Lue keskustelun säännöt.
Mulla on tänää synttärit ja en saanu edes aamukahvia mieheltä
25.01.2017 |
Jotenkin tuntuu kylmältä kun itse nousin keittämään aamukahvin, mies tuli toivottavaan hyvää synttäriä ja meni tietokoneelle istumaan. Tuntuu etten ole enää minkään arvoinen. En saanut jouluna joululahjaa ja ei hän muutenkaan arkena tee mitään ns extraa, tarkoitan mitään kukkien ostamista tai tuo kauppareissulta vaikkapa joskus yllärisuklaata. En halua antaa kuvaa, että olen itsekäs ja haluan vain yllätyksia :D ei todellakaan. Mutta eikös melkein kaikkien mielestä ole kiva saada joskus mieheltä yllärikukat :) tuntuu vaan niin hölmöltä kun itse välillä arjessa yllätän miestä ja hänen synttärinä teen aamupalan ja hienomman ruuan ja ostan lahjan jouluna ja synttärinä.
Joku varmaan kysyy kuitenkin, ollaan oltu yhdessä 3 vuotta..
Kommentit (47)
Olisin varmaan niin idari itse että jättäisin vastaavasti miehen ilman huomiota hänen syntymäpäivänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se vähän surullista mutta ei toista voi taikoa sellaiseksi mitä se ei ole. Minun eikä mieheni kotoa ikinä annettu puolisolle lahjoja tai jos niin joku velvollisuuslahja. Meille molemmille tekee vaikeaa muistaa kaikki eleet jolla huomioida toista. Meillä myös meistä se toinen on se aikaansaavampi ja se satun olemaan minä.
Minä olen se joka menee ja harrastaa, hoitaa juoksevat asiat, kodin ja pihan. Minä olen se joka nousee ja pussaa, halaa, tekee aloitteen. Minä olen se joka lahjoo meidät molemmat, kummilapset ja omat lapset. Mies ei ikinä ole kartalla mistään ikinä :D
Miehellä on vaativa työ, ei niinkään älyllisesti vaan ajallisesti. On ns aina töissä ja jos ei ole niin lepää. Välillä on raskasta varsinkin se kun tuntuu että mies on täysin perästä vedettävä ja ne samat jutu tämä ja muistot vuodesta toiseen kun uusia ei enää synny.
On tässä paljon hyvääkin. Saan suunnitella matkoja tasan sinne minne me lasten kanssa halutaan, voin varata pöydän ravintolasta jonne itse haluan, samoin elokuvien kanssa. Mies ei ikinä valita mistään. Saan myös tasan sellaisia lahjoja kuin haluan.
Sainpa miehestä aikaan todella huonon kuvan, mies on oikeasti todella ihana ja rakastettava. Mutta ei sellainen joka spontaanisti lahjoo, vie johonkin tai huomio suurieleisesti. Sitä joko on tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän surullista mutta ei toista voi taikoa sellaiseksi mitä se ei ole. Minun eikä mieheni kotoa ikinä annettu puolisolle lahjoja tai jos niin joku velvollisuuslahja. Meille molemmille tekee vaikeaa muistaa kaikki eleet jolla huomioida toista. Meillä myös meistä se toinen on se aikaansaavampi ja se satun olemaan minä.
Minä olen se joka menee ja harrastaa, hoitaa juoksevat asiat, kodin ja pihan. Minä olen se joka nousee ja pussaa, halaa, tekee aloitteen. Minä olen se joka lahjoo meidät molemmat, kummilapset ja omat lapset. Mies ei ikinä ole kartalla mistään ikinä :D
Miehellä on vaativa työ, ei niinkään älyllisesti vaan ajallisesti. On ns aina töissä ja jos ei ole niin lepää. Välillä on raskasta varsinkin se kun tuntuu että mies on täysin perästä vedettävä ja ne samat jutu tämä ja muistot vuodesta toiseen kun uusia ei enää synny.
On tässä paljon hyvääkin. Saan suunnitella matkoja tasan sinne minne me lasten kanssa halutaan, voin varata pöydän ravintolasta jonne itse haluan, samoin elokuvien kanssa. Mies ei ikinä valita mistään. Saan myös tasan sellaisia lahjoja kuin haluan.Sainpa miehestä aikaan todella huonon kuvan, mies on oikeasti todella ihana ja rakastettava. Mutta ei sellainen joka spontaanisti lahjoo, vie johonkin tai huomio suurieleisesti. Sitä joko on tai ei.
Sinä olet se aikaansaavampi vaikka miehesi on töissä koko ajan, tuon täytyy olla sitä kuuluisaa naisen logiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän surullista mutta ei toista voi taikoa sellaiseksi mitä se ei ole. Minun eikä mieheni kotoa ikinä annettu puolisolle lahjoja tai jos niin joku velvollisuuslahja. Meille molemmille tekee vaikeaa muistaa kaikki eleet jolla huomioida toista. Meillä myös meistä se toinen on se aikaansaavampi ja se satun olemaan minä.
Minä olen se joka menee ja harrastaa, hoitaa juoksevat asiat, kodin ja pihan. Minä olen se joka nousee ja pussaa, halaa, tekee aloitteen. Minä olen se joka lahjoo meidät molemmat, kummilapset ja omat lapset. Mies ei ikinä ole kartalla mistään ikinä :D
Miehellä on vaativa työ, ei niinkään älyllisesti vaan ajallisesti. On ns aina töissä ja jos ei ole niin lepää. Välillä on raskasta varsinkin se kun tuntuu että mies on täysin perästä vedettävä ja ne samat jutu tämä ja muistot vuodesta toiseen kun uusia ei enää synny.
On tässä paljon hyvääkin. Saan suunnitella matkoja tasan sinne minne me lasten kanssa halutaan, voin varata pöydän ravintolasta jonne itse haluan, samoin elokuvien kanssa. Mies ei ikinä valita mistään. Saan myös tasan sellaisia lahjoja kuin haluan.Sainpa miehestä aikaan todella huonon kuvan, mies on oikeasti todella ihana ja rakastettava. Mutta ei sellainen joka spontaanisti lahjoo, vie johonkin tai huomio suurieleisesti. Sitä joko on tai ei.
Sinä olet se aikaansaavampi vaikka miehesi on töissä koko ajan, tuon täytyy olla sitä kuuluisaa naisen logiikkaa.
No näin on. Tarkoitin aloitetta johonkin, mihin vain. Minulla on elämää myös kodin ja työn ulkopuolella. Vaikka mies tekisikin 8-16 päivää, ei lähtisi kotoa mihinkään.
No nyt saimme asiasta riidan aikaiseksi ja mies alkoi huutamaan kiukkusena et nyt lähetään, nyt lähetään ja oli jo tosi raivona :( kylläpä tuli onnistunut syntymäpäivä tosissaan.
-aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nyt saimme asiasta riidan aikaiseksi ja mies alkoi huutamaan kiukkusena et nyt lähetään, nyt lähetään ja oli jo tosi raivona :( kylläpä tuli onnistunut syntymäpäivä tosissaan.
-aloittaja
Kannattiko ottaa hikeä yhdestä syntämäpäivästä? :D
En tajua joidenkin asennetta tässä ketjussa, kylläpä se nyt on vaivalloista edes kahvit keittää tai joku kukkapuska ostaa. Minkätakia edes olla jonkun kanssa jos ei välitä siitä ihmisestä tuon taivaallista. Ei minun empaattisuus, kohteliaisuus tai toisten huomioonottaminen rajoitu vain naisiin, jotkut saa raivareita täälläkin perus kohteliaasta toisen huomioonottamisesta.
Jos lähtökohtaisesti vihaa naisia ja ihmisiä, niin ei tämä keskustelu ole teille.
-Arnoldi