Rakkaani torjui minut -- en jaksa enää elää
Olin ihastunut yhteen todella viehättävään itseäni hieman vanhempaan naiseen. Noh, hän nyt sitten ei ollut kiinnostunut minusta lainkaan, eikä siis ole halukas edes tapailuun. Aika turha olo on mulla ja ns. takki tyhjä. Pitäisi jaksaa elää lasten (ja omien vanhempienikin) vuoksi ja on mulla ihan ok työpaikkakin, mutta en oikein jaksaisi enää mitään. Tekisi mieli tehdä itsari, kun ei mun elämässäni ole enää mitään järkeä. Oon vain todella surullinen jatkuvasti. Kaikki ilo ja toiveikkuus hävisivät elämästäni. Mitä mä teen?
Kommentit (55)
No, sää teit pahan mokan. Aika parantaa haavat.
Ai, ihastunut... Vai halusit naisen pelastavan sinut? Prinsessa-kompleksi miehellä noin välillä, mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
Ai, ihastunut... Vai halusit naisen pelastavan sinut? Prinsessa-kompleksi miehellä noin välillä, mielenkiintoista.
Ap on nainen, joka meni tunnustaan rakkautensa heterolle.
Vierailija kirjoitti:
Oletko läheisriippuvainen?
En ole, mutta hän oli elämäni rakkaus. En ole koskaan kohdannut ketään niin kaunista ja kiehtovaa kuin hän.
Vaikka tällä hetkellä tuntuu maailma kaatuvan tähän, koeta luottaa siihen, että muita tulee. Rakkaus on tiukasti sitova voima, sen on pakko olla, muuten ihmiskädelliset eivät pariutuisi ja tekisi jälkeläisi keskenään. Mutta se pointti: rakkaus ei ole muuta. Se on juoni, jolla ihmiset saadaa pariutumaan. Lisäksi se ei ole ainutkertainen kokemus ja sidottu vain yhteen kohteeseen. Muutoinhan se toimisi itseään vastaan. Pariutuminen jäisi liian vähäiseksi.
Löydät uuden rakkauden , kun tämä hellittää. Rakkaus on luonnon huume. Se vaikuttaa oikeasti samoihin paikkoihin aivoissa kuin amfetamiini. Siksi se on niin voimakas ja siitä irti pyristely vaatii todella pitkää kärsivällisyyttä ja vastustuskykyä. Haluaisitko ktappaa itseäsi amfetamiinin takia? Ihan sama juttu rakkaudessa. Miksi tuhoaisit itsesi sen vuoksi?
Koeta äkkiä löytää laastarisuhde. Raadollista tai ei, se lievittää tuskaa. Samaa samalle, sanovat homeopaatiktin...
Vierailija kirjoitti:
No, sää teit pahan mokan. Aika parantaa haavat.
Mitä mun ois pitänyt tehdä? En jaksanut pitkittää tilannetta, joten mun oli "pakko" yrittää saada asioita etenemään, mutta kieltämättä se oli suuri virhe. Olen jotenkin niin looginen, rehellinen ja suoraviivainen, että ajattelin kysyä asioista suoraan. En jaksa pelailla mitään pelejä. Ja se oli erehdykseni.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tällä hetkellä tuntuu maailma kaatuvan tähän, koeta luottaa siihen, että muita tulee. Rakkaus on tiukasti sitova voima, sen on pakko olla, muuten ihmiskädelliset eivät pariutuisi ja tekisi jälkeläisi keskenään. Mutta se pointti: rakkaus ei ole muuta. Se on juoni, jolla ihmiset saadaa pariutumaan. Lisäksi se ei ole ainutkertainen kokemus ja sidottu vain yhteen kohteeseen. Muutoinhan se toimisi itseään vastaan. Pariutuminen jäisi liian vähäiseksi.
Löydät uuden rakkauden , kun tämä hellittää. Rakkaus on luonnon huume. Se vaikuttaa oikeasti samoihin paikkoihin aivoissa kuin amfetamiini. Siksi se on niin voimakas ja siitä irti pyristely vaatii todella pitkää kärsivällisyyttä ja vastustuskykyä. Haluaisitko ktappaa itseäsi amfetamiinin takia? Ihan sama juttu rakkaudessa. Miksi tuhoaisit itsesi sen vuoksi?
Koeta äkkiä löytää laastarisuhde. Raadollista tai ei, se lievittää tuskaa. Samaa samalle, sanovat homeopaatiktin...
Olet oikeassa ja olin aivan addiktoitunut siihen naiseen ja siihen tunteeseen, jonka hänen näkeminenkin sai aikaan minussa. Tuntui hetkellisesti kuin olisin kerrankin oikeasti elossa ja kaikella olisi joku tarkoitus. Ja olin aivan euforinen, jos sain vaikka varovaisesti hipaistakin häntä ohimennen. Tunsin aika konkreettisesti, että mun aivokemiat tosiaan heittivät kuperkeikkaa, kun näin hänet...tosin sen jälkeen tuli jossain vaiheessa aina turtumus ja merkityksettömyyden tunne. Parin kerran jälkeen halusin sitä fiilistä lisää ja lisää...ja olisin halunnut olla vielä häntä lähempänä ja vähän pidempään ja vähän useammin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sää teit pahan mokan. Aika parantaa haavat.
Mitä mun ois pitänyt tehdä? En jaksanut pitkittää tilannetta, joten mun oli "pakko" yrittää saada asioita etenemään, mutta kieltämättä se oli suuri virhe. Olen jotenkin niin looginen, rehellinen ja suoraviivainen, että ajattelin kysyä asioista suoraan. En jaksa pelailla mitään pelejä. Ja se oli erehdykseni.
Hyvä sinä. Tajuat sentään jo, minkä virheen teit. Olisko kuitenkin ollut parempi pysyä hiljaa ja säilyttää ystävyys?
Etsi uusi terapeutti mutta älä tällä kertaa rakastu siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sää teit pahan mokan. Aika parantaa haavat.
Mitä mun ois pitänyt tehdä? En jaksanut pitkittää tilannetta, joten mun oli "pakko" yrittää saada asioita etenemään, mutta kieltämättä se oli suuri virhe. Olen jotenkin niin looginen, rehellinen ja suoraviivainen, että ajattelin kysyä asioista suoraan. En jaksa pelailla mitään pelejä. Ja se oli erehdykseni.
Hyvä sinä. Tajuat sentään jo, minkä virheen teit. Olisko kuitenkin ollut parempi pysyä hiljaa ja säilyttää ystävyys?
Ehkä kyllä. Tein tosi pahan virhearvion, sillä kuvittelin, että mukana olisi ollut joitain molemminpuolisiakin tunteita. Olisi varmaan ollut parempi pysyä hiljaa. Olin aika järkyttynyt siitä hänen reaktiostaan...se tuli aika yllätyksenä jopa. Mutta miten voisin päästä tästä nykytilanteestani eteenpäin? Olen tosi surullinen, pettynyt ja epätoivoinen. Elämältäni putosi pohja pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tällä hetkellä tuntuu maailma kaatuvan tähän, koeta luottaa siihen, että muita tulee. Rakkaus on tiukasti sitova voima, sen on pakko olla, muuten ihmiskädelliset eivät pariutuisi ja tekisi jälkeläisi keskenään. Mutta se pointti: rakkaus ei ole muuta. Se on juoni, jolla ihmiset saadaa pariutumaan. Lisäksi se ei ole ainutkertainen kokemus ja sidottu vain yhteen kohteeseen. Muutoinhan se toimisi itseään vastaan. Pariutuminen jäisi liian vähäiseksi.
Löydät uuden rakkauden , kun tämä hellittää. Rakkaus on luonnon huume. Se vaikuttaa oikeasti samoihin paikkoihin aivoissa kuin amfetamiini. Siksi se on niin voimakas ja siitä irti pyristely vaatii todella pitkää kärsivällisyyttä ja vastustuskykyä. Haluaisitko ktappaa itseäsi amfetamiinin takia? Ihan sama juttu rakkaudessa. Miksi tuhoaisit itsesi sen vuoksi?
Koeta äkkiä löytää laastarisuhde. Raadollista tai ei, se lievittää tuskaa. Samaa samalle, sanovat homeopaatiktin...
Olet oikeassa ja olin aivan addiktoitunut siihen naiseen ja siihen tunteeseen, jonka hänen näkeminenkin sai aikaan minussa. Tuntui hetkellisesti kuin olisin kerrankin oikeasti elossa ja kaikella olisi joku tarkoitus. Ja olin aivan euforinen, jos sain vaikka varovaisesti hipaistakin häntä ohimennen. Tunsin aika konkreettisesti, että mun aivokemiat tosiaan heittivät kuperkeikkaa, kun näin hänet...tosin sen jälkeen tuli jossain vaiheessa aina turtumus ja merkityksettömyyden tunne. Parin kerran jälkeen halusin sitä fiilistä lisää ja lisää...ja olisin halunnut olla vielä häntä lähempänä ja vähän pidempään ja vähän useammin jne.
Loistava analyysi tunteistasi! Ja hei, kun tuohon kerran pystyit, huomaat varmasti itsekin, että sinulla on voimavaroja selvitä tästä. Suhtaudu tähän kuin vaarallisesta, superaddiktoituvasta huumeesta eroon pääsyyn. Keksit kyllä keinot, kun näet tämän oikeassa valossa.
Tsemppiä! Sinä ihan oikeasti selvät, ja olen varma, että tosiana tajuat sen itsekin. Sinussa on tarvittavaa tunneälyä. Muista antaa siitä hyvästä arvostusta ja rakkautta ennen kaikkea itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tällä hetkellä tuntuu maailma kaatuvan tähän, koeta luottaa siihen, että muita tulee. Rakkaus on tiukasti sitova voima, sen on pakko olla, muuten ihmiskädelliset eivät pariutuisi ja tekisi jälkeläisi keskenään. Mutta se pointti: rakkaus ei ole muuta. Se on juoni, jolla ihmiset saadaa pariutumaan. Lisäksi se ei ole ainutkertainen kokemus ja sidottu vain yhteen kohteeseen. Muutoinhan se toimisi itseään vastaan. Pariutuminen jäisi liian vähäiseksi.
Löydät uuden rakkauden , kun tämä hellittää. Rakkaus on luonnon huume. Se vaikuttaa oikeasti samoihin paikkoihin aivoissa kuin amfetamiini. Siksi se on niin voimakas ja siitä irti pyristely vaatii todella pitkää kärsivällisyyttä ja vastustuskykyä. Haluaisitko ktappaa itseäsi amfetamiinin takia? Ihan sama juttu rakkaudessa. Miksi tuhoaisit itsesi sen vuoksi?
Koeta äkkiä löytää laastarisuhde. Raadollista tai ei, se lievittää tuskaa. Samaa samalle, sanovat homeopaatiktin...
Olet oikeassa ja olin aivan addiktoitunut siihen naiseen ja siihen tunteeseen, jonka hänen näkeminenkin sai aikaan minussa. Tuntui hetkellisesti kuin olisin kerrankin oikeasti elossa ja kaikella olisi joku tarkoitus. Ja olin aivan euforinen, jos sain vaikka varovaisesti hipaistakin häntä ohimennen. Tunsin aika konkreettisesti, että mun aivokemiat tosiaan heittivät kuperkeikkaa, kun näin hänet...tosin sen jälkeen tuli jossain vaiheessa aina turtumus ja merkityksettömyyden tunne. Parin kerran jälkeen halusin sitä fiilistä lisää ja lisää...ja olisin halunnut olla vielä häntä lähempänä ja vähän pidempään ja vähän useammin jne.
Hullu sinä olet.
Olet älykäs, koulutettu (itse olet kertonut) ihminen. Kuinka et siis pysty tätä asiaa tajuamaan?
"Ihastuksesi" kohde on terapeuttisi, jonka potilas sinä olet. Tunteiden projisointi terapeuttiin on yleinen ilmiö.
Terapeutti ei koskaan - tietenkään! - lähde mukaan potilaan tunteiden harhailuun. Tiedät tämän oikein hyvin.
Tiedät myös sen, että et oikeasti edes ole rakastunut terapeuttiisi, vaan terapiatilanne vain sai jonkin patoutuneen tunteesi hakemaan itselleen lähimmän kohteen.
Ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja mene eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sää teit pahan mokan. Aika parantaa haavat.
Mitä mun ois pitänyt tehdä? En jaksanut pitkittää tilannetta, joten mun oli "pakko" yrittää saada asioita etenemään, mutta kieltämättä se oli suuri virhe. Olen jotenkin niin looginen, rehellinen ja suoraviivainen, että ajattelin kysyä asioista suoraan. En jaksa pelailla mitään pelejä. Ja se oli erehdykseni.
Hyvä sinä. Tajuat sentään jo, minkä virheen teit. Olisko kuitenkin ollut parempi pysyä hiljaa ja säilyttää ystävyys?
Ehkä kyllä. Tein tosi pahan virhearvion, sillä kuvittelin, että mukana olisi ollut joitain molemminpuolisiakin tunteita. Olisi varmaan ollut parempi pysyä hiljaa. Olin aika järkyttynyt siitä hänen reaktiostaan...se tuli aika yllätyksenä jopa. Mutta miten voisin päästä tästä nykytilanteestani eteenpäin? Olen tosi surullinen, pettynyt ja epätoivoinen. Elämältäni putosi pohja pois.
Kyllä se siitä. Oot selvästi ajatellut asioita. Jokainen meistä mokaa joskus.
Ai mitäkö tehdä? Miksi jotain pitäisi tehdä ylipäätään?
Vierailija kirjoitti:
Ai mitäkö tehdä? Miksi jotain pitäisi tehdä ylipäätään?
En jaksa enää elää. Ikävöin ja kaipaan häntä todella paljon. Hän on aivan huippukaunis ja suloinen. Kaipaan sitä hänen läsnäoloaan. Hän teki minut todella onnelliseksi. Hän on todella mielenkiintoinen ja fyysisessä mielessä puoleensavetävä. Hänellä on ihana ääni...sitä oli niin ihana kuunnella. Tuntuu kuin hänen samettinen, pehmeä, seksikäs äänensä olisi hyväillyt jokaista soluani. Mä rakastan häntä ja yhtäkkiä en enää saakaan nähdä välttämättä enää koskaan. Se kaunis enkeli on otettu multa pois. Olen aivan rikki.
Hetero harvoin tuntee vetoa samaan sukupuoleen. Ymmärsin että olet naisena rakastunut naiseen?
Oletko läheisriippuvainen?