Kaveri on masentunut, ei syö ja nukkuu huonosti. Lääkäriin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tuo lääkäriin vieminenhän ei niin vain onnistu, kun kyse on aikuisesta ihmisestä, joka ei itse halua lääkäriin. Tänään juuri käytin paljon aikaa sen perustelemiseen miksi olisi syytä mennä lääkäriin, miten lääkäri voisi auttaa ja millä tavalla hän voisi päästä lääkäripelkonsa yli. Lupasin tietenkin hoitaa kaikki käytännön järjestelyt. Hän ei halunnut puhua asiasta, mutta kuunteli kyllä, mistä sanoinkin olevani tosi kiitollinen.

Hyviä lisäperusteluja annatte myös seuraavalle keskustelulle, kun joskus jatkan aiheesta. Tai siis ainakin sanotte asiat toisin sanoin, niin ehkä jokin versio menisi perille. Niin kuin tuo, että noin satunnainen ja huono syöminen ei oikeastaan ole enää pärjäämistä.

Ja tiesin kyllä jo aiemmin, että syö ja nukkuu liian vähän. Mutta vasta eilen hän sanoi, ettei ole syönyt kuin leipää. Se taas vähän järkytti. Minun olisi pitänyt huolehtia enemmän hänen syömisestään. Olen kyllä pyytänyt meille syömään, mutta eihän hän ole jaksanut lähteä kotoa. Nyt alan tehdä toisin päin. Eli menen käymään ja vien viemiseksi kunnon ruokaa. Ja voidaan myös kokata hänen luonaan. Ap

Jos olet jo asiasta keskustellut hänen kanssaan, niin sinuna yksinkertaisesti varaisin sen ajan nyt lääkärille. Loppujen lopuksi masentunut ihminen ei kauhean paljon jaksa laittaa vastaan, jos toinen pysyy kovana eikä sorru uskomaan sairaan ihmisen selittelyjä.

Jos sun kaveri hourailisi kuumepotilaana ja oksentelisi pitkin poikin asuntoa, niin jäisitkö edelleen odottamaan sormet ristissä? Sun täytyy myös itse suhtautua hänen sairauteen kuten mihin tahansa sairauteen. Jos oikeasti uskot masennuksen olevan vakava sairaus, johon tarvitaan ammattiapua (mitä se on!), niin varaa se aika lääkärille ja tilaa vaikka taksi ja menette sinne yhtä matkaa.

Okei, hyvin avaat tuota näkemystäsi. En ole uskaltanut tehdä niin, koska mietin, että mitä jos hän ei suostu lähtemään sinne lääkäriin, kun menen hakemaan. Olen tosiaan ajatellut, että aikuisen ihmisen on lähdettävä lääkäriin vapaaehtoisesti, ei noilla oireilla vielä pakkohoitoon viedä. Mutta jos vain ottaisin riskin ja luottaisin siihen, että kyllä hän siinä tosipaikan edessä sitten myöntyisi. Ap

No minä ainakin menin. Itkin, tiuskin ja häpesin, mutta menin kuitenkin sinne varatulle ajalle. Ja vaikka olin pelännyt sitä diagnoosia, niin kun sen sitten kuuli lääkärin suusta, niin se tuntui itse asiassa aika helpottavalta. Se diagnoosi pitää saada ja hyväksyä, että voi asennoitua siihen, että nyt tähän ehkä tulee jokin muutos. Jokin suunnitelma, mikä johtaa parempaan.

Et voi pakottaa häntä lääkäriin, ole tukena ja juttelukaverina, keksi jotain mukavaa yhteistä puuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Et voi pakottaa häntä lääkäriin, ole tukena ja juttelukaverina, keksi jotain mukavaa yhteistä puuhaa.

Niin. Minun pitäisi nyt vain itse tietää kumpi toimintatapa on tämän kaverin kohdalla oikea. Aika avuton olo on. Onneksi on edes teidät. Ap

Ei se ole pakottamista, jos varaat sen ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tuo lääkäriin vieminenhän ei niin vain onnistu, kun kyse on aikuisesta ihmisestä, joka ei itse halua lääkäriin. Tänään juuri käytin paljon aikaa sen perustelemiseen miksi olisi syytä mennä lääkäriin, miten lääkäri voisi auttaa ja millä tavalla hän voisi päästä lääkäripelkonsa yli. Lupasin tietenkin hoitaa kaikki käytännön järjestelyt. Hän ei halunnut puhua asiasta, mutta kuunteli kyllä, mistä sanoinkin olevani tosi kiitollinen.

Hyviä lisäperusteluja annatte myös seuraavalle keskustelulle, kun joskus jatkan aiheesta. Tai siis ainakin sanotte asiat toisin sanoin, niin ehkä jokin versio menisi perille. Niin kuin tuo, että noin satunnainen ja huono syöminen ei oikeastaan ole enää pärjäämistä.

Ja tiesin kyllä jo aiemmin, että syö ja nukkuu liian vähän. Mutta vasta eilen hän sanoi, ettei ole syönyt kuin leipää. Se taas vähän järkytti. Minun olisi pitänyt huolehtia enemmän hänen syömisestään. Olen kyllä pyytänyt meille syömään, mutta eihän hän ole jaksanut lähteä kotoa. Nyt alan tehdä toisin päin. Eli menen käymään ja vien viemiseksi kunnon ruokaa. Ja voidaan myös kokata hänen luonaan. Ap

Jos olet jo asiasta keskustellut hänen kanssaan, niin sinuna yksinkertaisesti varaisin sen ajan nyt lääkärille. Loppujen lopuksi masentunut ihminen ei kauhean paljon jaksa laittaa vastaan, jos toinen pysyy kovana eikä sorru uskomaan sairaan ihmisen selittelyjä.

Jos sun kaveri hourailisi kuumepotilaana ja oksentelisi pitkin poikin asuntoa, niin jäisitkö edelleen odottamaan sormet ristissä? Sun täytyy myös itse suhtautua hänen sairauteen kuten mihin tahansa sairauteen. Jos oikeasti uskot masennuksen olevan vakava sairaus, johon tarvitaan ammattiapua (mitä se on!), niin varaa se aika lääkärille ja tilaa vaikka taksi ja menette sinne yhtä matkaa.

Okei, hyvin avaat tuota näkemystäsi. En ole uskaltanut tehdä niin, koska mietin, että mitä jos hän ei suostu lähtemään sinne lääkäriin, kun menen hakemaan. Olen tosiaan ajatellut, että aikuisen ihmisen on lähdettävä lääkäriin vapaaehtoisesti, ei noilla oireilla vielä pakkohoitoon viedä. Mutta jos vain ottaisin riskin ja luottaisin siihen, että kyllä hän siinä tosipaikan edessä sitten myöntyisi. Ap

No minä ainakin menin. Itkin, tiuskin ja häpesin, mutta menin kuitenkin sinne varatulle ajalle. Ja vaikka olin pelännyt sitä diagnoosia, niin kun sen sitten kuuli lääkärin suusta, niin se tuntui itse asiassa aika helpottavalta. Se diagnoosi pitää saada ja hyväksyä, että voi asennoitua siihen, että nyt tähän ehkä tulee jokin muutos. Jokin suunnitelma, mikä johtaa parempaan.

Kaikki uusi pelottaa, kukapa sitä nyt haluaisi myöntää tarvitsevansa apua ja voivansa huonosti. Ap:n kaveri tulee loppujen lopuksi kiittämään ap:tä siitä, että pysyi tiukkana lääkäriin menon suhteen.

Ei taida käydä töissäkään?

Jos on työtön, niin anna lepäillä ja kerätä voimia.

On työssäkäyvä kyllä, mutta on nyt vain pitänyt paljon vapaata. On siis halunnutkin levätä ja se on ollut mahdollista. Ja se on ollut ok. Mutta toisaalta ei sitäkään voi loputtomasti jatkaa tai loppuu rahat ja työt. Ap