Kun lapsi pyytää lisää ruokaa, vaikka ei ole nälkä

Lapsella on erilaisia kusia, joskus ruoka maistuu paremmin. Varsinkin ennen kasvupyrähdystä. Älä puutu liikaa syömisiin (kun kyse ei ole ns herkusita, tyhjistä kaloreista).

kausia siis:-)

Sanot että ei syödä enää tätä ruokaa, vaan otetaan jälkkäriksi esim marjasoppaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on erilaisia kusia, joskus ruoka maistuu paremmin. Varsinkin ennen kasvupyrähdystä. Älä puutu liikaa syömisiin (kun kyse ei ole ns herkusita, tyhjistä kaloreista).

Kiitos tästä:)

Sano että jätetään loput huomiselle, niin sitten on huomennakin hyvää ruokaa.

Anna vain vähän lisää ja sano, että "tämä on sitten viimeinen leipä", kun varoittaa/kertoo etukäteen lapsi ei kiukuta niin paljon jos ollenkaan. Tai ennen ateria, että "nyt syödään vain tämän verran, eikä enempää". Lempeällä äännellä ja katso että lapset kuulee ja ymmärtää mitä juuri sanoit. Meillä toimii.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on erilaisia kusia, joskus ruoka maistuu paremmin. Varsinkin ennen kasvupyrähdystä. Älä puutu liikaa syömisiin (kun kyse ei ole ns herkusita, tyhjistä kaloreista).

Hauska kömmähdys tuo "kusia" :D Mutta joo siis, ihan järkevältä tuo kuulostaa. Huolestuttaa vaan että lapsi pulskistuu vielä lisää. Mutta pitäisikö siis puuttua ollenkaan syömisiin? Kai sitä jotenkin täytyy kontrolloida, kuinka paljon ja mitä lapsi syö..?

t.ap

Nostan! Mulla on sama ongelma. Koulussakin lapsi usein ottaa toisen tai kolmannenkin lautasen. On pyöreä :(

Vierailija kirjoitti:

Sanot että ei syödä enää tätä ruokaa, vaan otetaan jälkkäriksi esim marjasoppaa.

Parempi kai antaa vähän lisää ruokaa tai leipäpala kuin turhaa sokeria.

Vierailija kirjoitti:

Anna vain vähän lisää ja sano, että "tämä on sitten viimeinen leipä", kun varoittaa/kertoo etukäteen lapsi ei kiukuta niin paljon jos ollenkaan. Tai ennen ateria, että "nyt syödään vain tämän verran, eikä enempää". Lempeällä äännellä ja katso että lapset kuulee ja ymmärtää mitä juuri sanoit. Meillä toimii.

Tämäkin ihan hyvä neuvo varmasti. Mutta entä jos lapsi kyseenalaistaa, että miksi ei saa enempää? Kun on siis siinä iässä että kyseenalaistaa vanhempansa useasti. Käyttää myös hyödykseen sitä että sanoo "mutta mulla on vielä nälkä", vaikka ei ihan varmasti niiden annosten jälkeen enää ole. On siis jo fiksu ja ovela, kun yrittää saada haluamansa.

t.ap

Ei jälkkäriksi tarvi olla sokeria. Meillä pakastemarjat on aina pakastettu ilman sokeria ja hyvin kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on erilaisia kusia, joskus ruoka maistuu paremmin. Varsinkin ennen kasvupyrähdystä. Älä puutu liikaa syömisiin (kun kyse ei ole ns herkusita, tyhjistä kaloreista).

Huolestuttaa vaan että lapsi pulskistuu vielä lisää. Mutta pitäisikö siis puuttua ollenkaan syömisiin? Kai sitä jotenkin täytyy kontrolloida, kuinka paljon ja mitä lapsi syö..?

t.ap

Minun mielestä saa ja pitää puuttua niihin annosmääriinkin, jos kerran on jo havaittavissa pulskistumista. Sehän on vanhempien tehtävä katsoa, että edistää lapsen terveyttä, eikä ylipaino ole todellakaan mitään tavoiteltavaa. Kyllä lapselle voi opettaa annoskokoja; teet valmiin annoksen lautasmallin mukaan, eikä sen jälkeen ole mitään tarvetta enää santsata. Jos vielä on nälkä, voi ottaa salaattia tai kasviksia, mutta ei ruokaa pelkän maun takia. Ja lapselle voi ihan suoraan selittää, että on terveellistä syödä tietty määrä oikeanlaista ruokaa, mutta ei liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten pitäisi toimia kun lapsi pyytää ruokaillessa lisää ruokaa, joskus montakin kertaa. Tämä siis lähes poikkeuksetta silloin, kun tarjolla on jotain hänen mielestään hyvää ruokaa, vaikka makaronilaatikkoa tai sitten jotain hyvää leipää. Haluaa siis lisää silloin kun ruoka on hyvää, sen takia että se maistuu hyvältä, ei sen takia että hänellä olisi vielä nälkä. On muutenkin hieman pyöristynyt tässä lähiaikoina. Miten perustelen hänelle että ei oteta enää lisää? Tarkoitan tilanteita missä hän on syönyt ruuan kanssa vaikka jo kaksi palaa leipää, ja haluaa vielä yhden. Tai on syönyt kaksi lautasellista ruokaa, ja haluaisi vielä lisää. Miten säännöstelen hänen syömistään siis niin, ettei hänelle tule paha mieli tai ettei tule mitään traumoja syömisestä ja ongelmia kehonkuvan kanssa tms. Kiitos avusta!

Aloita vaikka siitä ettei ruoan kansa syödä ainuttakaan palaa leipää ja lautaskoko laitetaan pienemmäksi.Lapsi ulos leikkimään aina kun mahis, tabletti-ja tv-aika minimiin. Oisko kasvupyrähdys tuloillaan jos painoa tulee?

Tää on hankala aihe. Itse olin lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni reilusti ylipainoinen (lapsena jopa lihava), koska sain tosiaan ruokaa aina kun halusin ja niin paljon kuin halusin :/ Äidin kanssa jälkikäteen puhuessa tuli ilmi, että hän(kään) ei tiennyt kuinka kieltäytyä antamasta ruokaa, kun ei juuri halunnut vaikuttaa negatiivisesti omakuvan/itsetunnon kehittymiseen.

Sanot vaikka että äiti ajatteli että syödään tätä vielä huomennakin. Tai leipä on vähissä ja riittäisi iltapalallekin.

Meillä jälkkäriksi menee esim mikrossa kuumennettu banaaninpala, on terveellistä, ja katkaisee ruuan himon.

Meillä sama ongelma.

Taktikoin ja annan jo ensimmäisen annoksen pienenä, niin on sitten varaa ottaa lisää. Joka annokselle lataan aina suunnilleen puoli lautasellista kurkkua, tomaattia, porkkanaa tms. niin, että maha täyttyy myös kasviksista. Sitten kun mielestäni on varmasti syöty tarpeeksi sanon, että nyt on syöty riittävästi, jälkiruuaksi voi ottaa lisää kasviksia tai hedelmän, jos vielä on jäänyt nälkä. Lapsi usein protestoi tätä, mutta vanhemman yksi tärkeimmistä tehtävistähän on kuunnella kiukut läpi ja pysyä linjassaan silloin kun tietää toimivansa lapsen parhaaksi. Ei siis pidä opettaa lapselle, että ruinaamalla saa aina tahtonsa läpi.

Mutta vaikeaa tasapainottelua tämä välillä on, sitä en kiellä!

Niih, vetoat taloudellisuuteen, ei lapsen lihavuuteen. Ruokaa ei syödä kerralla kaikkea, vaan säästetään huomiseen, eikä sen takia että lapsi on lihava.

Sanot: "No jos vielä haluat jotain lisää niin, ota tätä salaattia/porkkana". Tai joku muu terveellinen juttu,  vaikka pähkinöitä jälkkäriksi pikku kourallinen tai vaikka pala tummaa suklaata.

Olisko kuitenkin kyse siitä että lapsi syö leipää ja makaronia, mutta keho huutaa ravintoaineita?

Vierailija kirjoitti:

Tää on hankala aihe. Itse olin lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni reilusti ylipainoinen (lapsena jopa lihava), koska sain tosiaan ruokaa aina kun halusin ja niin paljon kuin halusin :/ Äidin kanssa jälkikäteen puhuessa tuli ilmi, että hän(kään) ei tiennyt kuinka kieltäytyä antamasta ruokaa, kun ei juuri halunnut vaikuttaa negatiivisesti omakuvan/itsetunnon kehittymiseen.

Minulla on juurikin samanlaisia kokemuksia, ja osittain tämän vuoksi asiaa mietinkin. Muistan kuinka kysyin itse joskus 10 vuotiaana että "lihottaako tämä kotiruoka mua?". Vastaukseksi sain että ei tietenkään lihota, sitä voi syödä niin paljon kun haluaa. Ja olin tosiaan hieman pullea lapsuudessa. Joten tämän haluaisin välttää. Oikeasti siis luulin että "kunnon kotiruoka" ei lihota.

t.ap