Noin 20-vuotiaana lapsen saavat ovat epäonnistuneita ihmisiä

Jep ja sitten luullaan että muut hoitavat niiden mukulat. 

Olisiko sinulla hetki aikaa puhua Jeesuksesta?

Minusta sinä olet epäonnistunut ihminen.

Jep. Olen täysin epäonnistunut. Sori siitä!

Just itse sain 21v esikoisen enkä ole katunut minulla hyvä akateeminen työ ja hyvä mies sekä iso omakotitalo. Neljä kertaa vuodessa käydään ulkomailla vapaa-ajalla toki työmatkoja tulee päälle 😊 eikä tarvitse tukea hakea kelat yms.lapsilisät menee lapselle säästöön. Minusta köyhät jotka tekee lapsia on epäonnistujia.

Mielummin vakituinen työpaikka 😊

En voisi olla enempää samaa mieltä.

-20v. Äidiksi tullut

No mä sain esikoisen 23-vuotiaana. Sitä ennen rällästin (kerran jouduin jopa putkaan:D), reppureissasin kolmella mantereella ja hankin kandin paperit. Nyt kirjoittelen gradua ja olen lapsen kanssa kotona. Jos tämä on epäonnistumista niin fine then:) Pystyn elämään asian kanssa:D

Olen 21v yhden lapsen äiti ja olen töissä, olen lapsen isän kanssa yhdessä, meillä on kaunis koti ja auto. Lapsikin (2v) on ollut max 5 kertaa hoidossa koko elämänsä aikana.Miten olen epäonnistunut?

Osuit naulan kantaan. Minä olen epäonnistunut. En tehnyt aborttia, koska en sitä enää saanut. Ennen kuin kukaan alkaa ulisemaan: kaikki tuska on käännetty sisäänpäin. Kavereita tai ystäviä ei ole ja vanhempiani ei kiinnosta, eli tätä lasta ei joudu kukaan muu hoitamaan. Kiitos kun vahvistit omat epäluuloni tosiksi. Yksin tätä on vaikea jaksaa.

Tiesitkö, että esimerkiksi yliopistolla voi opiskella riippumatta siitä onko saanut lapsia ennen opiskelujen alkamista, tai vaikka saisi lapsia opiskelujen aikana, niin voi jatkaa opiskeluja. Myös maasta poistuminen ja maan sisällä on luvallista ja täysin mahdollista matkustaa ennen ja jälkeen laps(i)en saannin jälkeen. Ja  on hyvin surullista, jos jollakulla loppuu hauskan pito ja ilo elämästä lapsen saantiin. Olen vakuuttunut, että monelle myös lapsien saaminen tuo iloa ja onnea. Mutta toki se on varmasti erilaista, mutta on vähän tylsää alkaa kiistelemään siitä mikä on oikein tapa iloita ja kokea onnea; jos ja kun vain on satuttamatta ja loukkaamatta ketään muita toimillaan.