Miten feministit kertovat nuoruudestaan myöhemmin omille lapsilleen?
Naiset taistelivat aikoinaan itselleen äänioikeuden ja joutuivat monesti maksamaan siitä kovan hinnan, mm. menettämällä työpaikkansa ja kenties henkensäkin.
Nykyfeministit ovat saaneet valkoiset heteromiehet välttelemään haara-asentoa istuessaan, ja ymmärtämään valkoisen heteroutensa ja tuntemaan syyllisyyttä siitä. Miten nykyfeministit kertovat lapsilleen ja lapsenlapsilleen tuosta urheasta taistelusta?
Kommentit (17)
Kai se menee sillei että äiti vihasi isiä kunnes kävi ilmi että äiti tarvii isin maksamaan laskut.
He ovat jo hävinneet kyseisen taistelun, feministien kannatus on länsimaissa historiallisissa pohjalukemissa ja jatkaa laskuaan. He voivat kertoa lapsenlapsilleen kuinka he tuhosivat hienon aatteen jota kannatti niin miehet kun naisetkin ja tekivät itsestään pellejä ja feminismistä vitsin.
Ihmiset jotka aidosti kannattaa tasa-arvoa eivät tunnustaudu feministeiksi. Se mitä nykyajan feminismi on sillä ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sadan vuoden kuluttua ei ole enää ihmiskuntaa, joten turha spekuloida tuollaista.
Patriarkaattiko sen tuhoaa?
Vierailija kirjoitti:
He ovat jo hävinneet kyseisen taistelun, feministien kannatus on länsimaissa historiallisissa pohjalukemissa ja jatkaa laskuaan. He voivat kertoa lapsenlapsilleen kuinka he tuhosivat hienon aatteen jota kannatti niin miehet kun naisetkin ja tekivät itsestään pellejä ja feminismistä vitsin.
Ihmiset jotka aidosti kannattaa tasa-arvoa eivät tunnustaudu feministeiksi. Se mitä nykyajan feminismi on sillä ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa.
Mä luulen että feminismi on niin pimeä kultti sen vuoksi, että ne kaikkein typerimmät ja äänekkäimmät feministit asettavat sen rajat. Tämä idioottiryhmä keksii jatkuvasti uusia ideoita, ja sitten ne oikeasti älykkäät feministit vaikenevat, koska eivät viitsi asettua poikkiteloin liittolaistensa kanssa, jonka jälkeen vahinkoa ei enää voi korjata. Älykkäiden feministien pitäisi irtisanoutua siitä kaksinaismoralistisesta paasaamisesta.
En tiedä. Kysy feministiltä. Niin rumia ajatuksia en halua jatkaa joten en muista sellaista paskaa. Minä kysyin feministiltä yhden kysymyksen kerran ja jouduin naisen valtaa. Pelkkä tuon naisen läsnä olo tuntui siltä että hän laittaisi pillun naamani päälle eikä antaisi minun edes hengittää muuta kuin pillun kautta menevän putken läpi mikä tulee suusta läpi. Kyl nyt vaa jutut on näin. Feminismi on olemassa ja sen seurauksesta tuleva väkivalta on hyvin olennainen osa suomalaista tulistettua kulttuuria. En ostaisi edes pitkällä tikulla enä tulitikkuja.
Että mitä? En saanut mitään tolkkua tekstistäsi. Pitäisikö sinun jalkautua välillä ulkomaailmaan ja tutustua ihmisiin ilman leimoja otsissa?
Ehkä ne kertoo kuinka äidin ansiosta penkille mahtuu istumaan muutkin kuin valkoinen heteromies. Kuinka isoäidin aikana miehille piti laittaa kylttejä, jotta ymmärtävät ettei kaikki tila ole vain heitä varten. Ja onneksi sellaisia kylttejä ei enää tarvita. Ehkä he kertovat kuinka harvinaista silloin oli nähdä mies bussissa. Kuinka lähes kaikilla valkoisilla heteromiehillä oli auto ja hyvä palkkaiset työt. Busseissa oli lähinnä koululaisia ja naisia. Joskus kännissä käyttivät bussia ja veivät koko takapenkin ja huutelivat rivouksia ilman seurauksia.
Youtubesta löydät satoja, jos ei tuhansia videoita joissa oikeasti älykkäät naiset kertovat kohta kohdalta miksi he eivät ole feministejä ja miksi he eivät halua olla nykyään feministien kanssa missään tekemisissä. Muutaman videon olen katsonut ja olen heidän kanssa täysin samaa mieltä.
Femakkoja kyrsii ettei lisääntyminen ole mahdollista ilman inhottavien miessikojen siittiöitä. Kuinka pystyvät hedelmöittämään itsensä alistavilla miessiittiöillä, hyi!
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ne kertoo kuinka äidin ansiosta penkille mahtuu istumaan muutkin kuin valkoinen heteromies. Kuinka isoäidin aikana miehille piti laittaa kylttejä, jotta ymmärtävät ettei kaikki tila ole vain heitä varten. Ja onneksi sellaisia kylttejä ei enää tarvita. Ehkä he kertovat kuinka harvinaista silloin oli nähdä mies bussissa. Kuinka lähes kaikilla valkoisilla heteromiehillä oli auto ja hyvä palkkaiset työt. Busseissa oli lähinnä koululaisia ja naisia. Joskus kännissä käyttivät bussia ja veivät koko takapenkin ja huutelivat rivouksia ilman seurauksia.
Lähes kaikilla hetromiehillä hyvä palkkaiset työt? Vaikka itse pidän itseäni feministinä, niin nämä jutut aina tökkii. Olen esimerkiksi sitä mieltä, että naisia edelleen jossain määrin syrjitään työelämässä ja palkkaerot on todellisuutta - vaikka suuri osa niistä voidaan selittää ihmisten omilla valinnoilla.
Mutta sitten tulee joku älypää kertomaan, että miehillä on lähes aina hyvä palkkaiset työt. Eli se siitä miesten työttömyydestä ja tosiasiasta, että miehiäkin työskentelee matalapalkka-aloilla. Ja juuri tämän takia miehet helposti eivät pidä feministeistä - feminismiä on nykyisin väittää ihan pokkana, etteivät yhteiskunnalliset ongelmat koskettaisi miehiä lähes ollenkaan.
No itse ajattelin kertoa että vielä vaarin nuoruudessa vaarin alalla oli melkein pelkästään miehiä mutta äiti ja äidin sukupolven naiset muuttivat sen, että äidin ja isin nuoruudessa jotkut höpsöliinit piti kummallisena että isi on äitiä nuorempi ja isikin jäi lapsen kanssa kotiin, että äidin nuoruudessa jotkut höpsöliinit kanssa ajatteli ettei naiset pärjää armeijassa mutta äitikin pärjäsi hyvin, että vasta äidin nuoruudessa tuli ensimmäiset naispresidentit ja -pääministerit... Onhan näitä. Myös ajattelin kertoa että äidillä ja isillä oli siitä hyvä tuuri ettei mitään kovin kauheaa taistelua ollut johon heidän olisi pitänyt osallistua, toivottavasti lapsellakaan ei ole.
Kerron kuinka kannatti opiskella, mutta kuinka opiskeluaikana miesvaltaisella alalla joutui useamman kerran mitätöidyksi (et sinä mitään tästä tajua - vaikka sitten tenteissä sain parempia arvosanoja). Voisin kertoa, että 80-luvun lopussa vielä miesprofessorit yrittivät härskisti käyttää valtaansa nuoriin naisopiskelijoihin, piti väistellä taputuksia ja illalliskutsuja. Voisin kertoa, että ne raukat tytöt jotka eivät vältelleet noita huomioita maksoivat mahdollisen professorin huomioedun monikertaisesti takaisin myöhemmin, heitä ei juuri tosissaan otettu. Ja kertoa, kuinka nuorena naispomona miesvaltaisella alalla sai tosissaan kasvattaa paksua nahkaa, sitkeästi ohittaa seksistiset kommentit ulkonäöstä, niellä ohitukset näkyvissä tehtävissä ja uskoa omaan tekemiseen. Nyt keski-ikäisenä johtajatätinä on jo helppoa kun ei tarvitse enää vakuuttaa "kyvykkyyttään sukupuolivammasta huolimatta", nyt arvioidaan jo sitä osaamista ja asiantuntemusta eikä sukupuolta. Ehkä eniten muistuttaisin, että tuo tasa.arvo on kuitenkin varsin uusi juttu yhteiskunnassa, ja vieläkin löytyy aloja ja alueita jopa Suomessa missä tuota ei voi vielä itsestäänselvyytenä ottaa.
Feminismihän on nykyään jo vain sellainen tarkentamaton,yleistetty ns. 'sateenvarjo'-nimike, ( eli sen alle mahtuu vaikka minkä nimisiä ,naisten asiaa ajavia esim. järjestöjä) .
Vähän samaan tapaan kuin'liberalismi', 'demokratia' ,työväenaate' ja 'raittiusliike' ovat (tai aikanaan aikanaan olivat).
Lisäksi feministiksihän voi aivan vapaasti (esim. jossain haastattelussa) tunnustautua nykyisin kuka tahansa. Tai voi sanoa: "tässä asiassa kannatan feminismiä" (tai feministejä).
Pääsääntöisestihän sillä on tarkoitettu ns. naisnäkökulman esilletulemista, naisten oikeuksien puolustamista' ym. naisasiaa.
Kuka sitten on tai voi sanoa olevansa 'feministi', on melko pitkälle kaikkia yleistyksiä pakeneva määrittelykysymys, ei mikään puoluetunnus ,tai järjestön jäsenyys.
Vierailija kirjoitti:
Kerron kuinka kannatti opiskella, mutta kuinka opiskeluaikana miesvaltaisella alalla joutui useamman kerran mitätöidyksi (et sinä mitään tästä tajua - vaikka sitten tenteissä sain parempia arvosanoja). Voisin kertoa, että 80-luvun lopussa vielä miesprofessorit yrittivät härskisti käyttää valtaansa nuoriin naisopiskelijoihin, piti väistellä taputuksia ja illalliskutsuja. Voisin kertoa, että ne raukat tytöt jotka eivät vältelleet noita huomioita maksoivat mahdollisen professorin huomioedun monikertaisesti takaisin myöhemmin, heitä ei juuri tosissaan otettu. Ja kertoa, kuinka nuorena naispomona miesvaltaisella alalla sai tosissaan kasvattaa paksua nahkaa, sitkeästi ohittaa seksistiset kommentit ulkonäöstä, niellä ohitukset näkyvissä tehtävissä ja uskoa omaan tekemiseen. Nyt keski-ikäisenä johtajatätinä on jo helppoa kun ei tarvitse enää vakuuttaa "kyvykkyyttään sukupuolivammasta huolimatta", nyt arvioidaan jo sitä osaamista ja asiantuntemusta eikä sukupuolta. Ehkä eniten muistuttaisin, että tuo tasa.arvo on kuitenkin varsin uusi juttu yhteiskunnassa, ja vieläkin löytyy aloja ja alueita jopa Suomessa missä tuota ei voi vielä itsestäänselvyytenä ottaa.
Lisäksi kannattaa ottaa esille, että työelämä ainakin 2000-luvulla on ihan kaikille kovaa kilpailua. Sukupuolesta riippumatta voit tulla syrjäytetyksi, irtisanotuksi, mitätöidyksi. Paksua nahkaa tarvitaan kaikilta ihmisiltä, ja herkemmät ihmiset, molemmisssa sukupuolissa ovat usein heikommassa asemassa valitettavasti.
Mä olen feministi, enkä ole kyllä mitään ihmeempää omista sankariteoistani kertonut. Eikä olekaan sankaritekoja. Olen käynyt koulut ahkerasti ja saanut hyvän työn alalta, jolle olen soveltuva. Kiitos feministiesiäideille, että näin olen voinut tehdä.
Arjessa olen tavallinen hyvä äiti, joka opetteli poikiaan varten automerkit, koska pojat niitä niin kovasti kyselivät ja koska mulla luonnostaan on parempi hahmomuisti kuin lasten isällä.
Jotain olen tainnut tehdä oikein, koska yhtenä päivänä puhuttiin 1800-luvun höyrykoneista, ja pojat kyselivät että "eikö niillä miehillä ja naisilla, jotka höyrykoneita käyttivät, tullut tosi kuuma..."
Hyvia juttuja jo listattu, lisaan oman panokseni:
- Aiti ja isa pitivat tapetilla vanhempien tasa-arvoa, etta isi ja aiti molemmat saisi yhteiskunnalta yhta paljon tukea, eika enaa oletettaisi aidin jaavan vuosiksi kotiin ja etta isien kotiin jaaminen olisi myos sosiaalisesti hyvaksyttya. Isi on britti ja taalla isat saa kaksi viikkoa vapaaksi kun lapsi syntyy. Aidit saavat vuoden.
- Etta kaikki lapset ja aikuiset saavat olla omia itsejaan, ilman etta syntymasukupuoli maarittelee heidan identiteettiaan haitallisella tavalla
- Isi ja aiti tekivat oman osuutensa sen eteen, etta lansimaissa itsestaanselvat asiat toteutuisivat myos muualla maailmassa (lapsiavioliittojen kieltaminen, ymparileikkauksen kieltaminen, seksuaalinen itsemaaraamisoikeus joka koskee kaikkia jne.)
Sadan vuoden kuluttua ei ole enää ihmiskuntaa, joten turha spekuloida tuollaista.