan se että löydät itsesi sisältäsi. Kaikki ulkoinen muuttuminen on feikkiä jos se tehdään ulkopuolisen miellyttämiseksi. Luulis sun jo tajunneen. Muuta sisäinen itsesi niin parisuhde löytyy. Toi muiden väkisin miellyttäminen  näkyy läpi  kilsan päähän! Sun pitää miettiä mistä  se johtuu ja löytää aito itsesi.Sä olet ihan liian pinnallinen ja arvostat vääriä asioita.

 Hyvä ulkonäkö ei merkkaa mitään jos sisältö on ontto. Itsensä vikoineen hyväksyvä ihminen on tasapainoinen, itsevarma ja viehättävä.Siinä sulle pureskeltavaa. Nosta se katse navastasi ja mieti. Työstä se lapsuustraumasi ja tajua ettei tähän auta mikään plastiikkakirurgia.Pää kuntoon ja ilman mitään tunteensiirtoa seuraavaan terppaan!

Minä en muuten koskaan seukkaisi julkkiksen kanssa koska en halua julkisuuteen itse enkä  haluaisi suhteen päätytttyä olla ikuiseksi  sen-ja-sen ex jonka kauppareissusta joku vatipää postaisi seiskaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuule, pointti tässä ei taidakaan olla "rakastumisesi" vaan se, että tällä ketjulla ja sen jatkamisella kalastelet huomiota. Olet rakastunut ennen kaikkea ajatukseen, että tällä aiheella saat seuraa. Olet ennen kaikkea ihastunut omaan ääneesi täällä netissä ja sen saamaan palautteeseen. Taidat olla yksinäinen ihminen, jolla on jokin narsismiin vivahtava persoonallisuushäiriö? En itse enää jaksa ruokkia trollia, totean vain, että käytät ketjullesi keksimääsi vetävää otsikkoa ja aina kiehtovaa toivoton rakkaus -aihetta keppihevosena, jolla ennen kaikkea haalit itsellesi huomiota.

Noh, siis kyseessä on ihan oikea ongelma ja on mulla live-kavereitakin sekä mies & perhe. Kenelle tuosta voisin sitten puhua? Miehelleni en siis todellakaan voi puhua tämän tyyppisestä aiheesta. Ainoa anonyymi vaihtoehto on täällä palstalla.

Vaikka olisi kuinka kaunis ja ihana nainen joka tunnustaisi mulle rakkautensa, niin minä en voisi vastata tunteeseen, koska olen ihan umpihetero.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi kuinka kaunis ja ihana nainen joka tunnustaisi mulle rakkautensa, niin minä en voisi vastata tunteeseen, koska olen ihan umpihetero.

Mutta kaipa voisit olla silti ihan hyvissä väleissä sen henkilön kanssa? Mulle tulee sellainen vaikutelma, että se henkilö kaihtaa mua todella voimakkaasti. Tää on ihan pelleilyä. En tajua, mikä vika mussa on. :'( t. Ap

Susta saa takertuvan kuvan. Ehkä tämä henkilö pelästyi lähestymistapaasi, voisiko olla että et tyytyisi pelkkään kiitos eihin. Onhan näitä sairaaloisia ihastumisia ja pakkomielteisiä takertujia nähty ennenkin. Joskus on vain pakko vetää selkeä raja, kun viesti ei muuten mene perille.

Minulla oli kerran naispuolinen ystävä, joka kertoi tunteistaan minua kohtaan... ystävällisesti kerroin, että en tunne ystävääni kohtaan samoin. Mieheni tiesi tilanteesta. Jatkoimme ystävinä, omalta puoleltani asia ei vaikuttanut väleihimme, mutta ystäväni alkoi painostamaan ja teki pieniä lähentely-yrityksiä, jotka torjuin. Hän alkoi myös haukkumaan miestäni järjestelmällisesti ja uhkaili häntä.

Tilanne kärjistyi siihen, että ystäväni varasi 2 viikon matkan itselleen ja minulle, lähetti miehelleni sähköpostiviestin että minä haluan erota ja aloittaa suhteen ystäväni kanssa. Sanomattakin selvää. Ystävyys loppui siihen. Saimme jonkin aikaa öisiä puheluita, joissa ystäväni uhkasi tehdä itselleen jotain, mutta ne loppuivat, kun hän löysi uuden "uhrin", jota rakastaa nyt silmittömän paljon.

Mullakin oli ennen aina kuin ihastuin juuri tuollaisia ajatuksia että sitten kun muutun sellaiseksi ja tuollaiseksi niin sitten saan sen kehen olen ihastunut. Nyt 38-vuotiaana en ole moneen vuoteen enää ihastunut ja toivonkin että olen jättänyt sellaiset jo taakseni. Nykyään osaan jo tyytyä olemaan tämän näköinen kuin olen.

Olet varmaan vähän nuorempi kuin minä? Alä vaivu vielä epätoivoon, aina tulee muita joille ehkä olet juuri sellainen kuin pitää. Sinänsä en vastusta kauneusleikkauksia, joskus se voi olla ihan paikallaan jos on vaikka ruma nenä tai heikko leuka. Mulle se vain ei ollut vaihtoehto kun mun ongelma oli lähinnä akneiho.

Muistan myös että mun naisihastuksissa monesti ihastuin sellaisiin joilla oli jotain ominaisuuksia joita olisin halunnut itselleni. Olen kuitenkin myöhemmin lukenut että monesti ihmisellä itsellä onkin niitä samoja ominaisuuksia, sitä ei vain vielä tajua itse.

Vierailija kirjoitti:

Susta saa takertuvan kuvan. Ehkä tämä henkilö pelästyi lähestymistapaasi, voisiko olla että et tyytyisi pelkkään kiitos eihin. Onhan näitä sairaaloisia ihastumisia ja pakkomielteisiä takertujia nähty ennenkin. Joskus on vain pakko vetää selkeä raja, kun viesti ei muuten mene perille.

Minulla oli kerran naispuolinen ystävä, joka kertoi tunteistaan minua kohtaan... ystävällisesti kerroin, että en tunne ystävääni kohtaan samoin. Mieheni tiesi tilanteesta. Jatkoimme ystävinä, omalta puoleltani asia ei vaikuttanut väleihimme, mutta ystäväni alkoi painostamaan ja teki pieniä lähentely-yrityksiä, jotka torjuin. Hän alkoi myös haukkumaan miestäni järjestelmällisesti ja uhkaili häntä.

Tilanne kärjistyi siihen, että ystäväni varasi 2 viikon matkan itselleen ja minulle, lähetti miehelleni sähköpostiviestin että minä haluan erota ja aloittaa suhteen ystäväni kanssa. Sanomattakin selvää. Ystävyys loppui siihen. Saimme jonkin aikaa öisiä puheluita, joissa ystäväni uhkasi tehdä itselleen jotain, mutta ne loppuivat, kun hän löysi uuden "uhrin", jota rakastaa nyt silmittömän paljon.

No en mä nyt sentään tuollainen ole ja mulle "riittäisi" sellainen, että voisin olla edes hyvänpäiväntuttu. Ilmeisesti en vain ole hänen "tasoaan" tms. Mun täytyy vain joko tehdä itsari tai sitten tsempata todella, todella paljon sekä operoida kasvojani plastiikkakirurgilla. T. Ap

Alan olla jo aivan toivoton. Siis se ihminen ei pidä musta. Mun on pakko muuttua tosi radikaalisti tosi erilaiseksi...käytännössä ihan toisennäköiseksi ja toisentyyppiseksi. Ehkä se sitten pitäisi musta. Tää tilanne on erittäin nöyryyttävä mulle. :(

Siis mä olen ihan kamalan rikki...koko ajan menee pahemmaksi. Miten mä jaksan elää?!? :'( En mitenkään... t. Ap

Olen pahassa umpikujassa... :'( Mä en taida enää jaksaa.