Luonnottomasta lasten tehtailusta

Ne ulkomailta adoptoidut nuoret, joita tunnen, ovat ihan tasapainoisia ja onnellisia.

Ymmärrän lapsettomuuden tuskan. Ihan konkreettisesti tiedän, miltä tuntuu odottaa menkkoja ja ...voihan paskaperkele ne alko taas. Tiedän tunteen.



Mutta, mutta... hedelmöityshoidot tuntuu silti vähän kyseenalaisilta. Minulla on jotenkin sellainen olo, että sillä on jo merkitys, jos lasta ei tule. Olimme miettineet asian miehen kanssa niin, että jos me emme saa lasta, meille ei ole lasta tarkoitettu. Lapsi ei ole mikään meidän oikeus, vaan se annetaan meille, jos annetaan.



Homopareille en voi hedelmöityshoitoja hyväksyä. Luonto on tarkoittanut homman niin, että nainen ja mies tekee lapset, ei kaksi naista, ei kaksi miestä keskenään. Se ei vaan toimi niin.

Onko se sitten hyvä? Siis tämä kehitys?



Mielestäni ei. Toimivalla ydinperheellä on puolensa ja siksi kaikki voisivat ottaa sen tavoitteeksi.

tuota 20:n viestiä! Varmaan se, että ihminen on " putkessa" saatu alkuun tekee hänestä luuserin tai muuten yhteiskuntakelvottoman. Heitä on ainakin toivottu tähän maailmaan, kun on hoitoihin lähdetty.



Ja tuosta adoptio-kirjasta... Yhden ihmisen henkilökohtainen tilitys. Ja nimenomaan tilitys.

Homoparit pitävät " kaikenlaisia perheitä" perheinä. Se on heidän mielipiteensä ja heidän tapansa ajatella. Miksi se on parempi ajattelumalli kuin sellaisen ihmisen, joka kannattaa perinteisiä perhearvoja?



Homot ja lesbot saavat haukkua muita tiukkapipoiksi, sivistymättömiksi, vanhakantaisiksi ja vaikka miksi, mutta homoparien elämää ei saa ikinä ja missään kukaan arvostella. Mitäs avomielisyyttä se on?

Ihmiset on ihmisiä. Erilaisia sellaisia ja elävät ERILAISTA elämää. Ei ole olemassa yhtä oikeaa mallia, joka toimii kaikkien kohdalla.

Tottakai saa arvostaa perinteisiä perheitä, mutta ei kai tuon arvostuksen pitäisi sulkea pois arvostusta muiden toisenlaista elämää kohtaan? Voi olla isä, äiti ja kaksi lasta, farmariauto ja omakotitalo jossain nätissä lähiössä ja silti elämä on puhdasta helvettiä. Samaan aikaan Markku ja Matti voivat asua läheisessä kerrostalossa ja kasvattaa tyttöään onnellisessa ympäristössä. Oletko yhä sitä mieltä, että tuo homoparin lapsi on huonommassa asemassa?

Tasa-arvoa on se, ettet tuomitse ketään siksi, että hän esimerkiksi on homo. Toisaalta tasa-arvoa on myös se, ettei sun tosiaankaan tarvitse pitää kenestäkään siksi, että hän on homo. Ihmisiä siinä missä muutkin ja niin heihin pitäisi suhtautuakin.

Vierailija:

Homoparit pitävät " kaikenlaisia perheitä" perheinä. Se on heidän mielipiteensä ja heidän tapansa ajatella. Miksi se on parempi ajattelumalli kuin sellaisen ihmisen, joka kannattaa perinteisiä perhearvoja?

Homot ja lesbot saavat haukkua muita tiukkapipoiksi, sivistymättömiksi, vanhakantaisiksi ja vaikka miksi, mutta homoparien elämää ei saa ikinä ja missään kukaan arvostella. Mitäs avomielisyyttä se on?

onko se lapsi hedelmöitynyt tuubassa vai koeputkessa.

Pidän vaan julkisesti mölyt mahassani.



Olen perinteisen isä-äiti-lapset perheen kannalla. Kannatan maalla, rauhallisen ja puhtaan luonnon keskellä asumista. Pidän ympäristöarvoja tärkeänä. Olen sitä mieltä, että maalla kasvaa onnellisia perheitä ja niissä onnellisia lapsia.

koska olen käynyt kotimaassani ja siellä olot ei ole vieläkään kovin kaksiset...

Jos olisin jäänyt sinne vauvana olisin ehkä kuollut...

Sekö olis ap:n toive?

Tavoiteltavakin ehkä joillekin. Ja missään nimessä siinä ei ole mitään pahaa. Tuskin kukaan homo rupeaa arvostelemaan perhettä, jossa on äiti, isä ja lapset.



Kuten Dummy sanoi, sen, että itse elää kyseisessä perhemallissa, ei kuitenkaan tarvitse sulkea pois niitä vaihtoehtoisia elämisen tapoja muilta. Ne eivät ole väistämättä huonompia, eivät missään nimessä. Suvaitsevainen pitää olla joka suuntaan.



Ja, koska kehitystä perheiden monimuotoistumiseen päin on jo voimakkaasti tapahtunut, sen asian kanssa vain pitää elää. Vai onko se teiltä jotenkin pois, että joku elää elämäänsä eri tavalla kuin te itse? Miten se vaikuttaa omaan elämäänne?

Siis sun mielestä lapsen tulee kärsiä huonoissa oloissa mielummin kuin kasvaa rakastavassa kasvuympäristössä? Miten pirussa sä perustelet tällaisen väitteen? Oikeesti mielenkiinnosta haluaisin kuulla.

Vierailija:

Pidän vaan julkisesti mölyt mahassani.

Olen perinteisen isä-äiti-lapset perheen kannalla. Kannatan maalla, rauhallisen ja puhtaan luonnon keskellä asumista. Pidän ympäristöarvoja tärkeänä. Olen sitä mieltä, että maalla kasvaa onnellisia perheitä ja niissä onnellisia lapsia.

Vierailija:

Pidän vaan julkisesti mölyt mahassani.

Olen perinteisen isä-äiti-lapset perheen kannalla. Kannatan maalla, rauhallisen ja puhtaan luonnon keskellä asumista. Pidän ympäristöarvoja tärkeänä. Olen sitä mieltä, että maalla kasvaa onnellisia perheitä ja niissä onnellisia lapsia.

nuoripari (noin 20-25 vuotiaita) joilla on kaksi lasta ja kolmas näköjään tulossa (vaimon masu kohtuullisen kookas jo!).

Käyvät säännöllisesti paikallisessa pubissa (sekä rouva että herra).

Vanhemmat muksut 4 ja 3 ovat meillä leikkimässä koko illan meidän

muksujen kanssa.

Nuorimman vaunut ovat iltaisin pubin edessä monta tuntia kun sekä isä että (raskaana) oleva äiti ovat pubissa. En tiedä kuinka paljon äiti juo, koska ei tunnu humalaiselta kun hakee vanhemmat meiltä joskus klo 19-19.30 joten ehkä ei juo paljon. Mutta isän tiedän olevan täysi alkoholisti ja usein esim poliisi vie hänet pubista tai jostain muualta putkaan käytöshäiriöiden vuoksi. (Asumme vastapäätä tätä meidän paikallista pubia koska asumme kaupungissa, poliisinkin tulon kuulee kun tulevat pillit päällä usein.....)

Näillekkö paristkunnille lapset on ap:n ym mielestä paremmin suotu kuin jollekkin, joka ei saa lääketieteellisin perustein lasta niin helposti?!!! Pariskunnille jotka rakastaisivat sitä ainoaakin yli kaiken!

Jos voisin, niin päättäisin niin, ettei näille yhtään ja niille hedelmöityshoitoja saaville runsainmitoin niitä TODELLA TOIVOTTUJA JA RAKASTETTUJA LAPSIA!!!!

Ei edes adoptoituja. Luonnotonta ja inhottavaa.

Se osoittaa, että sulla ei ole perusteluja tukemaan argumenttiasi.



Millä perusteella homoseksuaalisuus on luonnotonta? Aina sitä on ollut, pitkään vaan piilossa kun ei ole ollut senkään vertaa sallittua kuin nykyään.

Johan sen kertoo jo ihan maalaisjärkikin. Joka sulta ilmeisesti puuttuu?

Mutta jos lasten saannissa on vain " luonnollisuudesta" , joka muuten on äärimmäisen häilyvä termi, ei pitäisi käyttää ehkäisyä, synnyttää ilman mitään puudutuksia tai leikkauksia jne. Kukaan ei adoptoisi eivätkä heteroparitkaan saisi lapsia keinohedelmöityksellä.



Ja jos elämämme menisi muuten tulisi olla " luonnollista" , ehkä meidän ei pitäisi liikkua muuten kuin kävelemällä, pyydystäisimme itse ruokamme jne.



Luonnollisuus kun viittaa johonkin alkuperäiseen, " aikaan ennen aikaa" . Luonto on kulttuurin vastakohta, ja vasta kulttuurin tulosta ovat kaikki ihmisen keksinnöt. Eli jos et halua kuulostaa ihan hassulta, kannattaa vedota johonkin muuhun kuin luonnollisuuteen.

Olen nyt 20-vuotias ja opiskelen lääketieteellisessä tiedekunnassa. Minulla on ollut kaksi ihanaa vanhempaa ja neljä isovanhempaa, myös kaksi pappaa, joista olen saanut sitä nyt suureksi puutteeksi luettua miehenmallia.



En tunne olevani mitenkään outo lintu, minua ei ole kiusattu koulussa, enkä tunne itseäni juurettomaksi. Olen tiennyt asian kouluikäisestä lähtien, ja kasvanut ajatukseen. En katso, että olisin jäänyt paitsi mistään.



Yleensä tällaisten jyrkkien suvaitsemattomien mielipiteiden takana on pelko muukalaisuutta, vierautta kohtaan - tai fanaattinen uskonnollisuus. Ts. kyse on usein samasta kuin se, että " lapsettomat ovat parhaita lastenkasvattajia" . Kun ei tiedetä, muodostetaan ennakkoluuloja ja toimitaan niiden mukaan.



Kysyisin teiltä, jotka olette minunkin syntymistäni ja olemassaoloani vastaan, mihin perustatte mielipiteenne. Mistä tiedätte, mikä on lapselle parasta, kun asiantuntijatkaan eivät osaa sitä tyhjentävästi määritellä? Ainoa ohjenuora, jota minä olen elämässäni noudattanut, on rakkaus - rakkaus, jolla ei ole mitään ehtoja. Ei ole " oikeaa rakkautta" , on vain tunne, joka on tai ei ole tosi.



Tässä maailmassa on niin vähän rakkautta, että on kummallista, kuinka jotkut ovat kieltämässä toisten oikeutta siihen.

Vierailija:

Olen nyt 20-vuotias ja opiskelen lääketieteellisessä tiedekunnassa. Minulla on ollut kaksi ihanaa vanhempaa ja neljä isovanhempaa, myös kaksi pappaa, joista olen saanut sitä nyt suureksi puutteeksi luettua miehenmallia.

En tunne olevani mitenkään outo lintu, minua ei ole kiusattu koulussa, enkä tunne itseäni juurettomaksi. Olen tiennyt asian kouluikäisestä lähtien, ja kasvanut ajatukseen. En katso, että olisin jäänyt paitsi mistään.

Yleensä tällaisten jyrkkien suvaitsemattomien mielipiteiden takana on pelko muukalaisuutta, vierautta kohtaan - tai fanaattinen uskonnollisuus. Ts. kyse on usein samasta kuin se, että " lapsettomat ovat parhaita lastenkasvattajia" . Kun ei tiedetä, muodostetaan ennakkoluuloja ja toimitaan niiden mukaan.

Kysyisin teiltä, jotka olette minunkin syntymistäni ja olemassaoloani vastaan, mihin perustatte mielipiteenne. Mistä tiedätte, mikä on lapselle parasta, kun asiantuntijatkaan eivät osaa sitä tyhjentävästi määritellä? Ainoa ohjenuora, jota minä olen elämässäni noudattanut, on rakkaus - rakkaus, jolla ei ole mitään ehtoja. Ei ole " oikeaa rakkautta" , on vain tunne, joka on tai ei ole tosi.

Tässä maailmassa on niin vähän rakkautta, että on kummallista, kuinka jotkut ovat kieltämässä toisten oikeutta siihen.

" Hedelmöityshoidot ovat luonnottomia eikä lapsettomuus ole sairaus"

Monesti joku sairaus aiheuttaa lapsettomuutta ja sen vuoksi hoidot joudutaan aloittamaan. Ja niin minäkin joskus ajattelin että jos ei lasta tule niin sitten ei ole tarkotuskaan tulla! Mutta kyllä ajatukset ovat muuttuneet vuosien aikana...



Meillä on yksi lapsi. Hänet saimme vuosia sitten. Silloin kun tulin raskaaksi en aluksi ollut tosiaankaan onnellinen, niin pahalta kun se kuulostaakin. Tulin raskaaksi " yllättäen" , opinnot olivat kesken ja toinen työttömänä. Olimme nuoria. Kuitenkin tätä lasta rakastamme todella paljon ja onneksi hänet saimme!!!

Olemme yrittäneet saada toista lasta jo useita kuukausia, yli 2 vuotta. Miehen siittiöissä on vikaa ja tämän vuoksi raskaaksi tuleminen on vaikeaa. Minulla on kaksi keskenmenoa takana, viimeisestä vain pari viikkoa aikaa. Lääkäri sanoi että näitä keskenmenoja tulee todennäköisesti vielä lisää koska viallisia siittiöitä on niin paljon :(

Jos miehen siittiöt pestäisiin ja vain ne normaalit siittiöt pääsisivät yrittämään hedelmöittämistä olisi tilanne aivan toinen!

Ei koskaan voi tietää että saako terveen lapsen jne. Mutta meidän tapauksessa nuo lapsettomuushoidot olisivat ihan " järkevät" aloittaa. Vielä ei olla lopullista päätöstä tehty.



Minusta on tosi surullista lukea näitä ihmisten mietteitä. Että on muka tarkoitettu näin. Että emme toista lasta voi koskaan saada. Nyt kun elämä on muuten kunnossa (taloudellisesti) ja todella haluaisimme lapsen. Rakastamme toisiamme ja varmasti olisimme hyviä vanhempia toisellekkin lapselle! Miksi olisi tarkoittte niin että sitä onnea meille ei voida suoda? Kysynpä vain?!!!