Työpaikan hölösuut
Onko muilla työkavereita, jotka porukassa ollessa istuvat enimmäkseen ns. tarkkailuasemissa, tuppisuina. Paikalta poistuttuaan, vaitiolosäännöistä piittaamatta, alkaa ns. lipsauttelu.
Minulla on ja useampia. Esimerkiksi eräs liki viisikymppinen mies hiipii salaisena agenttina paikalle ja mielestään mehevän jutun saatuaan yhtä hiljaa pois. Usein juoruilunhalu ja kohun hakeminen voittavat järjen. Ja jos järki muutenkin on (akateemisesta koulutuksesta huolimatta) hieman hitaasti raksuttavaa, seuraukset ovat usein hämmennystä aiheuttavia.
Harmin voi kääntää huviksikin: antaa vähän jutunjuurta, jossa ei ole mitään perää. Siinähän sitten menee innoissaan höpöttämään toiselle työpisteelle tai asiakkaille asioita, jotka lopulta näyttävät muista olevan vain hänen mielikuvitustaan. Totta puhuen, enemmän tuollaisista on vakavaakin harmia ja aion tehdä kaikkeni saadakseni homman loppumaan.
Kertokaapa muut kokemuksianne, jos yhtään kuulostaa tutulta. Juoru-ukot (ja akatkin) kuriin!
Kommentit (3)
Eikö tämä ollut yhtään tuttua? Jos olette itse tämmöisiä, kertokaa asiasta omalta kannaltanne. Miksi toimitte näin?
Mulla on tuollainen työkaveri mies 50v. Kauhean kiinnostunut kaikesta, urkkii ja koittaa saada asioita selville muiden tekemisistä. Auliisti haukkuu pomoa ja arvostelee sen toimintaa mut sit joka välissä juoruamassa sille mitä on saanut muista selville tai vihjailee tyyliin "mä vähän luulen et Matti on käynyt kilpailijalla kylässä...".
On yksinäinen sinkkumies ja varmaankin kaipaa vaan vähän säpinää elämäänsä mut puukottaa muita selkään ja nuolee pomoa.
Pahinta on se, että juoruilija on henkilö, johon oikeasti pitäsi pystyä luottamaan. Esimerkkinä nyt vaikkapa työsuojeluvaltuutettu.