Miksihän musta on tullut niin kriittinen ihmisten suhteen?

Näen valtaosan ihmisistä hirveän puutteellisina ja heidän huonot puolet nousee esille. Moni on liian itsekeskeinen, liian töksäyttävän epäkohteliaan suora, liian musta-valkoinen ilmaistessaan omia henkilökohtaisia ajatuksiaan. Moni on ilkeä ja pahansuopa jne. Joku taas lipevän esillä oleva ja liian tunteellinen eikä pidä rajojaan tarpeeksi. Liittyneekö jotenkin ikääni? Nuorena olin itsekeskeisempi ja lähinnä mietin mitä muut ajattelee musta. Muiden suhteen olin aiemmin nykyistä lempeämpi ja sallivampi. Nyt 37-vuotiaana arvostelen itse muita mielessäni, usein jo ensivaikutelma on huono. Toisaalta olen törmännyt kiusaamiseen ja muihin ihmisten välisiin ristiriitoihin sekä sivusta seuraajana että joskus myös henk. koht. että ehkä se on kyynistänyt?