Mieheni haukkuu jatkuvasti ulkonäköäni ja ikääni

Minustakin vaikutat pöljältä tuon ikäiseksi, mikä väität olevasi.

Jos mun puoliso puhuisi edes kerran tommosia niin näyttäisin ovea. Minun kanssa ei ole pakko olla ja on miehiä jotka pitävät mua hyvin viehättävänä joten luonnollisesti myös itse olisin mielummin sellaisen kanssa.

Mutta onneksi ei moista ongelmaa ole. En vaan ymmärrä miksi kukaan nainen alentuu kuuntelemaan tuollaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miten tilanne "oikeasti" meni...

Ap seisoo tyytymättömänä peilin edessä päivästä toiseen ja käy läpi vikojaan  ja mies tympääntyneenä kyllästyneenä sen kymmenen kerran jälkeen, kuinka hänen ikäisellä pitäisikin olla...

Voi, kunpa olisikin näin. Toki harmittelen itseäni, mutta se aloite puutteisiini ja niiden ruotimiseen tulee 95%:sesti mieheltäni. Mieheni oikeasti purkaa pahan olonsa minuun ja on tottunut lapsuudenkodissaan muiden ihmisten "nokkimiseen" ja ruotimiseen sekä todella negatiiviseen elämänasenteeseen. Ei sitä hyvää mieltä ja optimismia jaksa pitää yksinään yllä, kun koko ajan puoliso vain lyttää ja kiusaa.

Tiedätkö miksi koirat nuolevat pallejaan?

Mun on myös vaikea uskoa, että joku olisi vielä tuossa iässä noin hölmö kynnysmatto.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehesi haluaa kapealanteisen naisen?

Tätä minäkin ihmettelin. Eikös juuri homopojat ole usein tunnettuja kapeista lanteistaan..?

Ehkä tämä provo onkin vähän moniuloitteisempi kuin mitä ensi silmäyksellä olisi kuvitellut...

Yritän tässä kertoa että tajutkaa jo, että jännämiehet on homoja.

Terveisin ap

Vierailija kirjoitti:

Olen vain puolisen vuotta häntä nuorempi ja normaalipainoinen. Kuulemma hänellä (39-vuotiaalla) pitäisi olla maksimissaan 25-vuotias bikinifitness-tyttö, jolla olisi keskivertoa kapeampi lantio. Minä en ole sellainen, joten saan kuulla siitä kymmeniä kertoja päivässä, samoin kuin muuta tarkkaa ja ilkeämielistä ruodintaa ulkonäöstäni. Olen 174cm/64kg, harrastan liikuntaa ja olen sopusuhtainen muuten paitsi hieman leveälantioinen. Kasvoiltani olen keskiverto, mutta meikkaan hillitysti, hoidan ihoani ja olen ihan siisti ja tyylikäs. Mitä mun kannattaisi tehdä (ennen mahdollista eroamista)?

Sanoa että se oli tässä, se on moro. Mitään muuta ei kannata tehdä eikä eroa pitkittää jos seukkaa moisen i*iootin kanssa. Oikeesti.  Itse oisin laittanut moisen kiertoon  heti  kun alkoi  sammakoita loikkia sen suusta. Rakastava ja arvostava kumppani ei  ilkeile ulkonäöstä eikä varsinkaan kymmeniä kertoja päivässä !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vain puolisen vuotta häntä nuorempi ja normaalipainoinen. Kuulemma hänellä (39-vuotiaalla) pitäisi olla maksimissaan 25-vuotias bikinifitness-tyttö, jolla olisi keskivertoa kapeampi lantio. Minä en ole sellainen, joten saan kuulla siitä kymmeniä kertoja päivässä, samoin kuin muuta tarkkaa ja ilkeämielistä ruodintaa ulkonäöstäni. Olen 174cm/64kg, harrastan liikuntaa ja olen sopusuhtainen muuten paitsi hieman leveälantioinen. Kasvoiltani olen keskiverto, mutta meikkaan hillitysti, hoidan ihoani ja olen ihan siisti ja tyylikäs. Mitä mun kannattaisi tehdä (ennen mahdollista eroamista)?

Sanoa että se oli tässä, se on moro. Mitään muuta ei kannata tehdä eikä eroa pitkittää jos seukkaa moisen i*iootin kanssa. Oikeesti.  Itse oisin laittanut moisen kiertoon  heti  kun alkoi  sammakoita loikkia sen suusta. Rakastava ja arvostava kumppani ei  ilkeile ulkonäöstä eikä varsinkaan kymmeniä kertoja päivässä !

Olen tosiaan osittain tottunut siihen käytökseen, vaikka se loukkaakin samalla myös. Ihmettelin ihan vakavissani tilannetta jo pari kuukautta ensitapaamisemme jälkeen, sillä mies vihjaili ulkonäöstäni, vanhuudestani ja rypyistäni jo silloin. Kaverini olivat ihan ihmeissään, miksi siedin moista, mutta olin tuolloin hyvinkin ihastunut mieheen vielä. Mulla ei ole juurikaan seurustelukokemusta ennen miestäni. Ennen häntä seurustelin ainoastaan kerran ja ko. mies oli amerikkalainen, joten siellä käytöstavat ovat muutenkin hieman erilaisia. Luulin, että suomalaismiehet nyt vain ovat tuollaisia (vaikka siis suomalainen isänihän on aivan toista maata ja siis tosi kohtelias ja naisia arvostava).

Ihmettelen sitäkin, miksi jotkut kummastelevat ikääni. Miten sen iän pitäisi tällaiseen oikeastaan vaikuttaa? Ei mun itsetuntoni ole iän myötä parantunut lainkaan, vaan se on lähinnä heikentynyt pohjamutiin mieheni seurassa.

Yök miks ootte tollaisten miesten kanssa?

Kannattaa toimia näin ennen eroa:

Lopeta kuuntelu. Sanot suoraan ja vihaisesti että "jos vielä jatkat tota nimittelyä ja arvostelua, sulla ei ole kuule enää yhtään naista. Mikä luulet olevan sun markkina-arvo 25 vuotiaiden markkinoilla? Käys vähän kattoo kaljamahaas peilistä. Että jos mun ulkonäkö ei miellytä, tossa on kuule viis hirttä poikki ja tervemenoa vaan sinne naismarkkinoille fitnesiä etsimään. Johan ne likat nauraa sulle. Joko turpa menee nyt kerralla sulta kiinni, tai toinen meistä lähtee!"

Jos puhe ei mene perille, menee asuntonäyttöön/vuokra-asuntonäyttöön. Pitää olla lainalupaus pankista tai takuurahat ja 1 kk vuokra. Jättää 1. vaiheen avioerohakemuksen maistraatille postiin, jos tarpeen. Lomakkeen voi tulostaa netistä.

Jos ei olla naimisissa, senkun tilaa muuttoauton kun asunto on löytynyt. Ottaa kamansa. Töistä voi ottaa muuttopäivälle vapaata, se on aika monella palkaton vapaa. Mieluiten niin että mies on töissä tai poissa (osta sille vaikka Tallinnan risteily "lahjaksi").

Jättää miehelle esim. rikkipiereksityn sohvan mutta ei pesukonetta eikä petivehkeitä tai lakanoita tai patjaa. Maatkoon paljaalla lattialla ja syökööt kertakäyttöastioista.

Jättää pöydälle lapun. Siinä ei tarvitse monta sanaa olla: ihan riittää "niin makaat kuin petaat"

Vierailija kirjoitti:

Yritän tässä kertoa että tajutkaa jo, että jännämiehet on homoja.

Terveisin ap

Tämä ei ollut ap:n viesti. Kieltämättä olen epäillyt muista syistä miestäni homoksi, mutta hän ei ole koskaan myöntänyt millään tavalla sellaista. Siis aluksihan hän sanoi, ettei oikeastaan kaipaa naista elämäänsä vakituisestu, sillä hän rakasti kuntosaliharrastustaan ja viihtyi lähinnä parhaan miespuolisen kaverinsa seurassa ja käy siis edelleenkin hänen kanssaan ajoittain leffassa ja syömässä/viettämässä aikaa (mun kanssa mies ei ole kiinnostunut menemään leffaan ilman omaa aloitettani ja pyyntöäni).

Mieheni myös katselee vähän melkeinpä "silmät kiiluen" nuoria vähäpukeisia miehiä, eikä yleensä "huomaa" selkeästi hyvännäköisiä naisia lainkaan elokuvissa, tv:ssä tai livenä. Oma "homotutkani" arvioi hänet homoksi pian ensitapaamisemme jälkeen, mutta kiinnostuin hänestä silti hänen ulkonäkönsä ja koulutuksensa vuoksi.

Mieheni ei ole kovinkaan kiinnostuneen oloinen naisia kohtaan muutenkaan, mutta miehiä kommentoi todella tarkasti ja sanoo niitä "cute" tai "cute boy" -nimityksillä. Hän myös tietää tosi hyvin kaikenmaailman gay-sanastoa ja katsoo ilmeisesti välillä homopornoa, mutta väittää sitä yleissivistykseksi. Seksiä ei ole ollut noin neljään vuoteen (olemme olleet naimisissa noin 4,5 vuotta). Siis ihan oikeasti. :D Mutta tosiaan hän ei missään nimessä ole koskaan myöntänyt olevansa gay ja väittää olevansa 100% hetero. En väitä tosiaan häntä homoksi, mutta kieltämättä epäilystä siihen suuntaan on ollut puoleltani jo alusta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miten tilanne "oikeasti" meni...

Ap seisoo tyytymättömänä peilin edessä päivästä toiseen ja käy läpi vikojaan  ja mies tympääntyneenä kyllästyneenä sen kymmenen kerran jälkeen, kuinka hänen ikäisellä pitäisikin olla...

Voi, kunpa olisikin näin. Toki harmittelen itseäni, mutta se aloite puutteisiini ja niiden ruotimiseen tulee 95%:sesti mieheltäni. Mieheni oikeasti purkaa pahan olonsa minuun ja on tottunut lapsuudenkodissaan muiden ihmisten "nokkimiseen" ja ruotimiseen sekä todella negatiiviseen elämänasenteeseen. Ei sitä hyvää mieltä ja optimismia jaksa pitää yksinään yllä, kun koko ajan puoliso vain lyttää ja kiusaa.

Tiedätkö miksi koirat nuolevat pallejaan?

Miksi? Maistuu hyvältä? :D

En kuvittele, että itsetunto kasvaisi jotenkin automaattisesti iän mukana, mutta kuvittelen että huonoitsetuntoisellekin kehittyisi kypsyessä ajan myötä vähän enemmän järkeä sen suhteen, mitä kannattaa sietää ja missä vaiheessa kannattaa vain lähteä. Jos leikitään että olet oikea ihminen etkä provo, tiedät tasan tarkkaan itsekin, ettei tuollaisessa suhteessa kannata olla.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa toimia näin ennen eroa:

Lopeta kuuntelu. Sanot suoraan ja vihaisesti että "jos vielä jatkat tota nimittelyä ja arvostelua, sulla ei ole kuule enää yhtään naista. Mikä luulet olevan sun markkina-arvo 25 vuotiaiden markkinoilla? Käys vähän kattoo kaljamahaas peilistä. Että jos mun ulkonäkö ei miellytä, tossa on kuule viis hirttä poikki ja tervemenoa vaan sinne naismarkkinoille fitnesiä etsimään. Johan ne likat nauraa sulle. Joko turpa menee nyt kerralla sulta kiinni, tai toinen meistä lähtee!"

Jos puhe ei mene perille, menee asuntonäyttöön/vuokra-asuntonäyttöön. Pitää olla lainalupaus pankista tai takuurahat ja 1 kk vuokra. Jättää 1. vaiheen avioerohakemuksen maistraatille postiin, jos tarpeen. Lomakkeen voi tulostaa netistä.

Jos ei olla naimisissa, senkun tilaa muuttoauton kun asunto on löytynyt. Ottaa kamansa. Töistä voi ottaa muuttopäivälle vapaata, se on aika monella palkaton vapaa. Mieluiten niin että mies on töissä tai poissa (osta sille vaikka Tallinnan risteily "lahjaksi").

Jättää miehelle esim. rikkipiereksityn sohvan mutta ei pesukonetta eikä petivehkeitä tai lakanoita tai patjaa. Maatkoon paljaalla lattialla ja syökööt kertakäyttöastioista.

Jättää pöydälle lapun. Siinä ei tarvitse monta sanaa olla: ihan riittää "niin makaat kuin petaat"

Näin.

Ja jos äkkieroaminen on vaikeaa, niin ala rakentaa mielessäsi rinnakkaista vaihtoehtoelämää. Ala kerätä alesta jne astioita ja tarvikkeita uuteen kotiisi. Ala miettiä sisustusta. Ala katsella muita miehiä sillä silmällä, että kuka voisi olla kiinnostava. Jne. Ala miettiä, että "sitten kun olen eronnut, niin..."

Eli pikkuhiljaa ajatusten kautta ja sitten huomaat, että enää puuttuu käytännön toteutus jo valmiiksi rakentuneelle uudelle elämälle

Etkö sano mitään takaisin? Minä en paljoa välittäisi mitä mieheni haluaa tai millainen minun pitäisi hänen mielestään olla, mutta kyllä tokaisisin vastaukseksi että hän saa nuoren fitnesspimun sinä päivänä kun hän on yhtään mitään muuta kuin luuseri. Eli ei koskaan. Tai että etpä saa tasoistasi parempaa, voi,voi.

 Sulla on raukalla huono itsetunto kun otat tuollaista vastaan :/ oisin potkaissut miehen kiertoradalle jo aikoja sitten jos tuollaisia mulle juttelisi. 

Mies ei ole tyytyväinen itseensä ja projisoi sen tietämättään sinuun. Tosi surullista kypsymättömyyttä ja vastuuttomuutta. Seuraa tän maailman menoa ja ajattelee, että fitness-tyttö tuo onnen. Eikös fitneksillä pyöri oman itsensä ympärillä se touhu hyvin pitkälti? Älä kuuntele tyhmiä juttuja ja luota siihen, mitä tiedät olevasi. You're the winner.

Hmm..itsehän olen n. 20 kiloa atleettista miestäni läskimpi mutta mies ei hauku koskaan! Ei koskaan! Mietin silti usein että miehellä olisi oikeus - niin juuri, oikeus - saada joku nätimpi ja timmimpi nainen...

Kannattaa kysyä itseltään, mitä ihanaa siinä miehessä oikeasti on. Sen jälkeen ihmetellä itseään, miksi tyytyy niin vähään ja sietää moista käytöstä.

Kysyisin 15:lta ja muutamalta muulta: Onko teille rakastaminen todellakin vain ulkonäön kehumista?

Ette ehkä kovin pitkäaikaisia parisuhteita ajattele, sillä niissä ulkonäkö jää väistämättä toisarvoiseksi asiaksi. Jossakin vaiheessa sille on ihan sama, minkä näköinen kumppani on, kunhan se pääsee käymään itse vessassa. Silti moni rakastaa kumppaniaan vielä silloinkin - oikeasti!

teid

no ehket ole tarpeeksi kaunis