Mitä elatustuen mielestäsi kuuluu kattaa
Mitä elatustuen kuuluu mielestäsi kattaa?
Kuuluuko MIELESTÄSI exän maksaa enemmän elatustukia, jos lähivanhempi jää äkillisesti työttömäksi tms.? Millä perusteella?
Kuuluuko elatustukea laskea, jos etä jää työttömäksi tms.?
Kuuluuko lasten elatus mennä tasan puoliksi vai tuloihin suhteutettuna puoliksi?
Pidätkö oikeutettuna, että asumiskulut lasketaan mukaan elatustarvetta määriteltäessä a. aina, b. jos lapsi asuu huomattavasti enemmän lähivanhemmalla vai c. asumiskuluja ei kuulu laskea mukaan ?
Miten lasket ns. lapsen kuluihin varatun summan? Onko se pelkkä elatusmaksu vai lasketko mukaan lapsilisät ja oman osuutesi kuluista?
Arvio lapseen menevistä todellisista kuluista per kk?
Kommentit (19)
E tässä ole kyse mielipiteistä vaan siitä mikä sen lapsen elatustarve on lain mukaan!
En tiedä laista, mutta mielestäni sen kuuluu kattaa puolet lapsen juoksevista KOHTUULLISISTA menoista. Kalliit harrastukset, merkkivaatteet ja muut voidaan sopia keskenään tai sitten maksaa kenellä varaa ja halua. Etä maksaa jo oman kämpän, jossa tilaa lapselle kyläilyyn, ei tarvitse maksaa lähin asumista. Lähi saa myös lähes satavarmasti asumistukea, etä ei työssäkäyvänä "yksin asuvana" (vaikka lapsi olisi siellä miten paljon, ei lain mukaan asu etällä) saa mitään tukia. Lähi saa pitää lapsilisät bonuksena. Minimielari 150€ on kohtuullinen. Sillä laskettuna lapsi tulisi kustantamaan 2*150+100(lapsilisä)=400€/kk. Luulisi riittävän hyvään toimeentuloon. Sillä lähillä on yhtäläinen, ellei jopa suurempi, vastuu lapsesta. Luulisi olevan myös lasta varaa elättää kun on sellaisen hankkinut.
T. Nainen
Vierailija kirjoitti:
En tiedä laista, mutta mielestäni sen kuuluu kattaa puolet lapsen juoksevista KOHTUULLISISTA menoista. Kalliit harrastukset, merkkivaatteet ja muut voidaan sopia keskenään tai sitten maksaa kenellä varaa ja halua. Etä maksaa jo oman kämpän, jossa tilaa lapselle kyläilyyn, ei tarvitse maksaa lähin asumista. Lähi saa myös lähes satavarmasti asumistukea, etä ei työssäkäyvänä "yksin asuvana" (vaikka lapsi olisi siellä miten paljon, ei lain mukaan asu etällä) saa mitään tukia. Lähi saa pitää lapsilisät bonuksena. Minimielari 150€ on kohtuullinen. Sillä laskettuna lapsi tulisi kustantamaan 2*150+100(lapsilisä)=400€/kk. Luulisi riittävän hyvään toimeentuloon. Sillä lähillä on yhtäläinen, ellei jopa suurempi, vastuu lapsesta. Luulisi olevan myös lasta varaa elättää kun on sellaisen hankkinut.
T. Nainen
Mielipiteitä on toki jokaisella, mutta jos on kovin jyrkästi jotain mieltä, mitä ei pysty järjellä perustelemaan, niin olisi mielenkiintoista kuulla henkilön omia pohdintoja siitä, miksi hän on kyseisen ajatuksen kannalla. Esim. tuo, että lähillä pitäisi olla taloudellisestikin suurempi vastuu lapsesta. Ilmeisesti sinun logiikallasi sen joka tekee enemmän ja on enemmän vastuussa, pitää hoitaa myös taloudellisesti isompi osa? Tai että vain lähivanhemmalta odotetaan varallisuutta elättää lasta, koska hän on sellaisen halunnut. Ilmeisesti etä ei ole lasta tahtonut?
Ja millä logiikalla lähivanhempi saisi lähes satavarmasti asumistukea? Asumistuki jaetaan ihan niiden tuen kriteerien perusteella, ei sen perusteella, onko joku lähivanhempi. Sitä ei myöskään automaattisesti kielletä etävanhemmilta. Esim. minun tuttavapiirissäni kaikki lähivanhemmat asuvat omistamissaan omakotitaloissa, eivätkä saa todellakaan mitään asumistukia. Etävanhemmista 1 asuu vuokralla ja saa asumistukea, muut asuvat myös omakotitaloissa ilman tukea.
Lapsen menot ovat ne, jotka vanhemmat ovat aikanaan lapselle päättäneet. Ero ei vaikuta siihen, mitä lapsi saa harrastaa, eikä etävanhempi voi yhtäkkiä vaatia, että lapsen pitää lopettaa harrastukset jotta etä saa käyttää rahat itseensä. Tai toki vaatia saa, mutta oikeudessa naurettavilla ja itsekkäillä vaatimuksilla ei onneksi ole minkäänlaista vaikutusta.
Jos lasketaan, että lapsen hoitomaksu on 200€/kk, siihen päälle hänen vakuutuksensa, osuus asumisesta, vesimaksut, vaatteet, kengät, ruoat, harrastukset, lääkkeet ym. sairaudenhoito, pyörät, sukset, luistimet, kypärät, pelit ja pensselit, lapsen mahdolliset lemmikit (voitko uskoa, niitäkään ei peritä eroperheen lapsilta pois?!?), synttärilahjat, kaverilahjat yms., niin tuolla rahalla ei todellakaan pitkälle pötkitä. Jos rahaa ei ole, niin ei sille mitään voi, mutta jos rahaa olisi mutta ei vaan kiinnostaisi käyttää sitä omaan lapseen, niin on kyllä törkeä etä ja sietäisi saada elariperinnät tuplana.
En tajua kyllä yhtää mitä tällä meuhkaamisella haetaan :D
Lapsen riittävä elaustahan kostuu isän+ äidin osuus + lapsilisä. Elatusmaksun tarkoitus ei ole kattaa koko lapsen elatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä laista, mutta mielestäni sen kuuluu kattaa puolet lapsen juoksevista KOHTUULLISISTA menoista. Kalliit harrastukset, merkkivaatteet ja muut voidaan sopia keskenään tai sitten maksaa kenellä varaa ja halua. Etä maksaa jo oman kämpän, jossa tilaa lapselle kyläilyyn, ei tarvitse maksaa lähin asumista. Lähi saa myös lähes satavarmasti asumistukea, etä ei työssäkäyvänä "yksin asuvana" (vaikka lapsi olisi siellä miten paljon, ei lain mukaan asu etällä) saa mitään tukia. Lähi saa pitää lapsilisät bonuksena. Minimielari 150€ on kohtuullinen. Sillä laskettuna lapsi tulisi kustantamaan 2*150+100(lapsilisä)=400€/kk. Luulisi riittävän hyvään toimeentuloon. Sillä lähillä on yhtäläinen, ellei jopa suurempi, vastuu lapsesta. Luulisi olevan myös lasta varaa elättää kun on sellaisen hankkinut.
T. NainenMielipiteitä on toki jokaisella, mutta jos on kovin jyrkästi jotain mieltä, mitä ei pysty järjellä perustelemaan, niin olisi mielenkiintoista kuulla henkilön omia pohdintoja siitä, miksi hän on kyseisen ajatuksen kannalla. Esim. tuo, että lähillä pitäisi olla taloudellisestikin suurempi vastuu lapsesta. Ilmeisesti sinun logiikallasi sen joka tekee enemmän ja on enemmän vastuussa, pitää hoitaa myös taloudellisesti isompi osa? Tai että vain lähivanhemmalta odotetaan varallisuutta elättää lasta, koska hän on sellaisen halunnut. Ilmeisesti etä ei ole lasta tahtonut?
Ja millä logiikalla lähivanhempi saisi lähes satavarmasti asumistukea? Asumistuki jaetaan ihan niiden tuen kriteerien perusteella, ei sen perusteella, onko joku lähivanhempi. Sitä ei myöskään automaattisesti kielletä etävanhemmilta. Esim. minun tuttavapiirissäni kaikki lähivanhemmat asuvat omistamissaan omakotitaloissa, eivätkä saa todellakaan mitään asumistukia. Etävanhemmista 1 asuu vuokralla ja saa asumistukea, muut asuvat myös omakotitaloissa ilman tukea.
Lapsen menot ovat ne, jotka vanhemmat ovat aikanaan lapselle päättäneet. Ero ei vaikuta siihen, mitä lapsi saa harrastaa, eikä etävanhempi voi yhtäkkiä vaatia, että lapsen pitää lopettaa harrastukset jotta etä saa käyttää rahat itseensä. Tai toki vaatia saa, mutta oikeudessa naurettavilla ja itsekkäillä vaatimuksilla ei onneksi ole minkäänlaista vaikutusta.
Jos lasketaan, että lapsen hoitomaksu on 200€/kk, siihen päälle hänen vakuutuksensa, osuus asumisesta, vesimaksut, vaatteet, kengät, ruoat, harrastukset, lääkkeet ym. sairaudenhoito, pyörät, sukset, luistimet, kypärät, pelit ja pensselit, lapsen mahdolliset lemmikit (voitko uskoa, niitäkään ei peritä eroperheen lapsilta pois?!?), synttärilahjat, kaverilahjat yms., niin tuolla rahalla ei todellakaan pitkälle pötkitä. Jos rahaa ei ole, niin ei sille mitään voi, mutta jos rahaa olisi mutta ei vaan kiinnostaisi käyttää sitä omaan lapseen, niin on kyllä törkeä etä ja sietäisi saada elariperinnät tuplana.
Vakuutus, lemmikit, kaverilahjat ja synttärilahjat ovat kaikki vapaaehtoisia. Löytyy edullisia, lähes ilmaisia harrastuksia ja harrastevälineet voi ostaa käytettyinä. Kukin tulojensa mukaan, ei se lapsen tarvitse saada tavaraa yli kohtuullisen elintason.
Entinen lähi-äiti
Ainakin puolet siitä mitä lapseen kuluu rahaa.
Elatustuen pitäisi olla sen kokoinen, mikä käytettäisiin lapseen, kun asuttaisiin samassa taloudessa.
Silloin on loogista, että lapsenkin elintaso heikkenee, jos etä tai lähi joutuu työttömäksi. Sitä kutsutaan elämäksi.
Elatustuki on vanhentunut jäänne ajalta jolloin mies elätti naisen. Nykyisin naiset käyvät töissä, joten tuki pitäisi poistaa, ellai toinen vanhempi ole lapsen kanssa tekemisissä.
Tukien ei pitäisi kattaa mitään. Tukien varaan ei pitäisi kenenkään elämäänsä perustaa.
Lähivanhemuus sille vanhemmalle joka pystyy lapsen elättämään. Naurettavaa edes kuvitella, että elintason pitää pysyä lapsella samana kuin ennen eroa.
Noin pyöreästi laskien, en usko, että saan millään kulutettua lapseeni yli 5000€/v. Pois lukien ruuat ym. perustarpeet, joihin molemmat osallistuvat kodeissaan. Asumiskulut eivät mielestäni kuulu exälle. Asun suuressa asunnossa, exä kaksiossa sohvalla nukkuen. Oma valinta kummallakin. Hoitomaksu on pieni, koska olen pienituloinen. Olen enemmän kuin tyytyväinen minimielareihin, vaikka vaatimalla kai olisin "oikeutettu" enempään. Voi olla, että vaatisinkin, jos isä ei tapaisi lastaan ja tällöin esim. ruokakulut olisivat pelkästään vastuullani.
Jos jäisin työttömäksi, koen, että se olisi oma ongelmani ja silloin pitäisi karsia omia kuluja. Lapsi tuolloinkaan ei sen enempää/vähempää kuluta. En koe, että asia kuuluu exälle. Sama käytännössä toisin päin. Tosin omalla kohdallani harkitsisin elatuksen pienentämistä, jos omat tulot olisi samalla tasolla.
Exällä on paremmat tulot, mutta elatuksen ja lapsilisien jälkeen ero tietenkin kaventuu. Jos toisella on huomattavasti enemmän rahaa, voi hän mielestäni osallistua kuluihin enemmän, jos katsoo haluavansa. Mielestäni kuitenkaan tuloero ei saa olla syy suuriin elatusmaksuihin. Jos haluaa lapsensa nauttivat suuresta tulotasosta, voi lähivanhempaa vaihtaa. Etän ei kuulu turvata lähivanhemman elintasoa, vaan elatuksen kuuluu mennä lapsen tarpeisiin.
Vanhemmat elättävät lastaan tulojensa mukaisessa suhteessa, niin sanoo laki, ei puoliksi.
Tottakai asuminen lasketaan elatukseen, ei sitä lasta voi parkkipaikallakaan pitää ja siitäkin menee joku vuokra.
Jos köyhän lapsi saa 155€ elatustukea, toki parempi tuloinen maksaa enemmän, niinhän se menee ydinperheissäkin vai kuvitteletteko 8000€/kk tienaavien vanhempien lasten elävän kirppisvaatteilla ja nuudeleilla, jos vanhemmat ostavat itseelleen merkkivaatteita ja kaviaaria.
En ymmärrä näitä pieni tuloisia lähivanhempia, jotka ylpeilevät että eivät halua enempää elatusmaksua, kun vähemmälläkin tulevat toimeen, ei ne rahat ole vanhemmalle vaan lapselle, jos haluaa opettaa lapselle säästäväisyyttä, voi ylimääräiset elatusmaksut säästää lapselle pesämunaksi aikuisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat elättävät lastaan tulojensa mukaisessa suhteessa, niin sanoo laki, ei puoliksi.
Tottakai asuminen lasketaan elatukseen, ei sitä lasta voi parkkipaikallakaan pitää ja siitäkin menee joku vuokra.
Jos köyhän lapsi saa 155€ elatustukea, toki parempi tuloinen maksaa enemmän, niinhän se menee ydinperheissäkin vai kuvitteletteko 8000€/kk tienaavien vanhempien lasten elävän kirppisvaatteilla ja nuudeleilla, jos vanhemmat ostavat itseelleen merkkivaatteita ja kaviaaria.
En ymmärrä näitä pieni tuloisia lähivanhempia, jotka ylpeilevät että eivät halua enempää elatusmaksua, kun vähemmälläkin tulevat toimeen, ei ne rahat ole vanhemmalle vaan lapselle, jos haluaa opettaa lapselle säästäväisyyttä, voi ylimääräiset elatusmaksut säästää lapselle pesämunaksi aikuisuuteen.
Eli kaikki huonotuloiset vaan pikaisesti naimisiin rikkaan puolison kanssa, niin on loppuelämä turvattu? Miksi ihmeessä kuuluisi elättää lapsen lisäksi myös se ex? Eikös jokainen oo vastuussa omasta koulutukseltaan ja tulotasostaan... Jos molemmilla vanhemmilla on korkeat tulot, niin mikäs siinä, jos yhteistuumin haluavat laittaa lapseen 2000€/kk.
Eihän se etävanhempikaan kadulla asu. Yhtäläiset kulut hänellä on asumisesta. Jokainen valitsee itse, miten haluaa asua.
Ei kyse ole siitä, että mitä lähivanhempi arvelee tai laskee vaan on olemassa ihan lakisääteinen tapa arvioida sentilleen lapsen elatustarve.
Vesilaskut, vuokrat, sähkölaskut elatustuessa, kun lhi joutuisi ne muutenkin maksamaan.
Jos toinen maksaa 200€ toinen 100€ lapsilisä noin 100€ lapsella on noin 400€ kuukausi.
Tai 200€ ja 200€ ja lapsilisä 100€ lapsella 500€.
Saako työttömätkään noin paljoa?
Vierailija kirjoitti:
0000011111111 kirjoitti:
Mitä elatustuen kuuluu mielestäsi kattaa?
Kuuluuko MIELESTÄSI exän maksaa enemmän elatustukia, jos lähivanhempi jää äkillisesti työttömäksi tms.? Millä perusteella?
Kuuluuko elatustukea laskea, jos etä jää työttömäksi tms.?
Kuuluuko lasten elatus mennä tasan puoliksi vai tuloihin suhteutettuna puoliksi?
Pidätkö oikeutettuna, että asumiskulut lasketaan mukaan elatustarvetta määriteltäessä a. aina, b. jos lapsi asuu huomattavasti enemmän lähivanhemmalla vai c. asumiskuluja ei kuulu laskea mukaan ?
Miten lasket ns. lapsen kuluihin varatun summan? Onko se pelkkä elatusmaksu vai lasketko mukaan lapsilisät ja oman osuutesi kuluista?
Arvio lapseen menevistä todellisista kuluista per kk?
Mitä mielestäsi vanhemmuuteen kuuluu? Kuuluuko vanhempien pitää niin hyvää huolta lapsestaan, kuin he vain pystyvät, vai onko ok kiusata lasta ja yrittää näpäyttää ex-puolisoa lapsen avulla? Onko sinusta hyvä asia, jos lapsi elää leipäjonossa, asuu olohuoneen nurkassa ja käyttää rikkinäisiä vaatteita, samalla kun toinen vanhemmista ajaa hienolla autolla ja vie uutta kumppaniaan lomalle etelään?
Vanhemmuus ei lopu eroon, joten lapselle luonnollisestikin kuuluu sellainen elintaso, jonka vanhemmat yhdessä pystyvät hänelle tarjoamaan. Kulut harvoin menevät 50/50, vaan rikkaampi luonnollisestikin maksaa enemmän.
Lapsen asuminen ei vaikuta asiaan, ainakaan niin, että jos ei näe niin ei tarvi maksaakaan. Toinen vanhempi voi sijoittaa lapsiin enemmän aikaa, ja toinen sitten vastaavasti enemmän rahaa.
Jos jompi kumpi jää työttömäksi (eikä työttömyyden syy ole kikkailu elatusmaksuilla), niin silloin elatusmaksu arvioidaan uudelleen. Samoin kuin silloin, jos toisen työkuviot muuttuvat, tulot nousevat tms.
Koska Suomen laki mahdollistaa etävanhemmalle tapaamisista kieltäytymisen täysin mielivaltaisesti ja siksi lähivanhemman on oltava valmis pitämään lasta luonaan 24/7/365, on asumiskustannukset ehdottomasti laskettava aina mukaan. Mikäli tapaamiset sujuvat säännöllisesti ja asiallisesti, voidaan niiden perusteella vähentää elatusmaksuja. Lähtökohtaisesti ne on kuitenkin aina laskettava lähivanhemman kuluiksi lainsäädännöstä johtuen.
Lapsen kuluihin lasketaan kaikki lapsesta koituvat menot (siis aivan kaikki, ei vain ruoka ja uudet vaatteet), niistä vähennetään lapsilisä ja loppuosa jaetaan vanhemmille tulojen suhteessa.
Lapseen meneviä kuluja on täysin mahdotonta katsoa mistään tilastosta, sillä kaikki ovat yksilöitä ja jokaisen perheen (myös eroperheen) talous on erilainen. Ei ole mitenkään mahdollista keksiä jotain könttäsummaa, jonka on riitettävä kaikille. Muutama esimerkki tutuista perheistä:
- Tavisperhe, keskituloiset vanhemmat. Lapsi harrastaa partiota ja käy peruskoulua. Elatus menee 50/50 molemmille vanhemmille, etävanhempi maksaa noin 180€/kk ja lapsen puhelinlaskun.
- Lapsi vaikeasti sairas, mistä johtuen äiti kotona omaishoitajana. Isä hyväpalkkainen, tapaa lasta harvoin. Maksavat elatuksen noin suhteessa 90/10, isä maksaa elatusta 600€/kk.
- Toinen tavisperhe, keskituloiset vanhemmat. Eivät ole eronneet, mutta koska lapsi harrastaa erittäin kallista harrastusta, hänen kuukausimenonsa ovat helposti 1000€/kk ja jos he eroaisivat, hänen menonsa olisivat huomattavasti korkeammat kuin tuon toisen tavisperheen ja siksi myös elatusmaksut olisivat korkeammat.
Viimeinen kohta ei pidä kutiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä laista, mutta mielestäni sen kuuluu kattaa puolet lapsen juoksevista KOHTUULLISISTA menoista. Kalliit harrastukset, merkkivaatteet ja muut voidaan sopia keskenään tai sitten maksaa kenellä varaa ja halua. Etä maksaa jo oman kämpän, jossa tilaa lapselle kyläilyyn, ei tarvitse maksaa lähin asumista. Lähi saa myös lähes satavarmasti asumistukea, etä ei työssäkäyvänä "yksin asuvana" (vaikka lapsi olisi siellä miten paljon, ei lain mukaan asu etällä) saa mitään tukia. Lähi saa pitää lapsilisät bonuksena. Minimielari 150€ on kohtuullinen. Sillä laskettuna lapsi tulisi kustantamaan 2*150+100(lapsilisä)=400€/kk. Luulisi riittävän hyvään toimeentuloon. Sillä lähillä on yhtäläinen, ellei jopa suurempi, vastuu lapsesta. Luulisi olevan myös lasta varaa elättää kun on sellaisen hankkinut.
T. NainenMielipiteitä on toki jokaisella, mutta jos on kovin jyrkästi jotain mieltä, mitä ei pysty järjellä perustelemaan, niin olisi mielenkiintoista kuulla henkilön omia pohdintoja siitä, miksi hän on kyseisen ajatuksen kannalla. Esim. tuo, että lähillä pitäisi olla taloudellisestikin suurempi vastuu lapsesta. Ilmeisesti sinun logiikallasi sen joka tekee enemmän ja on enemmän vastuussa, pitää hoitaa myös taloudellisesti isompi osa? Tai että vain lähivanhemmalta odotetaan varallisuutta elättää lasta, koska hän on sellaisen halunnut. Ilmeisesti etä ei ole lasta tahtonut?
Ja millä logiikalla lähivanhempi saisi lähes satavarmasti asumistukea? Asumistuki jaetaan ihan niiden tuen kriteerien perusteella, ei sen perusteella, onko joku lähivanhempi. Sitä ei myöskään automaattisesti kielletä etävanhemmilta. Esim. minun tuttavapiirissäni kaikki lähivanhemmat asuvat omistamissaan omakotitaloissa, eivätkä saa todellakaan mitään asumistukia. Etävanhemmista 1 asuu vuokralla ja saa asumistukea, muut asuvat myös omakotitaloissa ilman tukea.
Lapsen menot ovat ne, jotka vanhemmat ovat aikanaan lapselle päättäneet. Ero ei vaikuta siihen, mitä lapsi saa harrastaa, eikä etävanhempi voi yhtäkkiä vaatia, että lapsen pitää lopettaa harrastukset jotta etä saa käyttää rahat itseensä. Tai toki vaatia saa, mutta oikeudessa naurettavilla ja itsekkäillä vaatimuksilla ei onneksi ole minkäänlaista vaikutusta.
Jos lasketaan, että lapsen hoitomaksu on 200€/kk, siihen päälle hänen vakuutuksensa, osuus asumisesta, vesimaksut, vaatteet, kengät, ruoat, harrastukset, lääkkeet ym. sairaudenhoito, pyörät, sukset, luistimet, kypärät, pelit ja pensselit, lapsen mahdolliset lemmikit (voitko uskoa, niitäkään ei peritä eroperheen lapsilta pois?!?), synttärilahjat, kaverilahjat yms., niin tuolla rahalla ei todellakaan pitkälle pötkitä. Jos rahaa ei ole, niin ei sille mitään voi, mutta jos rahaa olisi mutta ei vaan kiinnostaisi käyttää sitä omaan lapseen, niin on kyllä törkeä etä ja sietäisi saada elariperinnät tuplana.
Tällasissa jutuissa pitää katsoa sellanen asia, että jos lapsi harrastaa 1000e edestä lätkää ja ollaan perhe. Kun ollaan perhe, niin silloin on rahaa ja kaikki asiat yleensä hyvin erilailla. Kun tulee ero, niin tämä joka lähtee ilman lasta ja joutuu sitten makselemaan, niin sellanen on yleensä on aivan helvtin kusessa. Mun kaveripiirissä hyvätuloiset jätkät, jotka suhteissaan jakoi kaikki asiat ja talous oli kunnossa, niin kun ovat eronneet, niin heidän oma talous on täysin romahtanut. Yhden lapsi pelasi lätkää, mutta lätkät loppu kun ei ole yksinkertaisesti rahaa. Jätkät maksaa eka oman asunnon laskut, luurit, sähköt netti. Siihen päälle 400-600e elareita, niin ei paljoa jää rahaa. Sitten tollasten summien päälle kehdataan vttuilla, että osta fillari ja muuta. Kavereiden exät käy jokainen itse töissä ja saa siitä palkkaa. Siihen päälle lapsilisät ja elarit. Toi raha on lapselle.
Jos ajatellaan vähän. Olet naimisissa oleva henkilö. Sinä ja miehesi/vaimosi käytte töissä ja lapsi harrastaa. Jos erotat kaikki rahat sinusta ja kumppanista, niin meneekö sinulla lapseen kuukaudessa 400-600e. Ajattele joka kuukausi, kengät farkut takki. AIna kun sanotaan, että vaatteisiin. Saako lapset joka kuukausi esim uudet kengät.
Mä olen kysyny mun kavereilta, että mitäs niiden exät ostaa sille lapselle. Ei mitään. Antaa jonkun 10e rahaa perjantaina. Ja en ole vttuilemassa tässä. Ihmettelen vaan, kun hyvätuloisilta on talous romahtanut entiseen elämään verrattuna.
Mitä mielestäsi vanhemmuuteen kuuluu? Kuuluuko vanhempien pitää niin hyvää huolta lapsestaan, kuin he vain pystyvät, vai onko ok kiusata lasta ja yrittää näpäyttää ex-puolisoa lapsen avulla? Onko sinusta hyvä asia, jos lapsi elää leipäjonossa, asuu olohuoneen nurkassa ja käyttää rikkinäisiä vaatteita, samalla kun toinen vanhemmista ajaa hienolla autolla ja vie uutta kumppaniaan lomalle etelään?
Vanhemmuus ei lopu eroon, joten lapselle luonnollisestikin kuuluu sellainen elintaso, jonka vanhemmat yhdessä pystyvät hänelle tarjoamaan. Kulut harvoin menevät 50/50, vaan rikkaampi luonnollisestikin maksaa enemmän.
Lapsen asuminen ei vaikuta asiaan, ainakaan niin, että jos ei näe niin ei tarvi maksaakaan. Toinen vanhempi voi sijoittaa lapsiin enemmän aikaa, ja toinen sitten vastaavasti enemmän rahaa.
Jos jompi kumpi jää työttömäksi (eikä työttömyyden syy ole kikkailu elatusmaksuilla), niin silloin elatusmaksu arvioidaan uudelleen. Samoin kuin silloin, jos toisen työkuviot muuttuvat, tulot nousevat tms.
Koska Suomen laki mahdollistaa etävanhemmalle tapaamisista kieltäytymisen täysin mielivaltaisesti ja siksi lähivanhemman on oltava valmis pitämään lasta luonaan 24/7/365, on asumiskustannukset ehdottomasti laskettava aina mukaan. Mikäli tapaamiset sujuvat säännöllisesti ja asiallisesti, voidaan niiden perusteella vähentää elatusmaksuja. Lähtökohtaisesti ne on kuitenkin aina laskettava lähivanhemman kuluiksi lainsäädännöstä johtuen.
Lapsen kuluihin lasketaan kaikki lapsesta koituvat menot (siis aivan kaikki, ei vain ruoka ja uudet vaatteet), niistä vähennetään lapsilisä ja loppuosa jaetaan vanhemmille tulojen suhteessa.
Lapseen meneviä kuluja on täysin mahdotonta katsoa mistään tilastosta, sillä kaikki ovat yksilöitä ja jokaisen perheen (myös eroperheen) talous on erilainen. Ei ole mitenkään mahdollista keksiä jotain könttäsummaa, jonka on riitettävä kaikille. Muutama esimerkki tutuista perheistä:
- Tavisperhe, keskituloiset vanhemmat. Lapsi harrastaa partiota ja käy peruskoulua. Elatus menee 50/50 molemmille vanhemmille, etävanhempi maksaa noin 180€/kk ja lapsen puhelinlaskun.
- Lapsi vaikeasti sairas, mistä johtuen äiti kotona omaishoitajana. Isä hyväpalkkainen, tapaa lasta harvoin. Maksavat elatuksen noin suhteessa 90/10, isä maksaa elatusta 600€/kk.
- Toinen tavisperhe, keskituloiset vanhemmat. Eivät ole eronneet, mutta koska lapsi harrastaa erittäin kallista harrastusta, hänen kuukausimenonsa ovat helposti 1000€/kk ja jos he eroaisivat, hänen menonsa olisivat huomattavasti korkeammat kuin tuon toisen tavisperheen ja siksi myös elatusmaksut olisivat korkeammat.