Burn-outin oireita? Auttakaa, av-tohtorit ja keittiöpsykologit!

Millaista se on? Epäilen, että kärsin jostain tämän tyyppisestä. Elämä on ollut todella rankkaa viimeiset 10 vuotta. Olen kärsinyt vakavammista mielenterveyden häiriöistä, joten en oikein osaa tunnistaa, mitä tämä nyt on. Aikaisemmin asiat on olleet hyvin, jos en halua kuolla, enkä ole sekava. Noin karusti sanottuna. Mielenterveys on kohentunut tosi paljon viime vuosina, mutta nyt koen jotain ihan muuta.

Mä olen vain väsynyt. Nukun paljon, muttei se auta. Näen aika paljon painajaisiakin. Asiat jää hoitamatta, koska olen vaan niin poikki. Teen töitä vain kolmena päivänä viikossa neljän tunnin ajan, ja se imee musta mehut. Olo on ihan positiivinen ainakin omalla mittapuullani, mutta väsyn ihan järjettömästi kaikesta. En jaksa viedä roskia tai edes päättää, mitä söisin. Vakavampia oireita ei ole, mutta tämä on kestänyt jo jotain kolme kuukautta. Psykologini ei oikein sano mitään.

Parin vuoden sisään on tapahtunut todella paljon kaikkea suurta ja ihmiset on olleet äärimmäisen hankalia. En ihmettelisi, jos kyseessä olisi joku loppuunpalaminen. Asiat on nyt saatu kuntoon. Tulee mieleen, kuinka urheilijatkin joskus vaan lysähtää maahan rankan suorituksen jälkeen. Olen kuin lamppu, joka on joko päällä tai sammunut. Joko painan täydellä teholla (en osaa muuta) tai vaan makaan puolikuolleena.

Mitäs nyt? Kertokaa kokemuksistanne. Mitä ajattelette? Sairaslomalle en rupea, kun töitä on kuitenkin vain vähän, enkä oikeasti edes jaksaisi järjestää koko juttua. Ja koko paikan saaminen oli ylipäänsä parasta, mitä mulle on tapahtunut pitkään aikaan. Lääkäritkään ei yleensä usko mua helposti, koska mulla on joku kestoiloinen naama ja olemus. Musta olisi liian rankkaa koittaa olla jotenkin surkean oloinen. En osaa sitä, vaikka olisin miten sairas. Edes kova fyysinen kipu ei näy mulla juuri naamasta. Vain eräs ystävä, joka tuntee mut erittäin hyvin, osaa lukea mua, ja hänkin on huolissaan. Enkä voi jatkaa näin kovin pitkään. Tämä on jo nyt jatkunut liian kauan.