Voisitteko antaa tällaisen pettämisen anteeksi?
Mies kertoi ennen joulua, että oli työpaikan juhlissa pettänyt suutelemalla toista naista. Olivat tanssineet ja halailleet, vaihtaneet muutaman kielarin. Muuta ei tapahtunut ja sen pystyy moni ihminen todistamaan. Mies katuu ja pelkää että lähden.
Itsestäni tuntuu hirvittävän pahalta, vieläkin monen viikon jälkeen. Miehellä ei kuulemma ole mitään tunteita tätä naista kohtaan, ei pidä edes nättinä. Taustalla on stressiä ja masennusta ja muuta mies ei osannut sanoa selitykseksi kuin että hänet valtasi "hälläväliä" olotila. Mikään ei tuntunut miltään.
Miten saisin tämän käsiteltyä? Mies on aina ollut umpirehellinen, mutta nyt luottamus koki kolauksen.
Kommentit (47)
Itse lähtisin, jos tuossa vaiheessa antaa anteeksi niin myöhemmin miehen teot eskaloituu johonkin suurempaan kun "muutamaan kielariin". Ei stressi tms. Käy tekosyynä pettämisellä.
En taatusti antaisi. Ei se teon suuruus vaan ajatusmaailma sen takana.
En antaisi tuo hälläväliä olotila voi toistua..
Antaisin anteeksi. Miehesi on inhimillinen luomus, joka tekee virheitä, niinkuin me kaikki teemme, kuka mitäkin. Elämää se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Antaisin anteeksi. Miehesi on inhimillinen luomus, joka tekee virheitä, niinkuin me kaikki teemme, kuka mitäkin. Elämää se vain on.
Lässyn lässyn. Paskapään kanssa eläminen ei ole mitään elämää.
En antaisi anteeksi ihan vain periaatteen takia. Parisuhteessa ei mielestäni kuulu käydä vieraissa "edes vähän".
Haluaisin sanoa, etten antaisi anteeksi mutta tosiasiassa varmaan antaisin pitkän henkisen kiduttamisen jälkeen. Tosin jos näin pääsis käymään, meillä olisi varmasti muitakin ongelmia ja suhde muutenkin vetelisi viimesiään ja se oliskin se ratkaiseva tekiä roikkuvaan tilanteeseen.
Rehellinenhän mies oli nytkin, joskin ei uskollinen. Hänhän kertoi asiasta itse, kun asia ilmeisesti kuitenkin vaivasi häntä. Yhtään sutkimpi (ja itsesuojeluvaistoisempi) tapaus ei olisi koskaan mitään sanonutkaan.
Tuohan on vaan oire jostain muusta: stressistä, masennuksesta - ja ehkä teidän yhteyden viilentymisestä? Nyt teillä on mahdollisuus käsitellä oikeita syitä, jotka miehellä johtivat tuollaiseen käytökseen.
Jos mies on aidosti pahoillaan ja haluaa tehdä työtä suhteenne eteen, minä en laittaisi liittoa poikki, vaan yrittäisin yhdessä muokata sitä paremmaksi. Parisuhdeterapiaan?
Kun ollaan suhteessa niin silloin ei petetä. Piste.
Mies ei todellakaan ole luonteeltaan pettäjä, nytkin tuntee hirveitä tunnontuskia koska meni omien rajojensa yli. Toista kertaa en enää hyväksyisi, mutta rakkaus välillämme on kuitenkin niin vahvaa, että en haluaisi heittää yli kymmenen vuoden suhdetta pois tällaisen takia. Pitäisi vaan saada asia käsiteltyä itseni kanssa. Kiitos kommenteista.
Ap
Mä annoin anteeksi. Tapahtuneesta on melkein 2 vuotta, enkä vieläkään pysty luottamaan mieheen täysin. Kyseisen naisen näkeminen ahdistaa ja meillä on yhteisiä kavereita. Tän viestin kirjoittaminen sai mut itkemään.
En olisi antanut anteeksi, jos olisin tiennyt miten paska olo on vielä parin vuoden jälkeenkin.
Jos suhteenne jatkuu, tuleeko sinusta vainoharhainen? Alatko epäilemään miestäsi enemmän? Jos näin, niin voi suhteesta tulla jatkossa hyvinkin rankka teille molemmille. Kannattaa puntaroida tarkkaan.
Itse en näkisi tällaisessa tilanteessa suhteelle tulevaisuutta.
Vaikka pettämisen taustalla olisi masennusta/stressiä tms. Niin eikö kumppanin pitäisi olla se voimavara johon tukeutua? Miksi juuri silloin olisi "hyväksyttävää" pettää oma puoliso? Vaikeat ajat eivät ole syy pettää, varsinkaan ap kuvailemassa tilanteessa jossa yhteistä elämää takana jo 10vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka pettämisen taustalla olisi masennusta/stressiä tms. Niin eikö kumppanin pitäisi olla se voimavara johon tukeutua? Miksi juuri silloin olisi "hyväksyttävää" pettää oma puoliso? Vaikeat ajat eivät ole syy pettää, varsinkaan ap kuvailemassa tilanteessa jossa yhteistä elämää takana jo 10vuotta.
Kumppanin tosiaan pitäisi olla voimavara, mutta meiltä se on viime vuosina unohtunut. En itse edes huomannut kunnolla miehen pahaa oloa arjen, työn ja lasten keskellä. Nyt kun ajattelen taaksepäin, olen ollut melko etäinen. Mies tietää että ei voi selitellä tekoaan millään ja kokee siitä oikeasti kovaa syyllisyyttä. Tunnen mieheni ja järki sanoo että voin yhä luottaa, mutta pahalta tuntuu silti. Voi kun tämän voisi kääntää voitoksi.
Ap
Antaisin anteeksi. Olen itse kerran tehnyt vastaavaa totaalikännissä (en itse muista asiaa), ja todellakaan ei ollut tunteita mukana. Känni ei tietenkään ole mikään vapaudu vankilasta -kortti eikä vähennä teon kamaluutta. Onneksi sain anteeksi. Vieläkin kaduttaa. Säikähdin tapausta ja tein päätöksen rajoittaa alkoholinkäyttöä viihteellä ollessani. Meillä ei muuten ollut suhteessa ongelmia, mutta minulla juurikin masennusta ja näköalattomuutta - nollasin sitten ihan liikaa.
Itse antaisin anteeksi, mutta jättäisin. En ikinä voisi luottaa mieheen tuon jälkeen. Mutta hyvä, että jotkut voivat.
En antaisi anteeksi. Jos minua ei arvosteta niin, että joku hälläväliä-asenne tulee minun arvostukseni edelle niin lähtisin. Se olo voi tulla myöhemmin uudestaankin.
Jäi kiinni? Ei olisi muuten kertonut? Totuus on yleensä jotain muuta. Pieni tunnustus ja omatuntoa helpottaa. Ei tarvitse sitten kertoa mitä tapahtui vessassa.
Miehes tehnyt muutakin kuin pussailua, nyt saa valheella anteeksi tekonsa ja pois omaltatunnoltaan. En uskoisi.
Kyllä antaisin anteeksi eikä olisi edes vaikeaa, vaikka saattaisikin hetken aikaa ärsyttää.