Lue keskustelun säännöt.
Millaisia aikuisia tulee nuorista jotka eivät kuoje edes teini-iässä massan mukana?
Kommentit (22)
Normaaleja työssäkäyviä perheenäitejä/isiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on tullut epäsosiaalinen nörtti. Välillä on ollut töitä, välillä olen ollut pitkiä aikoja työttömänä (kuten nytkin). Tuntuu, että työpaikoilla pidetään töissä mieluiten myötäilijät ja ne, joiden kanssa on hauskaa. En kuulu heihin.
Omassa tuttavapiirissä:
- yksinäisen oloinen di. samanlainen nörtti edelleen kuin koulussakin, ei näy puolisoa (ei ole varmaan koskaan ollutkaa mitään), ei näy paljoa kavereitakaan, mutta mistäs minä tiedän. Tekee jotain perusduunia, koulutustaan vastaavaa mutta ei siis mikään uraohjus.
- koulun syrjäytyneestä ja omituisesta tytöstä tuli aikuisena vielä oudompi. Seurustelee jonkun vanhan (siis ehkä 20 vuotta vanhemman) äijän kanssa ja molemmat näyttävät elämänkoululaisilta hevin kuuntelijoilta. Jotain paskaduunia se kai tekee vai tekeekö sitäkään. Tietääkseni ei ole saanut ainakaan todistusta muualta kuin peruskoulusta.
- heppailevasta mopotytöstä tuli (aikuis)kampaajaopiskelija. Tosin nyt tuntuu olevan niin massaa kuin voi olla niin tämä ei taidakaan liittyä tähän...
- oman tiensä kulkija mutta silti kohtuullisen suosittu tyttö kouluaikana, hän suoritti lukion ja sen jälkeen onkin pyrkinyt yliopistoon. Ei ole sisään päässyt vielä, en tiedä joko on luovuttanut. Jotai. Pätkäduuneja tehnyt ja pätkäparisuhteita ollut. Asuu isänsä kanssa. Vilkas sosiaalinen elämä edelleen ja uskon olevan kuitenkin suht onnellinen, vaikka tuo koulutuksen puute varmaan häntä kalvaa.
Ei tuli mieleen ketään muita. Kaikki me ollaan ainakin jonain kautena (yritetty) oltu massaa. Joku enemmän, joku vähemmän.
95% ihmisistä on johdateltavissa olevaa massakarjaa vailla omaa tahtoa.
5% osaa ajatella omilla aivoillaan.
100% laskee itsensä siihen 5%:iin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellinen, epäsosiaalinen, perheellinen introvertti täällä. En mennyt edes teininä massan mukana, olin se omituinen hikarinörtti, joten minulla ja massalla (ne suositus ja sosiaaliset) oli hyvin vähän yhteistä pohjaa mille rakentaa.
Olen edelleen huono innostumaan mistään trendeistä enkä oikein jaksa arvostaa seurallisuutta. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä eenemmän osaa ja uskaltaa tehdä omia ratkaisujaan, miettimättä muiden mielipiteitä, joten sitä massaa ei ole edes kaivannut noin 20 ikävuoden jälkeen. Ei suorituspaineita, ei näyttämisentarvetta. Olen matkan varrella karsinut elämästäni energia- ja aikasyöppöjä ihmisiä ja asioita. Elän näköistäni elämää ja se on hyvää juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri. 27-vuotias maailmanmatkaaja. Matkaillut paljon varsinkin Latinalaisessa Amerikassa. Opiskelee muistaakseni sosiaalityötä yliopistossa ja kesäisin ollut Kelalla töissä. Kuuntelee kaikkea muuta kuin mainstream musiikkia. Musiikin pitää olla soittimilla soitettu. On vasempaan kallellaan ja tukee Palestiinaa ja kaikkia Jenkkien vihollisia. Alkoholia menee ja ei aina kieltäydy kannabiksesta. Ihan normaali heppu kaiken kaikkiaan, mutta on tosi jyrkkä mielipiteissään.
Itsenäisiä.
Monet teknisellä alalla?
Yhdestä tuli joku taideaineiden professori johonkin pikkukaupungin yliopistoon jenkeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta ystävästäni tuli ainakin Hollywodin yksi tunnetuimmista näyttelijöistä. Hän ei kuitenkaan ole pitänyt yhteyttä minuun vaikka lupasi aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissä:
- yksinäisen oloinen di. samanlainen nörtti edelleen kuin koulussakin, ei näy puolisoa (ei ole varmaan koskaan ollutkaa mitään), ei näy paljoa kavereitakaan, mutta mistäs minä tiedän. Tekee jotain perusduunia, koulutustaan vastaavaa mutta ei siis mikään uraohjus.
- koulun syrjäytyneestä ja omituisesta tytöstä tuli aikuisena vielä oudompi. Seurustelee jonkun vanhan (siis ehkä 20 vuotta vanhemman) äijän kanssa ja molemmat näyttävät elämänkoululaisilta hevin kuuntelijoilta. Jotain paskaduunia se kai tekee vai tekeekö sitäkään. Tietääkseni ei ole saanut ainakaan todistusta muualta kuin peruskoulusta.
- heppailevasta mopotytöstä tuli (aikuis)kampaajaopiskelija. Tosin nyt tuntuu olevan niin massaa kuin voi olla niin tämä ei taidakaan liittyä tähän...
- oman tiensä kulkija mutta silti kohtuullisen suosittu tyttö kouluaikana, hän suoritti lukion ja sen jälkeen onkin pyrkinyt yliopistoon. Ei ole sisään päässyt vielä, en tiedä joko on luovuttanut. Jotai. Pätkäduuneja tehnyt ja pätkäparisuhteita ollut. Asuu isänsä kanssa. Vilkas sosiaalinen elämä edelleen ja uskon olevan kuitenkin suht onnellinen, vaikka tuo koulutuksen puute varmaan häntä kalvaa.
Ei tuli mieleen ketään muita. Kaikki me ollaan ainakin jonain kautena (yritetty) oltu massaa. Joku enemmän, joku vähemmän.
Vaikuttaa siltä, ettet oikeasti tunne edes näitä ihmisiä. Arvailet mutulla ja olet vain tehnyt päätelmiä perustuen asiaan y tai x.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissä:
- yksinäisen oloinen di. samanlainen nörtti edelleen kuin koulussakin, ei näy puolisoa (ei ole varmaan koskaan ollutkaa mitään), ei näy paljoa kavereitakaan, mutta mistäs minä tiedän. Tekee jotain perusduunia, koulutustaan vastaavaa mutta ei siis mikään uraohjus.
- koulun syrjäytyneestä ja omituisesta tytöstä tuli aikuisena vielä oudompi. Seurustelee jonkun vanhan (siis ehkä 20 vuotta vanhemman) äijän kanssa ja molemmat näyttävät elämänkoululaisilta hevin kuuntelijoilta. Jotain paskaduunia se kai tekee vai tekeekö sitäkään. Tietääkseni ei ole saanut ainakaan todistusta muualta kuin peruskoulusta.
- heppailevasta mopotytöstä tuli (aikuis)kampaajaopiskelija. Tosin nyt tuntuu olevan niin massaa kuin voi olla niin tämä ei taidakaan liittyä tähän...
- oman tiensä kulkija mutta silti kohtuullisen suosittu tyttö kouluaikana, hän suoritti lukion ja sen jälkeen onkin pyrkinyt yliopistoon. Ei ole sisään päässyt vielä, en tiedä joko on luovuttanut. Jotai. Pätkäduuneja tehnyt ja pätkäparisuhteita ollut. Asuu isänsä kanssa. Vilkas sosiaalinen elämä edelleen ja uskon olevan kuitenkin suht onnellinen, vaikka tuo koulutuksen puute varmaan häntä kalvaa.
Ei tuli mieleen ketään muita. Kaikki me ollaan ainakin jonain kautena (yritetty) oltu massaa. Joku enemmän, joku vähemmän.
Vaikuttaa siltä, ettet oikeasti tunne edes näitä ihmisiä. Arvailet mutulla ja olet vain tehnyt päätelmiä perustuen asiaan y tai x.
Kuinka hyvin voi tuntea ketään muuta kuin itsensä (ja ehkä kumppaninsa)?
Voisi minuakin kuvata sosiaaliseksi yliopisto-opiskelijaksi joka löysi oman alansa ja elää onnellisessa parisuhteessa. Hyvik läheisetkin ihmiset (esim äitini jq ystäväni) voisivat kuvata minua näin.
Itse sanoisin olevani masentunut opiskelija jonka opinnot ei etene kun yksinäisyys tuntuu niin pahalta. Onnellisessa suhteessa kyllä olen mutta siinäkin on omat ongelmansa.
Kuvaukset ovat hyvin paljon ristiriidassa toistensa kanssa mutta en silti koe että ylempi olisi varsinaisesti "väärässä". Se on vain eri näkökulmasta. Aivan kuten sinullakin voi olla joku näkökulma siitä millainen ihminen työkaverisi on, mutta hänen puolisonsa näkökulma on toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissä:
- yksinäisen oloinen di. samanlainen nörtti edelleen kuin koulussakin, ei näy puolisoa (ei ole varmaan koskaan ollutkaa mitään), ei näy paljoa kavereitakaan, mutta mistäs minä tiedän. Tekee jotain perusduunia, koulutustaan vastaavaa mutta ei siis mikään uraohjus.
- koulun syrjäytyneestä ja omituisesta tytöstä tuli aikuisena vielä oudompi. Seurustelee jonkun vanhan (siis ehkä 20 vuotta vanhemman) äijän kanssa ja molemmat näyttävät elämänkoululaisilta hevin kuuntelijoilta. Jotain paskaduunia se kai tekee vai tekeekö sitäkään. Tietääkseni ei ole saanut ainakaan todistusta muualta kuin peruskoulusta.
- heppailevasta mopotytöstä tuli (aikuis)kampaajaopiskelija. Tosin nyt tuntuu olevan niin massaa kuin voi olla niin tämä ei taidakaan liittyä tähän...
- oman tiensä kulkija mutta silti kohtuullisen suosittu tyttö kouluaikana, hän suoritti lukion ja sen jälkeen onkin pyrkinyt yliopistoon. Ei ole sisään päässyt vielä, en tiedä joko on luovuttanut. Jotai. Pätkäduuneja tehnyt ja pätkäparisuhteita ollut. Asuu isänsä kanssa. Vilkas sosiaalinen elämä edelleen ja uskon olevan kuitenkin suht onnellinen, vaikka tuo koulutuksen puute varmaan häntä kalvaa.
Ei tuli mieleen ketään muita. Kaikki me ollaan ainakin jonain kautena (yritetty) oltu massaa. Joku enemmän, joku vähemmän.
Vaikuttaa siltä, ettet oikeasti tunne edes näitä ihmisiä. Arvailet mutulla ja olet vain tehnyt päätelmiä perustuen asiaan y tai x.
Kuinka hyvin voi tuntea ketään muuta kuin itsensä (ja ehkä kumppaninsa)?
Voisi minuakin kuvata sosiaaliseksi yliopisto-opiskelijaksi joka löysi oman alansa ja elää onnellisessa parisuhteessa. Hyvik läheisetkin ihmiset (esim äitini jq ystäväni) voisivat kuvata minua näin.
Itse sanoisin olevani masentunut opiskelija jonka opinnot ei etene kun yksinäisyys tuntuu niin pahalta. Onnellisessa suhteessa kyllä olen mutta siinäkin on omat ongelmansa.
Kuvaukset ovat hyvin paljon ristiriidassa toistensa kanssa mutta en silti koe että ylempi olisi varsinaisesti "väärässä". Se on vain eri näkökulmasta. Aivan kuten sinullakin voi olla joku näkökulma siitä millainen ihminen työkaverisi on, mutta hänen puolisonsa näkökulma on toinen.
"Mistäs minä teidän", "Jotain paskaduunia tekee vai tekeekö sitäkään", "en tiedä", "ehkä" jne. Todella vakuuttavaa arviointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissä:
- yksinäisen oloinen di. samanlainen nörtti edelleen kuin koulussakin, ei näy puolisoa (ei ole varmaan koskaan ollutkaa mitään), ei näy paljoa kavereitakaan, mutta mistäs minä tiedän. Tekee jotain perusduunia, koulutustaan vastaavaa mutta ei siis mikään uraohjus.
- koulun syrjäytyneestä ja omituisesta tytöstä tuli aikuisena vielä oudompi. Seurustelee jonkun vanhan (siis ehkä 20 vuotta vanhemman) äijän kanssa ja molemmat näyttävät elämänkoululaisilta hevin kuuntelijoilta. Jotain paskaduunia se kai tekee vai tekeekö sitäkään. Tietääkseni ei ole saanut ainakaan todistusta muualta kuin peruskoulusta.
- heppailevasta mopotytöstä tuli (aikuis)kampaajaopiskelija. Tosin nyt tuntuu olevan niin massaa kuin voi olla niin tämä ei taidakaan liittyä tähän...
- oman tiensä kulkija mutta silti kohtuullisen suosittu tyttö kouluaikana, hän suoritti lukion ja sen jälkeen onkin pyrkinyt yliopistoon. Ei ole sisään päässyt vielä, en tiedä joko on luovuttanut. Jotai. Pätkäduuneja tehnyt ja pätkäparisuhteita ollut. Asuu isänsä kanssa. Vilkas sosiaalinen elämä edelleen ja uskon olevan kuitenkin suht onnellinen, vaikka tuo koulutuksen puute varmaan häntä kalvaa.
Ei tuli mieleen ketään muita. Kaikki me ollaan ainakin jonain kautena (yritetty) oltu massaa. Joku enemmän, joku vähemmän.
Vaikuttaa siltä, ettet oikeasti tunne edes näitä ihmisiä. Arvailet mutulla ja olet vain tehnyt päätelmiä perustuen asiaan y tai x.
Kuinka hyvin voi tuntea ketään muuta kuin itsensä (ja ehkä kumppaninsa)?
Voisi minuakin kuvata sosiaaliseksi yliopisto-opiskelijaksi joka löysi oman alansa ja elää onnellisessa parisuhteessa. Hyvik läheisetkin ihmiset (esim äitini jq ystäväni) voisivat kuvata minua näin.
Itse sanoisin olevani masentunut opiskelija jonka opinnot ei etene kun yksinäisyys tuntuu niin pahalta. Onnellisessa suhteessa kyllä olen mutta siinäkin on omat ongelmansa.
Kuvaukset ovat hyvin paljon ristiriidassa toistensa kanssa mutta en silti koe että ylempi olisi varsinaisesti "väärässä". Se on vain eri näkökulmasta. Aivan kuten sinullakin voi olla joku näkökulma siitä millainen ihminen työkaverisi on, mutta hänen puolisonsa näkökulma on toinen.
"Mistäs minä teidän", "Jotain paskaduunia tekee vai tekeekö sitäkään", "en tiedä", "ehkä" jne. Todella vakuuttavaa arviointia.
Lähinnä varmistin selustani ettei kukaan (sinä?) voi sanoa ettei tuollaista voi tietää kenestäkään varmasti, kuten ei voikaan. Samalla tavalla hyvä ystäväni vaikuttaa minulle sellaiselta että paljon kavereita on, mutta mistäs minä oikeasti tiedän mitä hän itse ajattelee tai edes kertoo. En voi myöskään olla varma olenko tulkinnut oikein sen mitä hyvä ystäväni (josta tuossa ekassa viestissäkin kerroin) on kertonut elämästään.
Toiset meistä ymmärtävät etteivät asiat ole aina sitä miltä näyttää. Tai että toisilla on erilainen tyyli kommunikoida: sanotaan "en ole varma" kun ei olla 100% varmoja vaikka joku toinen sanoisi samassa tilanteessa "faktahan on se".
Mistä sinä muuten tiedät ajaako tuttusi jopolla ollakseen samanlainen kuin muut vai siksi ettei hänellä ole vaihtoehtoja? Tämänkaltaisia asioita kannattaa pohtia ennen kuin osallistuu keskusteluun "massan mukana kulkevista".
Mä olin sellainen. Olen aikuisenakin erakkoluonne, ja olen omasta valinnastani puolisoton, lapseton ja ystävätön. It-alalla teen asiantuntijaduunia, ihan vaan palkan takia, työ ei sinänsä kiinnosta muttei inhotakaan. Onnellinen ihminen olen, nautin pienestä arjestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissä:
- yksinäisen oloinen di. samanlainen nörtti edelleen kuin koulussakin, ei näy puolisoa (ei ole varmaan koskaan ollutkaa mitään), ei näy paljoa kavereitakaan, mutta mistäs minä tiedän. Tekee jotain perusduunia, koulutustaan vastaavaa mutta ei siis mikään uraohjus.
- koulun syrjäytyneestä ja omituisesta tytöstä tuli aikuisena vielä oudompi. Seurustelee jonkun vanhan (siis ehkä 20 vuotta vanhemman) äijän kanssa ja molemmat näyttävät elämänkoululaisilta hevin kuuntelijoilta. Jotain paskaduunia se kai tekee vai tekeekö sitäkään. Tietääkseni ei ole saanut ainakaan todistusta muualta kuin peruskoulusta.
- heppailevasta mopotytöstä tuli (aikuis)kampaajaopiskelija. Tosin nyt tuntuu olevan niin massaa kuin voi olla niin tämä ei taidakaan liittyä tähän...
- oman tiensä kulkija mutta silti kohtuullisen suosittu tyttö kouluaikana, hän suoritti lukion ja sen jälkeen onkin pyrkinyt yliopistoon. Ei ole sisään päässyt vielä, en tiedä joko on luovuttanut. Jotai. Pätkäduuneja tehnyt ja pätkäparisuhteita ollut. Asuu isänsä kanssa. Vilkas sosiaalinen elämä edelleen ja uskon olevan kuitenkin suht onnellinen, vaikka tuo koulutuksen puute varmaan häntä kalvaa.
Ei tuli mieleen ketään muita. Kaikki me ollaan ainakin jonain kautena (yritetty) oltu massaa. Joku enemmän, joku vähemmän.
Vaikuttaa siltä, ettet oikeasti tunne edes näitä ihmisiä. Arvailet mutulla ja olet vain tehnyt päätelmiä perustuen asiaan y tai x.
Kuinka hyvin voi tuntea ketään muuta kuin itsensä (ja ehkä kumppaninsa)?
Voisi minuakin kuvata sosiaaliseksi yliopisto-opiskelijaksi joka löysi oman alansa ja elää onnellisessa parisuhteessa. Hyvik läheisetkin ihmiset (esim äitini jq ystäväni) voisivat kuvata minua näin.
Itse sanoisin olevani masentunut opiskelija jonka opinnot ei etene kun yksinäisyys tuntuu niin pahalta. Onnellisessa suhteessa kyllä olen mutta siinäkin on omat ongelmansa.
Kuvaukset ovat hyvin paljon ristiriidassa toistensa kanssa mutta en silti koe että ylempi olisi varsinaisesti "väärässä". Se on vain eri näkökulmasta. Aivan kuten sinullakin voi olla joku näkökulma siitä millainen ihminen työkaverisi on, mutta hänen puolisonsa näkökulma on toinen.
"Mistäs minä teidän", "Jotain paskaduunia tekee vai tekeekö sitäkään", "en tiedä", "ehkä" jne. Todella vakuuttavaa arviointia.
Lähinnä varmistin selustani ettei kukaan (sinä?) voi sanoa ettei tuollaista voi tietää kenestäkään varmasti, kuten ei voikaan. Samalla tavalla hyvä ystäväni vaikuttaa minulle sellaiselta että paljon kavereita on, mutta mistäs minä oikeasti tiedän mitä hän itse ajattelee tai edes kertoo. En voi myöskään olla varma olenko tulkinnut oikein sen mitä hyvä ystäväni (josta tuossa ekassa viestissäkin kerroin) on kertonut elämästään.
Toiset meistä ymmärtävät etteivät asiat ole aina sitä miltä näyttää. Tai että toisilla on erilainen tyyli kommunikoida: sanotaan "en ole varma" kun ei olla 100% varmoja vaikka joku toinen sanoisi samassa tilanteessa "faktahan on se".
Mistä sinä muuten tiedät ajaako tuttusi jopolla ollakseen samanlainen kuin muut vai siksi ettei hänellä ole vaihtoehtoja? Tämänkaltaisia asioita kannattaa pohtia ennen kuin osallistuu keskusteluun "massan mukana kulkevista".
Tekeekö vaikeaa myöntää, että lokeroit ihmisiä sattumanvaraisesti valittujen seikkojen perusteella ja vielä todella negatiiviseen sävyyn, kun kuitenkin itsekin myönnät, ettet todellisuudessa tiedä näistä ihmisistä (mitään)? Lähden nyt ulos. Hauskaa lokerointipäivää!
Itsenäisiä ja rohkeita. Ovat monessa mukana, sillä haluavat ja pystyvät vaikuttamaan asioihin. Aikuisenakin tekevät mitä haluavat ja muut sitten kauhistelevat, kadehtivat ja juoruilevat.
Yksinäisiä susia. Itse olin ei-massateini, konservatiivi, älykkö ja nörtti, kyseenalaistin opettajatkin, jos pidin heitä tyhminä. Harrastukset ihan toiselta planeetalta ryyppääjien ja bilettäjien kanssa.
Nykyisin olen tohtori ja tutkija yliopistolla. Edellisestä parisuhteesta 5 vuotta. Muutama kaveri, jotka puuhailevat samanlaisia juttuja, kaikki miehiä.
Minusta tuli kääntäjä. Melko erakoitunut minusta tuli myös. En pahemmin ole ihmisten kanssa tekemisissä työn ulkopuolella ja töissäkin usein sähköpostilla tai puhelimella ja asun kirjaimellisesti metsässä, lähimpään naapuriin 600 metriä. Opiskeluaikana se kommuunimainen kimppakämppäasuminen oli ihan tuskaa vaikka kämppikset ihan mukavia ihmisiä olivatkin ja katsottiin yhdessä leffoja ja kokkailtiin, mutta kyllä tää oma mökki ja oma keittiö on ihana. Ulkonäöltäni siskoni kuvaili mua hipiksi, pitkät luonnontilassa olevat hiukset, ei meikkiä, pitkiä hameita ja neuleita yms.
omilla aivoillaan ajattelevia