Surullinen sinkkuudesta - miten päästä siitä yli?
Olen 29-vuotias, enkä ole koskaan elämässäni ollut vakavassa parisuhteessa. Tai parisuhteessa ylipäätään, muutaman kuukauden tapailuja tai fwb-suhteita en sellaisiksi laske. Viikonloppuna päättyi taas yksi omasta mielestäni hyvin alkanut tapailusuhde siihen, että mies löysi toisen ja olen asiasta tosi surullinen. Iän karttuessa oma yksinäisyys on ruvennut ahdistamaan yhä enemmän. Kaverit ja tutut ympärillä vakiintuvat ja löytävät parisuhteita vanhan päätyttyä suunnilleen sormia napsauttamalla ja itse pysyn sinkkuna. Tuntuu, että olen jotenkin viallinen, en kelpaa suhteeseen, en ole tarpeeksi hyvä tullakseni rakastetuksi.
Ja kyllä, tiedän olevani ärsyttävä kun koitan puhua näistä asioista ystävilleni, parisuhdeihmisiä ei selvästikään kiinnosta sinkun vininä, mutta olen yksinäinen ja surullinen siitä. En kaipaa sääliä tai kerjää huomiota, vaan haluaisin tukea. Olisiko kenelläkään vinkkejä, miten voisin oppia hyväksymään tilanteen paremmin?
Kommentit (22)
Mihin suhteesi yleensä päättyvät? Onko niissä jotain yhtäläisyyksiä? Osaatko ajatella mistä ne joutuisivat ja voisitko oppia niistä jotain?
Vierailija kirjoitti:
Mihin suhteesi yleensä päättyvät? Onko niissä jotain yhtäläisyyksiä? Osaatko ajatella mistä ne joutuisivat ja voisitko oppia niistä jotain?
k_ullikarusellissahan se pyörii.
Sama täällä. Kaikkialla aina lukee, että ei parisuhde tee onnelliseksi ja pitää ensin olla tyytyväinen omaan elämäänsä. Pälä pälä pää!!! Entä jos on hyviä ystäviä, opiskelut opiskeltu, mieluinen työpaikka, mukavat harrastukset ja nätti koti. Ainoa mikä harmittaa on sinkkuus. Itse kyllästyin tähän odottamisen ja Suomen harmauteen. Lähden etsimään itseäni ja hakemaan itsevarmuutta ja valoa elämääni Australiasta, jossa aion viettää vuoden.
Olen toitottanut itselleni etten kelpaa ja olen huonoa parisuhdeaineista. Hyvin on alkanut tepsimään. En tiedä enää haluanko edes parisuhdetta. Läheisyyden ja seksin puute ainoastaan harmittaa.
Tsemppiä ap! Itellä sama tilanne paitsi että olen jo 40+... Enpä oo itekkään erityisen sinut tilanteeni kanssa joten neuvoja en osaa antaa paitsi ne samat vanhat eli yritä olla liikaa ajattelematta asiaa ja keskity hyviin juttuihin. Et ole viallinen, voi olla että se hyvä tyyppi löytää sut kun pidät silmät auki etkä masennu.
Vaikutat ihanalta ja sympoikseltä tyypiltä. Luulen että ymmärrän sua aika hyvin. Vaikka mulla onkin ollut 2x 1vuoden suhdetta ja yksi kolmen vuoden suhde. Eli yhteensä viisi vuotta suhteilua, mutta olenkin "jo" 34v. Mulla oli eka suhde 23vuotiaana. Suhteiden välissä on mennyt useampi vuosi aina. Olen ihan kaunis nainen mutta luulen että miksi niitä miehiä ei ole tullut "sormia napsauttamalla" johtuu siitä että olen aika vaikeasti lähestyttävä. Luonteeltani melkoisen introvertti/erityisherkkä enkä ole se suupaltein tyyppi isoissa porukoissa. Ylipäätään en ole bilehile ja huomaan että elämä on aikamoista rutiinia välillä joten en edes tapaa uusia ihmisiä. Tähän vielä se, ettei mua edes kiinnosta juuri kukaan, niin on aika selvää ettei miehiä suorastaan sada 😉
Mitä muuta kiinnostavaa sinulla on elämässäsi? Ei yksi parisuhde määritä kaikkea. Maailmassa on muutakin.
Varmasti keksit myös huonoja puolia seurustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen toitottanut itselleni etten kelpaa ja olen huonoa parisuhdeaineista. Hyvin on alkanut tepsimään. En tiedä enää haluanko edes parisuhdetta. Läheisyyden ja seksin puute ainoastaan harmittaa.
Ohis, mutta eipä tuohon ole omalla kohdalla tarvittu kuin aina jätetyksi tuleminen - ei erillistä itsekritiikkiä. Osaan itsekin ok-fiksuna vetää sen johtopäätöksen etten ole hyvää parisuhdeainesta kun kaikki tapailut ovat päätyneet siihen ettei mies kykene ihastumaan. Eniten harmittaa kun en koskaan tule tietämään mikä se juttu on miten minuun ei kiinnytä ja miksi en ole rakkauden arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Kaikkialla aina lukee, että ei parisuhde tee onnelliseksi ja pitää ensin olla tyytyväinen omaan elämäänsä. Pälä pälä pää!!! Entä jos on hyviä ystäviä, opiskelut opiskeltu, mieluinen työpaikka, mukavat harrastukset ja nätti koti. Ainoa mikä harmittaa on sinkkuus. Itse kyllästyin tähän odottamisen ja Suomen harmauteen. Lähden etsimään itseäni ja hakemaan itsevarmuutta ja valoa elämääni Australiasta, jossa aion viettää vuoden.
Hienoa, että et jää tänne kuihtumaan. Tsemppiä!
Suunnittele ja ryhdy toteuttamaan seuraavaksi viideksi vuodeksi jokin sellainen itsellesi mieluinen suunnitelma, johon parisuhde ei yksinkertaisesti sovi. Näin lakkaat etsimästä parisuhdetta ja lakkaat vaikuttamasta epätoivoiselta tai surkealta parisuhteen puuttumisen vuoksi. Katsotaan viiden vuoden päästä, vieläkö olet sinkku vain tuliko oikea mies elämääsi juuri silloin, kun häntä vähiten olisit kaivannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen toitottanut itselleni etten kelpaa ja olen huonoa parisuhdeaineista. Hyvin on alkanut tepsimään. En tiedä enää haluanko edes parisuhdetta. Läheisyyden ja seksin puute ainoastaan harmittaa.
Ohis, mutta eipä tuohon ole omalla kohdalla tarvittu kuin aina jätetyksi tuleminen - ei erillistä itsekritiikkiä. Osaan itsekin ok-fiksuna vetää sen johtopäätöksen etten ole hyvää parisuhdeainesta kun kaikki tapailut ovat päätyneet siihen ettei mies kykene ihastumaan. Eniten harmittaa kun en koskaan tule tietämään mikä se juttu on miten minuun ei kiinnytä ja miksi en ole rakkauden arvoinen.
Jos haluat ruveta esittämään, ole höpsömpi, näytä seksikkäämmältä, älä ole hillitty ja älykkömäinen.
Vierailija kirjoitti:
Olen toitottanut itselleni etten kelpaa ja olen huonoa parisuhdeaineista. Hyvin on alkanut tepsimään. En tiedä enää haluanko edes parisuhdetta. Läheisyyden ja seksin puute ainoastaan harmittaa.
Ei tuo ole ongelma, jos olet nainen.
Vierailija kirjoitti:
Olen toitottanut itselleni etten kelpaa ja olen huonoa parisuhdeaineista. Hyvin on alkanut tepsimään. En tiedä enää haluanko edes parisuhdetta. Läheisyyden ja seksin puute ainoastaan harmittaa.
Itseään ruokkiva kehä?
Sen saa mitä tavoittelee ja oikeasti haluaa.
t. Yksi, joka on ollut vain pitkissä parisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen toitottanut itselleni etten kelpaa ja olen huonoa parisuhdeaineista. Hyvin on alkanut tepsimään. En tiedä enää haluanko edes parisuhdetta. Läheisyyden ja seksin puute ainoastaan harmittaa.
Ohis, mutta eipä tuohon ole omalla kohdalla tarvittu kuin aina jätetyksi tuleminen - ei erillistä itsekritiikkiä. Osaan itsekin ok-fiksuna vetää sen johtopäätöksen etten ole hyvää parisuhdeainesta kun kaikki tapailut ovat päätyneet siihen ettei mies kykene ihastumaan. Eniten harmittaa kun en koskaan tule tietämään mikä se juttu on miten minuun ei kiinnytä ja miksi en ole rakkauden arvoinen.
Jos haluat ruveta esittämään, ole höpsömpi, näytä seksikkäämmältä, älä ole hillitty ja älykkömäinen.
Seksikkäämmältä näyttämällä ei saa parisuhdetta, vain seksiä. On jo nimittäin kokeiltu.
Vierailija kirjoitti:
Sen saa mitä tavoittelee ja oikeasti haluaa.
t. Yksi, joka on ollut vain pitkissä parisuhteissa.
Ehkä joo, jos ihan kiva kelpaa. Harvalle kuitenkaan käy niin että todella sattuu löytämään suuren rakkauden juuri kun edellinen päättyi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen saa mitä tavoittelee ja oikeasti haluaa.
t. Yksi, joka on ollut vain pitkissä parisuhteissa.
Ehkä joo, jos ihan kiva kelpaa. Harvalle kuitenkaan käy niin että todella sattuu löytämään suuren rakkauden juuri kun edellinen päättyi...
Ihmeen monelle kuitenkin, joten en yleistäisi kuitenkaan.
Olen jo 45v ja ollut kahdessa suhteessa, eli 19 veenä tapasin elämäni rakkauden, sitä kesti viitisen vuotta. Sitten pari vuotta sinkkuna, jolloin tapasin mukavan miehen, pitkästä aikaa, hänestä tuli lasteni isä, erokin valitettavasti tuli, kun kuopus oli alle 2v. En vaan ole vaimomateriaalia, vaikka niin haluaisin. Nyt olen ollut ilman suhteita jo 13 vuotta. En tykkää, mutta pärjään. Ihan järjettömän kovasti haluaisin suhteen, mutta en käy enää missään kuin töissä, kaupassa ja koirien kanssa lenkillä :)
Yh.