Lue keskustelun säännöt.
Äitini kateus ja katkeruus muita kohtaan.
25.01.2017 |
Olen huomannut nyt näin aikuisena ja itsekin äitinä, että oma äitini on kateellinen ja katkera lähes kaikesta ja kaikille. Hän vertaa jatkuvasti itseään ja perhettään muihin. Jos naapuri ostaa uuden mersun äitini on ikkunassa, että "no on niillä varaa" ja ääntään vääntää samalla. Tai toisen perheen tytär on kivasti menestynyt, ei äitini osaa ajatella, että joko asia ei kuulu hänelle tai että onpa kiva kun on pärjännyt. Ei, äitini keksii syitä miksi ei pidä ko. henkilöstä, puhetyyli on liian nariseva tms.
Se kateus yltää kaikkeen. Me lapset olemme olleet aina enemmän äitin kanssa ja nyt aikuisina meistä kukaan ei oikein ole yhteydessä isään, mutta kaikilla on lämpimät välit äitiin. Tästäkin äiti on monta, niin monta kertaa valittanut, miten isä on päässyt helpolla. Isällä on ollut aikaa luoda uraa ja kerätä säästöjä. Äitini taas keskituloinen eikä ole ikinä edes yrittänyt hakeutua opiskelemaan tai kehittämään itseään. Isä on opiskellut sitä mukaa mitä on edennyt urallaan, siis jos ylennys on vaatinut tutkinnon/kurssin/mitä vaan hän on sen suorittanut.
Äitini mielestä kaikilla on asiat häntä paremmin. Ei heilläkään kotona hullummin mene, on taloa ja mökkiä ja osaketta. Silti se jatkuva vertailu muihin on väsyttävää. Jos joku epäonnistuu niin olen aistivinani pientä iloa hänestä.
Olen alkanut miettimään miten tämä vaikuttaa äitiini? Onko hän järjissään enää vanhana vai syökö tuommoinen liikaa? Haluaisin auttaa häntä jotenkin rentoutumaan, nauttimaan elämästä sen kyttäämisen sijaan. Onkohan se edes enää mahdollista? Kiinnostaisi tietää miksi hän on semmoinen. Tämä asia mietityttää minua.
Tunnetteko vastaavanlaisia ihmisiä ja miten heillä on elämä mennyt?
Kommentit (16)
Oma äitini on samantapainen. Ei aina kovin räikeästi, mutta silläpä kesti pitkälle aikuisikääni ennen kuin tajusin, että tuo ei ole ainoa mahdollinen elämänasenne. Ihmiset ovat hyviä tai pahoja, perusteilla ei väliä, pahojen epäonnistumisille nauretaan ja hyvien selitellään muiden pahuudella. Pahat onnistuvat siksi, että vetävät rumasti välistä tms., hyvät ovat vain niin hyviä. Oikeasti minulla kesti tosi kauan ennen kuin tajusin, että eiväthän ne kaikki sukulaiseni ehkä olekaan läpimätiä. Ne tyhmät ja laiskat serkkuni väittelevät nykyisin tohtoriksi jne. Luulen, että pohjimmaltaan kyse on siitä mistä ihmisillä niin usein: rakkauden puutteesta. Ihan samoja asioita kipuilen nyt aikuisena ja yritän pyristellä vastaan, mutta kyllä tämä vähän syvempää oivallusta ja oman heikkouden myöntämistä vaatii kuin vain hokemista "Ajattelen positiivisesti". Siihen en oikein usko, että pystyisin omaa äitiäni auttamaan. Ja yrityksistä voi olla sillä tavalla haittaakin, että en itse pääse irti tuosta asenteesta, kun ympäröin itseni äidin valituksella siitä, miten rumasti a sanoi b:lle kaksikymmentä vuotta sitten, vaikka b on niin hyvä ihminen ja ilkeällä naurulla, kuinka sekin naapuri kuvitteli olevansa jotain, kun oli värjännyt hiuksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti on oikeassa. vasta tietyssä iässä näkee miten asiat on muille ollut paremmin, ja mitä kaikkea on itse jäänyt vaille, jos ei ole kultalusikka suussa syntynyt. Muilla on asiat paremmin vaikka mitään ansiota ei ole heillä siihen. Ja sehän moninkertaistuu kuten tiedämme. kurjuus periytyy koska siitä ei ole mitään poispääsyn mahdollisuuttakaan, tutkimuksetkin sanoo tämän.
Vierailija kirjoitti:
äiti on oikeassa. vasta tietyssä iässä näkee miten asiat on muille ollut paremmin, ja mitä kaikkea on itse jäänyt vaille, jos ei ole kultalusikka suussa syntynyt. Muilla on asiat paremmin vaikka mitään ansiota ei ole heillä siihen. Ja sehän moninkertaistuu kuten tiedämme. kurjuus periytyy koska siitä ei ole mitään poispääsyn mahdollisuuttakaan, tutkimuksetkin sanoo tämän.
Ja jos on jäänyt jotain vaille, on parasta pilata kaikki hyväkin jatkuvalla valittamisella, urputtamisella ja katkeruudella? Juu-u. Käsittääkseni tässä aloituksessa ei kuitenkaan puhuttu niistä, jotka oikeasti elävät jossain Delhin slummeissa, vaan ihan hyvää elämää viettävistä ihmisistä, jotka ovat omaksuneet tavakseen kaikesta valittamisen, katkeruuden, kateuden ja muiden panettelun.
Mielenkiintoisia juttuja. Aika kuluttava tapa elää minusta. Ap
Ap:n äiti on saanut sellaisen perussuomalaisen kasvatuksen, että häntä on väheksytty ja voi olla myös, että naisen ei ole oletettu toimivan niin, että yrittää opiskella ja tehdä elämässä, mitä haluaa. Toisaalta tuo kasvatus on voinut jättää huonon itsetunnon, että ei myöskään usko omiin mahdollisuuksiinsa eikä uskalla ottaa riskejä - siksi on jäänyt siihen elämänpiiriin, jossa on tuttua ja turvallista ja jossa voi vain valittaa.
Mun työkaveri on tuollainen "mitä tuokin kuvittelee itsestään", kateellinen, kyvytön tekemään omaa elämää koskevia ratkaisuja, muita syyttelevä. Saanut lyttäävän kasvatuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä epäilen liian helppoa ja tylsää elämää äidilläni syyksi. Hän jä nuorena sairaseläkkeelle suht hyväkuntoisena. Kun olen ite tuossa samaisessa iässä vasta tajuan, että miten nuorena ja oireita ei näkynyt paitsi mt-ongelmat ja ilkeys. On pysytellyt parisuhteessa rahan vuoksi. Näissähän otetaan monesti esille vanhoja taustoja sodat ym. mutta onhan se kiinni itsestäsi, miten suhtaudut.
Vierailija kirjoitti:
äiti on oikeassa. vasta tietyssä iässä näkee miten asiat on muille ollut paremmin, ja mitä kaikkea on itse jäänyt vaille, jos ei ole kultalusikka suussa syntynyt. Muilla on asiat paremmin vaikka mitään ansiota ei ole heillä siihen. Ja sehän moninkertaistuu kuten tiedämme. kurjuus periytyy koska siitä ei ole mitään poispääsyn mahdollisuuttakaan, tutkimuksetkin sanoo tämän.
Tämä minua jaksaa ihmetyttää. Noiden kadehtijoiden mielestä muut eivät ole koskaan ansainneet onnea ja menestystä, mutta tietenkin he itse pitävät itseään oikeutettuna ja ansioituneena siihen, ja sitten manataan maailman vääryyttä, kun asiat eivät mene niin kuin tahtoisi. Vaikka eiväthän ne koskaan mene, perustyytymättömällä ihmisellä, vaikka mitä tapahtuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äiti on oikeassa. vasta tietyssä iässä näkee miten asiat on muille ollut paremmin, ja mitä kaikkea on itse jäänyt vaille, jos ei ole kultalusikka suussa syntynyt. Muilla on asiat paremmin vaikka mitään ansiota ei ole heillä siihen. Ja sehän moninkertaistuu kuten tiedämme. kurjuus periytyy koska siitä ei ole mitään poispääsyn mahdollisuuttakaan, tutkimuksetkin sanoo tämän.
Tämä minua jaksaa ihmetyttää. Noiden kadehtijoiden mielestä muut eivät ole koskaan ansainneet onnea ja menestystä, mutta tietenkin he itse pitävät itseään oikeutettuna ja ansioituneena siihen, ja sitten manataan maailman vääryyttä, kun asiat eivät mene niin kuin tahtoisi. Vaikka eiväthän ne koskaan mene, perustyytymättömällä ihmisellä, vaikka mitä tapahtuisi.
Totta.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n äiti on saanut sellaisen perussuomalaisen kasvatuksen, että häntä on väheksytty ja voi olla myös, että naisen ei ole oletettu toimivan niin, että yrittää opiskella ja tehdä elämässä, mitä haluaa. Toisaalta tuo kasvatus on voinut jättää huonon itsetunnon, että ei myöskään usko omiin mahdollisuuksiinsa eikä uskalla ottaa riskejä - siksi on jäänyt siihen elämänpiiriin, jossa on tuttua ja turvallista ja jossa voi vain valittaa.
Mun työkaveri on tuollainen "mitä tuokin kuvittelee itsestään", kateellinen, kyvytön tekemään omaa elämää koskevia ratkaisuja, muita syyttelevä. Saanut lyttäävän kasvatuksen.
Einole saanut tällaista kasvatusta. Oikein kannustava ja hyvä lapsuus heillä ollut. En tiedä missä vaiheessa aikuisuutta (?) äidistäni on tuommoinen tullut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini on aina ollut myös tuollainen. Erityisen katkera hän on olllut minulle, kun olen saanut opiskella jne.
Kateus ja katkeruus tekee ihmisestä ruman. Tuskin äitis vanhemmiten muuttaa tapojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äiti on oikeassa. vasta tietyssä iässä näkee miten asiat on muille ollut paremmin, ja mitä kaikkea on itse jäänyt vaille, jos ei ole kultalusikka suussa syntynyt. Muilla on asiat paremmin vaikka mitään ansiota ei ole heillä siihen. Ja sehän moninkertaistuu kuten tiedämme. kurjuus periytyy koska siitä ei ole mitään poispääsyn mahdollisuuttakaan, tutkimuksetkin sanoo tämän.
Tämä minua jaksaa ihmetyttää. Noiden kadehtijoiden mielestä muut eivät ole koskaan ansainneet onnea ja menestystä, mutta tietenkin he itse pitävät itseään oikeutettuna ja ansioituneena siihen, ja sitten manataan maailman vääryyttä, kun asiat eivät mene niin kuin tahtoisi. Vaikka eiväthän ne koskaan mene, perustyytymättömällä ihmisellä, vaikka mitä tapahtuisi.
Ja tähän voi vielä lisätä, että sitten kun näiden ihmisten elämää tarkastelee pidemmältä ajalta, paljastuu etteivät he ole juurikaan valmiita näkemään vaivaa minkään eteen, ottamaan riskejä, sietämään epäonnistumisia ja vastaanottamaan kritiikkiä ja parannusehdotuksia. He ovat myös sokeita ja kyvyttömiä ymmärtämään sitä, että ne muut jotka näennäisesti saavat kaiken helposti ja ansiotta, ovat kyllä yleensä joitain äärimmäisen harvoja poikkeuksia lukuunottamatta tehneet töitä elämänsä eteen.
Minun äitini oli tuollainen jo ihan nuorena. Itsestänikin meinasi tulla samanlainen, mutta löysin ulkomaalaisen miehen, joka osoitti nätisti minulle oman ilkeyteni ja antoi ymmärtää, ettei pidä sellaisesta käytöksestä. Ihan kuin silmäni olisivat avautuneet ja tajusin kaiken ilkeyden minkä keskellä olin elänyt. Minun äitini haukkuu edelleenkin kaikki sukulaiset, tuttavat, naapurit ja kumminkaimanmummot, mutta ei huomaa, etten enää osallistu hänen kanssaan paskanjauhamiseen. Olkoot hän yksin täydellinen. Minä kasvatan omat lapseni niin, että he eivät ole epäluuloisia kaikkia ihmisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini on aina ollut myös tuollainen. Erityisen katkera hän on olllut minulle, kun olen saanut opiskella jne.
No meilläkin on jonkinlaista kateutta meitä lapsia kohtaan. Esimerkiksi ostimme uuden auton ja minä onneton päräytin tutkaan ja sain sakot. Elämäni ensimmäiset.. no äiti sanoi heti, että ylpeys käy lankeemuksen edellä. Ajattelin, että no joo. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ymmärtäisin kommentin jos olisin jotenkin ylpeillyt ja esitellyt autoa, mutta kun en. Ap
Minun äitini oli kateellinen lapsettomille naisille. Hän irvaili ja nälvi näitä ja yritti tehdä heistä naurettavia. Mutta kaikesta paistoi kateus läpi. Nuo naiset olivat vielä sellaisia, että olisin mieluummin ollut heidän lapsensa. He ymmärsivät lapsia paremmin kuin äitini.
Itse en sitten lapsia hankkinut. Varmaan alitajuisesti pelkäsin, että tulisin äitini kaltaiseksi.
Nyt äitini sitten aina rivien välistä nälvii minuakin tuosta lapsettomuudesta!
Tunnen, nimittäin oman äitini. Aina tyytymätön ja katkera kaikesta. Kenessäkään tai missään ei ole mitään hyvää. Kaikissa ihmisissä on jotain vikaa, jota pitää arvostella. Ei näe omassa elämässään mitään hyvää, vaikka elämä on ollut varsin helppoa. Syyttää omista elämänvalinnoistaan muita. Näitä tuntuu kuuleman mukaan riittävän Suomessa, onkohan se joku juttu geeneissä että ainakin naisista tulee tuollaisia vanhetessa. Kauhulla odotan omaa vanhenemista.